Ulkona näkyy peltoaukeaa silmänkantamattomiin, kunnes keskeltä aavaa nousee jono vuoria. Edessä näkyy Eyjafjallajökull, jäätikkö jonka alla oleva tulivuori sekoitti Euroopan lentoliikenteen viikoksi vuonna 2010 purkautuessaan rajusti. Yritän räpsiä kuvia auton ikkunasta siinä onnistumatta, päivä on alkanut kääntymään jo iltaan. Olen matkalla sorsien iltalennolle eteläisessä Islannissa, reilun tunnin ajomatkan päässä maan pääkaupungista Reykjavikista.
Käännymme päätieltä peltojen väliin, maisema on sekoitus laavahiekkaa, ohrapeltoja, kirkkaana virtaavia jokia ja pieniä lammikoita sekä kauempana siintäviä tulivuoria. Melkein kaikki on jäässä, pakkanen on laskenut lähelle kymmentä astetta, joka on epätavallista näillä seuduilla. Atlantin läheisyys työntää kosteaa ja lämmintä meri-ilmaa Etelä-Islantiin, ja talvet ovatkin usein sateisia sekä lämpimämpi kuin mihin Suomessa on tottunut.
Pysähdymme portin eteen ja katson sen yli pellolle. Vajaa kymmenen metriä halkaisijaltaan olevassa lampareessa on 250-300 merihanhea, mykistävä näky. Suurin osa hanhista on jo muuttanut etelään joulukuun aikana, mutta näköjään vieläkin saattaa myöhästelijöihin törmätä. Alue on useiden pienten lampien ja jokien sekoittama kosteikko keskellä ohrapeltoja, ilman hanhiakin ilmassa pystyy haistamaan paikan vetovoiman sorsille ja hanhille.
Hanhet lähtevät lentoon kun lähestymme lampea, ne laskeutuvat pellolle muutaman sadan metrin päähän ja niiden kaklatus kantautuu korviin kun valmistelemme iltalentoa. Asettelemme tusinan verran kuvia lampeen kahteen eri ryppääseen jotta keskelle jää sopiva aukko johon toivomme sorsien yrittävän hämärissä. Rantapenkalle asetellaan vielä lisäksi muutama peltokuva tuomaan näkyvyyttä.
Paikallinen maanviljelijä on tuonut käyttöömme kaksi heinäpaalia joiden taakse ja katveeseen on tarkoitus piiloutua. Tuuli on navakkaa aukealla ja se tulee suoraan passin takaa kuville. Asetelma vaikuttaa hyvältä.
Auringon viimeiset säteet näkyvät vielä horisontissa kun ystäväni kuiskaavat ”gæs, gæs!” Parikymmentä merihanhea lentävät matalalla suoraan kohti kuvia, muistelen saamiani ohjeita: aloita keskeltä ja etene reunaan, muista pysyä rauhallisena. Juuri ennen kuin räpylät koskettavat vettä kuuluu käsky, nousen heinäpaalin takaa seisomaan, otan lähimmän hanhen jyvälle ja vedän liipaisimesta. Etsin hajaantuvasta hanhilaumasta seuraavan linnun ja laukaisen. Tilanne on nopeasti ohi ja koira pääsee töihin, kahdeksan kertaa se palaa hanhi hampaissaan.

Ammutut hanhet asetellaan lammen rantaan kaaveiksi ja odotellaan sorsien saapumista. Iltalento alkaa varovaisesti, yksinäinen sorsa kiertää tuulen alle ja laskeutuu kuville suoraan kopiksi. Kaaveiden asettelu toimii niin kuin oli suunniteltukin. Tämän jälkeen räjähtää. Ilma on täynnä siipien suhinaa, ehdin juuri lataamaan kun seuraava parvi on jo kierroksessa. Parvet ovat isoja ja sorsat lihavia, koira tekee taukoamatta töitä hakiessaan pudotettuja lintuja.
Tuuli yltyy ja linnut pudottautuvat kuville aggressiivisesti, lähes poikkeuksetta jokainen parvi yrittää päästä avoveteen. Kaikki tiputetut linnut löydettiin, niistä viimeisen koira hakee ylävirrasta jään alta piileksimästä. Toimiva noutaja on ehdoton näin kiivaassa jahdissa.
Seuraavana aamuna olemme takaisin samassa paikassa ja tarkoituksena on metsästää hanhien aamulento ja aamupäivällä etsiä pomppusorsia jokivarresta. Nyt mukana on nippu hanhikaaveita jotka asettelemme lammen jäälle ja rantapenkalle.
Ensin tulevat sorsat, kuulemme useita parvia lentävän ympärillä mutta on liian pimeää edes yrittää ampumista. Sorsien lento ei kestä pitkään aamulla ja toivomme niiden löytyvän myöhemmin läheisestä joesta. Ensimmäiset hanhet lentävät hetki ennen auringon nousua, ne tulevat varoittamatta hyvin hiljaa ja koukkaavat hämärästä kuvien ylle.
