Tapiolan Takamailla

Tämän viikon alkupuolella joessa oli melko runsaasti muuttosorsia, mutta johonkin ne hävisivät viikonlopuksi - eilisellä tiedusteluretkellä en nähnyt yhtään lintua. Ennakko-odotukset tämän aamun sorsien aamulentoon olivat siis melko laimeat. Tämä harmitti erityisesti siksi, että lopputalven ensimmäistä päivää tuli sorsapassiin viettämään noutajakoiravieraita. Onnekseni arveluni hiljaisesta aamusta olivat kuitenkin vääriä. Oheisessa kuvassa ollaan jo tekemässä aamun ensimmäistä sorsanoutoa jäiden keskeltä.

Totta tosiaan, joki jäätyi aamun kuluessa lähes umpeen! Aamulla, kun asettelin kaaveet veteen, oli joki vielä enimmäkseen sulana. Auringonnousun lähestyessä pakkanen alkoi purra aina vain kovempaa ja joki alkoi saada nopeasti jääpeitettä. Jääkerros ei tokikaan ollut paksu, mutta silti se oudoksutti aluksi molempia koiria. Pienen totuttelun jälkeen molemmille koirille saatiin kuitenkin onnistuneet sorsanoudot.

Aamun lento oli melko hiljainen, mutta useimmista tilanteista saatiin saalisonnistumisia. Kahdessa erillisessä tilanteessa linnut jäivät haavakoiksi ja niitä lähdettiin etsimään sitten yhdessä veneellä. Vaikka jää oli vain muutaman millin paksuinen, hidasti se menoa melko paljon.

Hyväksi onneksi molemmat haavakot löytyivät kuitenkin varsin helposti. Aamun ehdoton yllätys oli tuo oheisen kuvan oikeassa reunassa oleva koskelo. Joessa niitä näkee harvoin. Koskelo tuli passiin yllättäen ylävirrasta ja selkärangasta lähtenyt heittolaukaus osui kohdilleen.

Kaaveiden kerääminen jään keskeltä oli työläs rupeama. Kaavekoukkukin jässähti jäähän niin, että teleskooppivarresta ei juuri apuja ollut.

Joki hiljeni vajaassa viikossa siinä määrin, että jatkossa ei enää kovin suuria odotuksia saaliin saamiselle ole. Samalla joessa on vettä erittäin vähän, joten virtaama on pieni. Tämä tarkoittaa sitä, että joki jäätyy hyvin herkästi umpeen. Ehkä tänään oli siis sorsastuskauden päätös.

Päivää jatkettiin pienellä kävelylenkillä samaisella kesantopellolla, josta olin saanut alkuviikosta fasaanionnistumisen. Pelto tuntui olevan täynnä hajuja, mutta varsinaisia ylösajotilanteita löytyi aika vähän. Koirilla oli kuitenkin pellolla oikein kivaa.

Kun koirat merkkasivat olevansa "hajulla" lähes koko ajan, korkeassa heinikossa sai hiipiä valppaana. Pitkään näytti siltä, että pelto olisi kuitenkin tyhjä.

Lopulta Nala löysi kaksi fasaania - naaraan ja koiraan. Molemmat lensivät sen verran lyhen matkan, että niitä päästiin jahtaamaan toistamiseen. Naaras juroi paikoillaan lähes loppuun asti ja pölähti lentoon aivan viime hetkillä. Tässä tilanteessa en ampunut, kun yritän noita naaraita säästellä. Hetkeä myöhemmin ammuin koirasfasaanista huippupaikalta kahdesti ohi. Niin se onni vaihtelee.

Kiitos vieraille käynnistä ja kiitos HK:lle valokuvista.