Riista-ateria -juttusarja jatkuu ja tällä kertaa tehdään hyvää kyyhkynrinnasta. Sepelkyyhkyn lihan maku on mieto ja hienostunut. Siksi se sopii tarjottavaksi erityisen hyvin sellaisille vieraille, jotka eivät juuri riistaa ole syöneet. Mietomakuisesta kyyhkystä voi tehdä monenlaisia aterioita, mutta kokonaisena paistettu kyyhkyn rintafile on nopea ja samalla vähän juhlavakin valmistustapa. Tällä kerralla valmistin pyhäpäivän illalliseksi kyyhkynrintaa kantarelliohratolla ja uunijuureksilla. Oheisessa kuvassa ateria on jo tarjoiluvalmiina lautasella ja tässä tarinassa kerron muutamia huomioita ateriasta.
Lähdetäänpä liikkeelle vähän kauempaa: Minulla on tapana nylkeä alkukauden nuoret sepelkyyhkyt ja leikata niistä rintalasta fileineen erikseen vakumoitavaksi. Muista ruhon osista ei paljon syötävää kerry, mutta otan jalat talteen erikseen ja lopusta keittelen riistaliemiä - tosin rasvattomasta alkukauden sepelkyyhkystä tehty liemi on hyvin mietomakuinen - sorsasta tulee parempaa.
Rintalasta kannattaa jättää vakuumiin tukemaan ja suojaamaan varsinaisia rintafileitä. Rintalastan irroittamisessa ei aterian valmistusvaiheessa kauan aikaa kulu, kunhan siitä on jo käsittelyvaiheessa poistettu kylkiluut ja siipien luut. Jos kaipaat tarkempia ohjeita saaliin käsittelystä, vilkaise blogin aiemmat jutut sepelkyyhkysaaliin käsittelystä ja riistalintujen kynimisestä
Sepelkyyhkyn rintafile on pieni, herkkä ja arvokas kimpale, eikä sitä kannata pilata tekemällä siitä ylikypsää. Parasta kyyhky on ilman muuta puolikypsänä. Sopivan puolikypsän ja ylikypsäksi menneen rintafileen ero on melkeinpä sekuntipeliä, joten tulikuuman paistinpannun äärellä pitää olla hereillä!
Kamppailin pitkään sopivan kypsyysasteen kanssa - välillä onnistui ja välillä ei. Lopulta sain vinkin lihan kypsyysasteen tarkastamisesta tunnustelemalla. Tämä tunnustelukikka on esitelty mm. Jokapäiväistä Leipää -blogissa. Lämpömittariakin voi tietysti käyttää, mutta kun pannulla on kymmenkunta vähän eri paksuista ja kokoista rintafilettä, ei mittarin käyttö ole kovin käytännöllistä. Täytyy myöntää, että lihan kypsyys meni nyt aika lailla nappiin!
Tämän aterian päälisäkkeenä oli siis kantarelliohratto. Ohrattohan on riisin sijaan ohrasta tehty "risotto", jonka valmistaminen on melko helppo juttu. Sieniohraton perusresepti löytyy vaikkapa Maku.fi:stä. Itse käytin tietysti kasvisliemen sijasta ohraton keittämiseen riistalientä. Ohraton lisäksi tekaisin vielä uunijuureksia - porkkana ja palsternakkasuikaleet karamellisoituvat kuumassa uunissa noin vartin leipäsiirapin, öljyn ja Provence-yrttiseoksen kanssa. Lopuksi aterian päälle on ripoteltu vielä pestoa, jossa oli tavallista reilummin valkosipulia. Valkosipulisen peston tymäkkä aromi sopii ateriaan mainiosti.
Yhteenveto:
Tässä riista-ateriassa parasta on sen tasapainoinen ja monipuolinen makukokonaisuus - siitä löytyy makeutta, happamuutta, suolaisuutta ja karvaisuutta. Aterian valmistaminen tapahtuu melko nopeasti. Varsinaiseen kokkaamiseen menee noin - minuuttia ja valmisteluihin ehkä vähän enemmän. Toisaalta ohratto, kyyhky ja juurekset ovat helppoja pilata ylikypsyttämällä. Ne pitäisi saada sopivaan kypsyyteen ja lautaselle samanaikaisesti. Aterian valmistus vaatii siten vähän suunnittelua ja keskittymistä moneen asiaan yhtäaikaisesti.
Tekijä: Tapiolan Takamailla.com Julkaistu:
Voi sinulle on tullut uusi kaveri :) Hyvin on tainnut ottaa vanhempi tulokkaan vastaan ainakin kuvista päätellen.
VastaaPoistaKyllä noiden kahden välinen suhde on mennyt tosi mahtavasti. Mahtavan pitkämielinen Nalan pennun kanssa on. Se saa roikkua poskesta ja haastaa ja tehdä vaikka mitä. Lopulta Nala kuitenkin tekee selväksi, että nyt riittää - ja Sissi uskoo oikein nätisti :)
VastaaPoista