Reilun kymmenen hanhen parvi leijailee viisi metriä kuvien takana kun ampumiskäsky kuuluu, linnut ovat todella lähellä ja saan kaksi puhdasta tiputusta parvesta. Muutkin onnistuvat ja koiralla riittää taas töitä.
Loppu aamusta isommat parvet yrittävät kuville useaan otteeseen, mutta eivät uskalla lentää tarpeeksi läheltä, pitkä metsästyskausi on saanut ne varovaisiksi.
Aamulennon jälkeen kävelemme joen vartta etsien sorsia, mutta sorsat eivät ole paikalla. Kova pakkanen on jäädyttänyt joen mutkissa olevat suojaisat taskut jossa sorsat yleensä viihtyvät. Usein linnut löytyvät aina samoista kohdista jokea, joten kävelemme ennalta hyviksi todetut paikat läpi kuitenkaan näkemättä sorsia. Pakkaset ovat työntäneet osan sorsista meren rantaan, josta ne palaavat pelloille kun ilma lämpenee.
Metsästäminen Islannissa tapahtuu pääasiassa yksityisillä mailla. Valtion maita on niukasti ja niillä metsästäminen on kielletty ulkomaisilta vierailta. Myös yksityisillä mailla ulkomaisella vieraalla on oltava islantilainen isäntä mukana, joka on vastuussa vieraastaan. Oman aseen tuonti Islantiin onnistuu kohtuullisen kivuttomasti, se vaatii Islannin tullilta haettavan luvan tuoda ase maahan sekä väliaikaisen hallussapitoluvan. Hallussapitolupa myönnetään vastaavaa suomalaista hallussapitolupaa vastaan. Metsästyskortin saa myös suomalaista metsästyskorttia vastaan.

Islannissa saa käyttää lyijyhauleja vesilintuja metsästettäessä ja patruunakapasiteetti itse lataavissa sekä pumppuhaulikoissa on 1+2 patruunaa. Hanhen metsästys alkaa tuttuun tapaan 20.8. mutta sorsastus vasta 1.9. ja molempien metsästäminen jatkuu maaliskuun 15. päivään asti. Hanhijahdin kuuminta aikaa on loka-marraskuu muuton ollessa kiivaimmillaan, mutta alkukaudestakin on mahdollisuus saada hyviä saaliita. Suurin osa hanhista muuttaa vuoden loppuun mennessä etelämmäksi mutta sorsastusta voi jatkaa kauden loppuun saakka.
Mieto ilmasto ja meren läheisyys takaavat sorsille aina suojaisia ruokailumaastoja. Islannissa metsästettävät hanhilajit ovat merihanhi, valkoposkihanhi ja lyhytnokkahanhi, näistä merihanhi on yleisin tavattava hanhilaji. Lyhytnokkahanhia metsästetään ylängöillä ja vuoristoissa sijaitsevilta erämaa lammilta, joka vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä. Valkoposkihanhi on läpimuuttaja Grönlannista ja niitä saadaan satunnaisesti saaliiksi muuttoaikaan.
Reykjavikin läheisyydessä toimii muutama metsästysyrittäjä, jotka tarjoavat ulkomaisille metsästäjille hanhi- ja sorsajahteja, ja se onkin helpoin tapa päästä kokemaan mitä metsästäminen Islannissa on, ellei omaa hyviä suhteita paikallisiin metsämiehiin. Tavallisesti kolmen metsästyspäivän paketti kustantaa 1500-3000 € per metsästäjä riippuen sisällöstä ja ryhmän koosta. Perushintaan kuuluvat yleensä majoitukset, kuljetukset, tarvittavat luvat, metsästys, oppaat ja houkutuskuvat.
Islanti on suomalaiselle metsämiehelle ehkä hieman tuntemattomampi metsästyskohde, mutta se tarjoaa unohtumattomia maisemia ja elämyksiä metsästäjille. Tuliperäinen saari on jo itsessään hyvin eksoottinen paikka vierailla, mutta väitän että se tarjoaa myös upeinta vesilinnustusta Euroopassa. Iceland Outfitters tarjoaa laadukkaita hanhi- ja sorsajahteja ensi syksynä eteläisessä Islannissa. Lisätietoja jahtipaketeista ja järjestelyistä antaa Aleksi Stenfors (aleksi@icelandoutfitters.com), puh +354 864 7229.
Valokuvia ja kuulumisia Islannin jahdeista löytää myös osoitteista www.icelandoutfitters.com ja
https://www.facebook.com/HuntingIcelandOutfitters
Tämän jutun on kirjoittanut Aleksi Stenfors, johon tutustuin viime vuonna Facebookin houkuttelupyynti-ryhmässä. Pitkän linjan metsästäjä Aleksi on muuttanut Islantiin. Siellä vesilintujahti on omaleimaista ja kaikesta päätellen aika mahtavaa hommaa. Kiitos Aleksille tästä jutusta ja upeista valokuvista.