11. elokuuta 2013

Kyyhkyjahdin avaus 2013

Metsästysvuosi pyörähti käyntiin eilen oikein toden teolla, kun sepelkyyhkyn metsästys alkoi. Kello oli herättämässä vähän ennen aamuneljää, mutta heräsin jo puoli neljältä itsekseni. Uuden jahtikauden odotuksen ilo ja riemu ei näemmä ota laantuakseen, vaikka nyt alkaa jo 26. metsästyskauteni. Tässä tarinassa pieni vilkaisu eilispäivän tunnelmiin ja tapahtumiin.

Aamu valkeni kauniin utuisena. Sumua ei onneksi ollut kuitenkaan liialti. Menin aamulennolle ruokintapeltoni liepeille, jolta linnut olivat kyllä huvenneet sitä mukaa, kun pelto kasvoi umpeen rikkaruohoista.

sepelkyyhkyjahdin avaus 2013

Tiivistyvä usva paljasti passipaikan viereisestä kuusesta kauniin hämähäkin seitin.

sepelkyyhkyjahdin avaus 2013

Asettelin uudet Sillosocks -pussikaaveeni peltoon hevosenkenkämäiseen perusmuodostelmaan. Aamulla ei tuullut juuri lainkaan, mutta tiesin ennalta sepelkyyhkyjen suosiman lentoreitin tulevan suoraan passipaikkani yli kuvassa kauempana näkyvän metsän päältä.

sepelkyyhkyjahdin avaus 2013

Tähän aikaan elokuusta sepelkyyhkyillä on vielä pesintä menossa. Siksi en ammu yksin tai pareina lentäviä vanhoja lintuja. Lisäksi houkuttelupyyntiä harrastavana en ammu ylilentäviä lintuja - haluan lintujen houkuttuvan kaaveistani. Tietysti samalla halusin testata myös uusien pussikaaveiden tehoa, joita kohtaan minulla oli omat epäilykseni. Skeptisyys alkoi haihtua klo 5:12, kun aamun ensimmäinen kyyhky tuli lentoreittiä ja laskeutui kuville aivan suunnitellusti. Se oli kuitenkin yksinäinen vanha lintu, joten säästin sen edellä mainituista syistä.

Lento jatkui kohtalaisena ja aamun ensimmäisen riistalaukauksen ammuin vähän ennen kuutta, kun kuville kaartoi kolmen porukka. Pudotin siitä yhden ja Nala pääsi töihin.

sepelkyyhkyjahdin avaus 2013

Aamun saaliiksi tuli kolme lintua. Aamun tärkeintä antia oli kuitenkin oppi siitä, että pussikaaveet todella toimivat. Ne vetivät yksittäisiä ja pareina lentäviä melkoisen hyvällä prosentilla. Isompia porukoita lensi harvakseltaan ja nekin kiinnostuivat pussikaaveista mukavasti.

sepelkyyhkyjahdin avaus 2013

Ohessa vielä valokuva pussikaaveesta saaliin kanssa. Kaave on sepelkyyhkyä aika paljon isompi. Iso koko osaltaan parantaa näkyvyyttä. Koon puolesta näitä Silloja voi siis pitää tavallaan yhdenlaisina "magnum-kaaveina". Samalla minusta tuo kaaveen väritys osuu aika tarkalleen yksiin sepelkyyhkyn selän väreihin.

sepelkyyhkyjahdin avaus 2013

Iltapäivällä menin kesantopellolle, jossa kasvoi aika pitkää rikkaruohoa. Yhtäältä tiesin paikan olevan sepelkyyhkyjen suosima ruokailupaikka. Toisaalta samalla halusin testata pussikaaveiden vetovoimaa aamua hankalammissa olosuhteissa - kyyhkyt eivät normaalisti pitkää heinikkoa suosi.

sepelkyyhkyjahdin avaus 2013

Keskipäivällä keli oli melko tukahduttavan paahteinen, mutta onneksi iltapäivän edetessä pilvisyys lisääntyi ja alkoi tuullakin vähän.

sepelkyyhkyjahdin avaus 2013

Iltapäivän kuluessa pudotin neljä lintua. Päivän saalis oli siis yhteensä seitsemän. Kokonaisuutena päivän lennot olivat mukavan runsaita. Isompia muuttoparvia ei vielä näkynyt.

sepelkyyhkyjahdin avaus 2013

Lopuksi:
Pidin kännykässä kirjanpitoa päivän tapahtumista. Kaaveille tuli lintuja seuraavasti:

