Metsästysvuosi pyörähti käyntiin eilen oikein toden teolla, kun sepelkyyhkyn metsästys alkoi. Kello oli herättämässä vähän ennen aamuneljää, mutta heräsin jo puoli neljältä itsekseni. Uuden jahtikauden odotuksen ilo ja riemu ei näemmä ota laantuakseen, vaikka nyt alkaa jo 26. metsästyskauteni. Tässä tarinassa pieni vilkaisu eilispäivän tunnelmiin ja tapahtumiin.
Aamu valkeni kauniin utuisena. Sumua ei onneksi ollut kuitenkaan liialti. Menin aamulennolle ruokintapeltoni liepeille, jolta linnut olivat kyllä huvenneet sitä mukaa, kun pelto kasvoi umpeen rikkaruohoista.
Tiivistyvä usva paljasti passipaikan viereisestä kuusesta kauniin hämähäkin seitin.
Asettelin uudet Sillosocks -pussikaaveeni peltoon hevosenkenkämäiseen perusmuodostelmaan. Aamulla ei tuullut juuri lainkaan, mutta tiesin ennalta sepelkyyhkyjen suosiman lentoreitin tulevan suoraan passipaikkani yli kuvassa kauempana näkyvän metsän päältä.
Tähän aikaan elokuusta sepelkyyhkyillä on vielä pesintä menossa. Siksi en ammu yksin tai pareina lentäviä vanhoja lintuja. Lisäksi houkuttelupyyntiä harrastavana en ammu ylilentäviä lintuja - haluan lintujen houkuttuvan kaaveistani. Tietysti samalla halusin testata myös uusien pussikaaveiden tehoa, joita kohtaan minulla oli omat epäilykseni. Skeptisyys alkoi haihtua klo 5:12, kun aamun ensimmäinen kyyhky tuli lentoreittiä ja laskeutui kuville aivan suunnitellusti. Se oli kuitenkin yksinäinen vanha lintu, joten säästin sen edellä mainituista syistä.
Lento jatkui kohtalaisena ja aamun ensimmäisen riistalaukauksen ammuin vähän ennen kuutta, kun kuville kaartoi kolmen porukka. Pudotin siitä yhden ja Nala pääsi töihin.
Aamun saaliiksi tuli kolme lintua. Aamun tärkeintä antia oli kuitenkin oppi siitä, että pussikaaveet todella toimivat. Ne vetivät yksittäisiä ja pareina lentäviä melkoisen hyvällä prosentilla. Isompia porukoita lensi harvakseltaan ja nekin kiinnostuivat pussikaaveista mukavasti.
Ohessa vielä valokuva pussikaaveesta saaliin kanssa. Kaave on sepelkyyhkyä aika paljon isompi. Iso koko osaltaan parantaa näkyvyyttä. Koon puolesta näitä Silloja voi siis pitää tavallaan yhdenlaisina "magnum-kaaveina". Samalla minusta tuo kaaveen väritys osuu aika tarkalleen yksiin sepelkyyhkyn selän väreihin.
Iltapäivällä menin kesantopellolle, jossa kasvoi aika pitkää rikkaruohoa. Yhtäältä tiesin paikan olevan sepelkyyhkyjen suosima ruokailupaikka. Toisaalta samalla halusin testata pussikaaveiden vetovoimaa aamua hankalammissa olosuhteissa - kyyhkyt eivät normaalisti pitkää heinikkoa suosi.
Keskipäivällä keli oli melko tukahduttavan paahteinen, mutta onneksi iltapäivän edetessä pilvisyys lisääntyi ja alkoi tuullakin vähän.
Iltapäivän kuluessa pudotin neljä lintua. Päivän saalis oli siis yhteensä seitsemän. Kokonaisuutena päivän lennot olivat mukavan runsaita. Isompia muuttoparvia ei vielä näkynyt.
Lopuksi:
Pidin kännykässä kirjanpitoa päivän tapahtumista. Kaaveille tuli lintuja seuraavasti:
- 12 yksittäistä lintua
- viisi paria: näistä ammuin kaksi, jotka tunsin varmuudella nuoriksi linnuiksi.
- kolme kolmikkoa: näistä jokaisesta yksi saaliiksi
- kaksi viisikkoa: Ensimmäisestä viisikosta tein hyvän tuplapudotuksen. Toisen pilasin itse, kun olin puhelimessa.
- 17 yksittäistä lintua
- kolme paria
- seitsemän kolmikkoa
- yksi neljän porukka
Kaiken kaikkiaan siis mainio päivä: ampuminen sujui hyvin, koira toimi hienosti ja uudet kaaveet pelittävät. Hyvillä ajatuksilla odottelen siis peltojen puimista ja syyskuun alkua. Silloin täällä päin on yleensä paras kyyhkysesonki.
Moro!
VastaaPoistaMiten tunnistat lentoon noita nuoria lintuja. Itselläni välillä nopeissa tilanteissa vaikeuksia. Toki jos esim puusta saa rauhassa zoomailla niin tunnistus onnistuu.
Hyvä kysymys. Varman tunnistamisen yksityiskohdan sanominen on hankalaa. Yleensä varsinkin suoraan kohti laskeutuvasta yksittäisestä linnusta on paha sanoa mitään. Paikallaan olevan linnun erottaa kyllä hyvin. Se paras vanhan linnun näkyvä tuntomerkki on kaulan valkoinen laikku. Sen näkee hyvin sivuttain kuville kaartavaan lintuun.
VastaaPoistaMutta jonkinlainen kokoon perustuva tunnistamisen haisu on minun silmään vuosien saatossa syntynyt. Vanhan ja nuoren linnun siipien kärkivälissä on usean sentin ero ja vanha lintu on kädessä selvästi raskaampi. En ole punninnut, mutta ero on.
Mielenkiintoista luettavaa!
VastaaPoistaKiitosta Kari-Pekka :-)
VastaaPoistaHienoa ! Tuo on asioita jota minä arvostan, jota ei ikävä kyllä kaikilta löydy. Että osataan metsästää maltillisesti ja valikoiden ja tarpeen mukaan osataan jättää ampumattakkin. Tapio nostan jahtihattuani sinulle ja hienoja eräelämyksiä tällekkin kaudellesi :)
VastaaPoistaKiitos P-P kommentistasi :-) Valikoiva pyynti on hyvä termi, enpä ole aiemmin hoksannut tuota sanaa käyttääkään. Se loppuun asti houkutteleminen on minusta tosiaan kiehtovaa puuhaa.
VastaaPoistaEikös samaa ole jäniskoirapuolellakin - tärkeämpää on saada hyviä ja pitkiä ajoja, kuin saada isosti kaatoja?
Juuri noin ! Ainakin jos haluaa että koira kehittyy työssään jos aina otetaan ja ammutaan heti jänis tavattaessa joka useinkin saatta pyyhältää suoraan nenän eteen ajon alettua niin miten koira siinä pystyy kehittymään.
VastaaPoistaKyllähän sitä viime kautena tuli montakin jänöä kaadettua, mutta useammin tuli otettua pelkkiä ajoja niin että ajatettiin kaksi tuntia ja paikan vaihdos ja taas haku päälle jotta koirat sai treenata varsinkin tuo juniori sitä ajotaitoa ja hakua. Ja oli kyllä upeaa kuunnella kuinka junnukin päästeli helmikuun lopulla 7,5 h ajoa lähes ilman katkoja, sit kyl pistin pelin poikki vaikka mielellään olis hän itse kyllä jatkanut. :)