Tapiolan Takamailla

Meidän perheen nuorempi koira Sissi täytti viime viikolla vuoden! Minulle on ollut iso yllätys, kuinka helposti elämä kahden koiran kanssa on mennyt. Koirat ovat yksilöitä ja ne tarvitsevat omanlaistaan huomiota ja yksilöllistä koulutusta, mutta hyvin usein vanhemmasta koirasta on valtavasti apua nuoremman koulutuksessa.

Ensimmäinen kesä käytettiin leppoisasti, mutta määrätietoisesti erilaisissa perustreeneissä. Paikallisen noutajayhdistyksen pentutreenit tulivat tarpeeseen. Näissä treeneissä oltiin Sissin kanssa kahdestaan ilman Nalaa. Minulle on ollut alusta lähtien tärkeää, että koirien kanssa touhutaan paljon myös erikseen ja yksin ilman toista.

Aika nopeasti etenimme kuitenkin rodunomaisiin harjoituksiin eli noutohommiin erilaisissa maastoissa ja tilanteissa. Sain nopeasta etenemisestä aika paljon kritiikkiäkin. Mutta kun koiran kasetti kesti erilaisia harjoituksia ja asioita tehtiin pakottamatta, niin kehityksen jarruttaminen ei tuntunut järkevältä. Varsinkin veteen lähdettiin tutustumaan jo hyvin nuorena. Minulle iso helpotus oli, että Sissi piti vedessä pulikoimisesta alusta alkaen. Vedessä vanhemman koiran esimerkki oli varmasti huipputärkeä. Oheisessa kuvassa Nala näyttää veteen menon mallia heinäkuun helteissä.

Ja Sissi loikki veteen samalla tyylillä.

Nalan ja Sissin luonne-erot tulevat esille oheisesta kuvasta. Riiviömäinen ja kovaluonteinen Sissi haastaa vanhempaa koko ajan koirien ollessa vapaana. Se roikkuu pehmeäluonteisen Nalan korvassa tai kaulan ihossa, eikä tilanne näytä Nalan kannalta kovin kivalta. Silti Nala itse antaa tehdä noin. Minä olen osaltani päättänyt olla menemättä noihin tilanteisiin erotuomariksi. Mutta on Nalallakin selvät rajat, mitä se nuoremman sallii tehdä: se puolustaa Sissiltä ruokakuppiaan, eikä Sissillä ole mitään asiaa Nalan omalle patjalle. Sissi saa siis tehdä mitä vaan, mutta tietyissä rajoissa. Ainakin toistaiseksi Nala on siis johtaja.

Hyvä esimerkki vanhemman koiran opetusavusta on asia, josta ei taida koirakirjoissa mainintaa juuri olla: Metsästysnoutajan olisi hyvä osata katsella taivaalle nähdäkseen saapuvat linnut ja pudotukset. Nala ei tätä asiaa luonnostaan jotenkin osannut ja tämän harjoittelu alkoi orastavasti mennä perille vasta toissa syksynä. Sissin kanssa taivaan tuijottelun opettelu oli paljon helpompaa. Vanhemman koiran toiminnan matkiminen oli tässä avainasemassa.

Vanhemmasta koirasta tuli mallia myös passipaikalla olemiseen. Kun Nala ottaa lunkisti, malttaa myös Sissi loikoilla passissa rentona. Olen opettanut Nalalle, että varmistimen naksahduksesta pitää aktivoitua, tarkkailla etumaastoa ja valmistautua noutoon. Tämänkin Sissi tuntui oppivan ihan pelkän esimerkin voimin.

Jotkut metsästyskoirat menevät sekaisin jo jahtia edeltävänä aamuna. Ne kuumuvat siitä, kun isäntä ottaa repun ja aseen esille. Sitten koira ulisee ja läähättää itsensä henkisesti piippuun jo automatkalla. Huomasin Sissistä jo pentuna, että se on luonteeltaan hyvin temperamenttinen ja mahdollisesti myös helposti kuumeneva - "pentueen riiviö", kuten kasvattaja Sissiä luonnehti. Siksi riskinä oli, että minullakin olisi ollut käsissäni uliseva takakonttikoira. Otin tavaksi treenata koiriani metsästystilannetta matkien. Pukeudun siis jahtikamppeisiin, otan aseen mukaan ja treenaan vaikkapa perustottelevaisuusharjoituksena vierellä seuraamista. Tällä keinolla olen onnistunut vähentämään varsinaisen metsästystilanteen jännittävyyttä.

Ensimmäinen metsästyssyksy kahden noutajan kanssa oli lopulta varsin onnistunut. Molemmille koirille tuli erilaisia riistatilanteita hyvä määrä. Alkukauden kyyhkyjahdeissa Nala nouti kaiken varsinaisen riistan ja Sissi oheissaaliina tulleet varikset ja harakat. Myöhemmin syksyllä Sissikin pääsi riistatöihin sorsien ja hanhien kanssa. Näissä tilanteissa Nalaa piti muuten kouluttaa aivan uudella tavalla. Se ei ole tottunut siihen, että joku toinen noutaa minun ampumani linnut. Koirien välinen kateus ja mustasukkaisuus voi olla aika jäätävää.

Lopuksi:
Elämä kahden koiran kanssa tuntuu ainakin tällä kokemuksella olevan melko helppoa. Iso kiitos Sissin jokapäiväisestä koulutuksesta kuuluu Nalalle. Kahdesta koirasta ei tule kaksinkertaista "työtä" eikä ajan käyttö ei tuplaannu. Ilman muuta toinen koira vaatii omaa aikaa ja kahdenkeskistä oloa isäntänsä kanssa, mutta se ei paljon päivästä tai viikosta vie. Itselleni suurin ja kasvattavin oppi on ollut koirien erilaisissa luonteissa. Koiriani pitää kouluttaa aivan erilaisilla opeilla. Vanhempi Nala on pehmeä, ja sitä pitää kannustaa onnistumisten kautta. Sissin kanssa kannustavaa rohkaisua ei tarvita, vaan sille pitää olla napakka ja täsmällinen, jopa vähän ankarakin.

Joka tapauksessa elämä kahden koiran kanssa tuntuu paljon rikkaammalta kuin yhden kanssa. Mikä tärkeintä, niistä on toisilleen seuraa muun perheen ollessa päivisin poissa.