  • 12 yksittäistä lintua
  • viisi paria: näistä ammuin kaksi, jotka tunsin varmuudella nuoriksi linnuiksi.
  • kolme kolmikkoa: näistä jokaisesta yksi saaliiksi
  • kaksi viisikkoa: Ensimmäisestä viisikosta tein hyvän tuplapudotuksen. Toisen pilasin itse, kun olin puhelimessa.
Kaaveiden vaikutuspiiristä ilman kiinnostusta lensi:
  • 17 yksittäistä lintua
  • kolme paria
  • seitsemän kolmikkoa
  • yksi neljän porukka
Tällä tilastolla voi todeta, että pussikaaveet todella toimivat! En uskalla sanoa suoraan, että ne toimisivat perinteisiä muovikuvia paremmin, mutta ne toimivat kuitenkin vähintään riittävän hyvin.

Kaiken kaikkiaan siis mainio päivä: ampuminen sujui hyvin, koira toimi hienosti ja uudet kaaveet pelittävät. Hyvillä ajatuksilla odottelen siis peltojen puimista ja syyskuun alkua. Silloin täällä päin on yleensä paras kyyhkysesonki.

7 kommenttia :

  1. Moro!
    Miten tunnistat lentoon noita nuoria lintuja. Itselläni välillä nopeissa tilanteissa vaikeuksia. Toki jos esim puusta saa rauhassa zoomailla niin tunnistus onnistuu.

    VastaaPoista
  2. TapiolanTakamailla11. elokuuta 2013 klo 19.21

    Hyvä kysymys. Varman tunnistamisen yksityiskohdan sanominen on hankalaa. Yleensä varsinkin suoraan kohti laskeutuvasta yksittäisestä linnusta on paha sanoa mitään. Paikallaan olevan linnun erottaa kyllä hyvin. Se paras vanhan linnun näkyvä tuntomerkki on kaulan valkoinen laikku. Sen näkee hyvin sivuttain kuville kaartavaan lintuun.

    Mutta jonkinlainen kokoon perustuva tunnistamisen haisu on minun silmään vuosien saatossa syntynyt. Vanhan ja nuoren linnun siipien kärkivälissä on usean sentin ero ja vanha lintu on kädessä selvästi raskaampi. En ole punninnut, mutta ero on.

    VastaaPoista
  3. Kari-Pekka Hietala11. elokuuta 2013 klo 21.55

    Mielenkiintoista luettavaa!

    VastaaPoista
  4. TapiolanTakamailla12. elokuuta 2013 klo 9.30

    Kiitosta Kari-Pekka :-)

    VastaaPoista
  5. Hienoa ! Tuo on asioita jota minä arvostan, jota ei ikävä kyllä kaikilta löydy. Että osataan metsästää maltillisesti ja valikoiden ja tarpeen mukaan osataan jättää ampumattakkin. Tapio nostan jahtihattuani sinulle ja hienoja eräelämyksiä tällekkin kaudellesi :)

    VastaaPoista
  6. TapiolanTakamailla13. elokuuta 2013 klo 23.36

    Kiitos P-P kommentistasi :-) Valikoiva pyynti on hyvä termi, enpä ole aiemmin hoksannut tuota sanaa käyttääkään. Se loppuun asti houkutteleminen on minusta tosiaan kiehtovaa puuhaa.


    Eikös samaa ole jäniskoirapuolellakin - tärkeämpää on saada hyviä ja pitkiä ajoja, kuin saada isosti kaatoja?

    VastaaPoista
  7. Juuri noin ! Ainakin jos haluaa että koira kehittyy työssään jos aina otetaan ja ammutaan heti jänis tavattaessa joka useinkin saatta pyyhältää suoraan nenän eteen ajon alettua niin miten koira siinä pystyy kehittymään.


    Kyllähän sitä viime kautena tuli montakin jänöä kaadettua, mutta useammin tuli otettua pelkkiä ajoja niin että ajatettiin kaksi tuntia ja paikan vaihdos ja taas haku päälle jotta koirat sai treenata varsinkin tuo juniori sitä ajotaitoa ja hakua. Ja oli kyllä upeaa kuunnella kuinka junnukin päästeli helmikuun lopulla 7,5 h ajoa lähes ilman katkoja, sit kyl pistin pelin poikki vaikka mielellään olis hän itse kyllä jatkanut. :)

    VastaaPoista

Hei,

Kommentointi on vapaata. Roskaposti, selvästi laittomuuksiin yllyttävät viestit ja muu sopimaton materiaali poistetaan. Tämä blogi pidetään tarkoituksellisesti anonyymina. Jos tunnet minut jostain, älä käytä koirien tai henkilöiden nimiä, paikkakuntia tms. tunnistetietoja kommenteissasi.

 
Copyright © 2014 Tapiolan Takamailla