Kello soi aamulla klo 2:45. Mietin sängyssä ohimenevän hetken, miksi ihmisen pitää olla hullu. Mutta niin vaan ponkaisin ylös. Olin saanut eilisillalla vieraita, joiden kanssa oltiin sovittu varisjahdista tänne Koillismaan hangille.
Bilekansa valui vielä mökeilleen, kun starttasimme kolmen jälkeen autot ja pöllö viriteltiin neljän maissa paikoilleen. Aamun fiilis oli lupauksia täynnä. Eilisen ennakkotiedustelureissulta tuli tieto, että variksia olisi alueella runsaasti. Tunnelmaa nostivat ensimmäiset variksen raakunnat, jotka kantautuivat jostain kauempaa.
Vaikka kaverini pöllö oli hienoin, mitä olen ikuna nähnyt, eivät varikset tänä aamuna siitä olleet juuri kiinnostuneita. Ehkäpä kevät ei ole vielä riittävän pitkällä, jotta huuhkaja olisi riittävän provosoiva uhka. Aamun aikana näimmekin oikeastaan vain yhden isomman muuttoparven. Muutoin alueen varikset liikkuivat enimmäkseen yksin tai pareina.
Korppeja sen sijaan pöllö kiinnosti. Korpin pesimäaikainen rauhoitushan oli sopivasti alkanut juuri eilen, joten korpit saivat lennellä maisemassa rauhassa.
Päivän varisonnistumiset tulivat oikeastaan yksinomaan pillittämällä. Tällä reissulla pääsin ensi kertaa puhaltelemaan Nordikin uusiin "Barrborn" -varispilleihin. Sekä Basic Crow ja Pro Crow tuntuivat pelaavan vähäisellä harjoittelulla vähintäänkin hyvin. Varsinkin Pro-pillistä tuntui saavan omia korvia, passikavereita ja myös variksia miellyttäneitä ääniä. Näiden Barrbornien käyttö on muihin kokeilemiini varispilleihin verrattuna varsin mutkatonta: kielellä pitää tehdä pärisevää R-äännettä ja antaa pillin hoitaa loput. Ääni kuulosti heti paljon luonnollisemmalta, kuin parin vuoden takaisessa Nordik Crow-pillissä oli. Samalla molemmat Barrbornit olivat Faulksin ja Sam Neytin pillejä helpompia hallita. Barrborn-pillien esittelyvideo löytyy YouTubesta: https://www.youtube.com/watch?v=n4noWpy3eUQ
Oli kyllä kiva huomata, että molemmat koirat olivat melko mukavassa noutoterässä, vaikka alkuvuodesta emme ole ennättäneet juuri treenaamaan. Nalaa piti vähän herätellä alussa, mutta niin vain alkoivat varikset löytyä ja tulla käteen.
Nala pääsikin tekemään pari pitkähköä, noin 150 metristä linjanoutoa eli ohjaustehtävää.
Sissi puolestaan teki eri mittaisia markkeerauksia. Vaikka Sissi on riistalle menossa tulta ja tappuraa, tuntuu se silti olevan kaikissa tilanteissa hyvin pehmeäsuinen. Yksikin haavakkovaris nimittäin roikkui nokallaan Sissin poskessa ja raapi kynsillään koiran kaulaa. Niin vaan koira toi lempeällä otteella äkäisen linnun elävänä käteen.
Lopuksi: Aamupäivän variskytistely tuotti parisenkymmentä onnistumista. Saalista tärkeämpää oli saada metsästyshommat avattua myös täällä Koillismaalla. Ampuminen sujui kohtalaisesti ja uudet Barrborn-pillit olivat erittäin lupaavia. Mutta aamun kruunasi mukava porukka - Iso Kiitos kaikille jahtiin osallistuneille ja erityisesti Oskarille kutsusta.
Kuinka monelta kannattaa olla passissa varisjahdissa? :)
VastaaPoistaKyllä siellä olisi hyvä olla valmiina tunti ennen auringonnousua. Sitä ennen on siis pöllö viritelty paikoilleen ja kytispaikat laiteltuna.
PoistaMeidän jahtiaamuna aurinko nousi klo 5:15, joten passissa piti olla vähän neljän jälkeen.
Joo. Mitenhän tähän vuodenaikaan minikaatopaikka toimis kun tuota huuhkajaa ei vielä ole tullut hommattua? :)
VastaaPoistaVarmasti toimisi. Just passikavereiden kanssa sitä puhuttiin. Kun pöllö ei pelannut, olisi minikaatopaikka toiminut tuossa kuvissakin näkyvällä aukolla varmasti.
Poista