Tapiolan Takamailla

Kuten sunnuntain koiratarha-jutussa lupailin, esittelen erikseen Jämpti -koirankopin, jollainen minulle tuli kokeiluun VipStorelta. Koppi on valettu muovista ja se on luonnollisesti lämpöeristetty. Tässä tarinassa esittelen kopin yksityiskohtia ja kerron myös vähän ensimmäisistä käyttökokemuksista.

Teknisiä yksityiskohtia
Kopin käytön kannalta kätevin ominaisuus on se, että kopin saa avattua toisesta päädystä apposen auki. Samalla oheisesta kuvasta näkyy Jämpti-koirankopin sisäinen rakenne hyvin. Kopissa on erillinen eteinen ja heiluriovella eristetty varsinainen koppiosa. Eteisessä ja koppiosassa on noin 15 senttiä korkeat kynnykset, jotka estävät talvipakkasten viimaa ja vetoa.

Minkä tahansa koirankopin puhtaana pitäminen on tärkeää. Jämpti-koirankopin avaaminen on helppoa. Avaamista helpottaa kopin toiseen päätyyn asennetut saranat. Koska koppi on kauttaaltaan muovinen, voi kopin pestä tarvittaessa vaikkapa painepesurilla.

Kopin takaseinässä on ilmanvaihtoaukko, jonka saa säädettyä sulkuläpällä kesällä avoimeksi ja talvella aukkoa voi tarpeen mukaan pienentää. Hienona yksityiskohtana aukko on suojattu verkolla, joten hyttyset eivät pääset koppiin.

Etuseinässä on puolestaan sisätilan lämpömittari.

Ympärivuotisen käytön kannalta huipputärkeä ominaisuus on, että kopissa on myös lämmitys. Patteri on teholtaan 200 wattia ja se on lämpösuojattu, joten koira ei polta itseään. Patterin viisimetrinen sähköjohto on suojattu muoviputkella ja se on viety kopin pohjan läpi.

Oheisesta valokuvasta kannattaa huomioida myös kopin lattian ja yläosan liitoskohdan huullos, joka estää viimaa pääsemästä koppiin ylä- ja alaosan välisestä saumasta.

Jämpti-koirankopppi käytännössä:
Kun koiratarha saatiin lopulta rakennettua, oli aika tutustua tarhaan koko porukalla. Lapset auttoivat parhaansa mukaan.

Ja niinhän siinä kävi, että ensimmäisenä koppiin mönki tutustumaan perheemme parivuotias poika. Hän tuntui arvelevan, että koppi olisi uusi leikkimökki.

Koska Nala on ollut tähän saakka pelkästään sisäkoirana, on tutustuminen koppiin otettu ohjelmaan vähitellen ja pikku hiljaa. Vein koiran lepäämään metsästysreissujen jälkeen koppiin ja aloin myös ruokkia koiran tarhassa.

Laitoin koppiosaan Nalan lempipatjan ja eteiseen tuli väliaikaisesti vesiastia. Väliaikaisesti siksi, että rakentelen jossain vaiheessa vesi- ja ruokakupille pienen erillisen katoksen lähemmäs koiratarhan ovea.

Ja kas, koppi alkoi vähitellen kelvata!

Heilurioven käyttö tuntui olevan Nalalle alussa vähän hankalaa. Se ei tuntunut oikein tykkäävän selkää vasten haraavasta ovesta. Aika hyvin koira on tähän jo tottunut, mutta mitään kovin lennokasta liike ei vielä ole.

Nala on ollut nyt kahtena päivänä työpäivän ajan tarhassa. Eilen koira odotti tarhassa oviaukon kohdalla, mutta tänään Nala oli kopin katolla. Pikku hiljaa koira alkaa siis tottua tarhaelämään!

Lopuksi:
Jämpti-koirankoppi on kaikin puolin laadukas kokonaisuus. Näin koiran omistajan kannalta tässä kopissa tärkeintä on huolettomuus - se ei lahoa, sitä ei tarvitse maalata ja se on hyvin helppo pitää puhtaana. Mutta kaikkein tärkeintä tietysti on, että koira tuntuu kopissaan viihtyvän!

Olen löytänyt netistä pari moitetta kopista. Jotkut ovat moittineet kopin avaamismekanismia siitä, että kun kopin avaa talvella, valuu koppiin lunta. Siksi koppia olisi hyvä saada huollettua myös pelkän katon avaamalla. Minulla on tarkoitus pitää kopin ympäristö puhtaana lumesta, joten omassa käytöstä tästä ei ongelmaa tule. Joka tapauksessa tämä seikka kannattaa huomioida kopin sijoittelussa. Toisekseen jossain kerrottiin nuoren koiran pureskelleen kynnyksiä. Ehkä niihin olisi hyvä saada lisävarusteena metallilistat?

Jatko:
Nala saa alkaa viettää aikaansa tarhassa ja kopissa päivittäin. Teen varmasti viimeistään keväällä jatkotarinan pidemmän ajan käyttökokemuksistamme. Mietinnässä on, tarvitsisiko koira jotain virikkeitä tarhaan - ja mitä ne voisivat olla?. Kommentoi mieluusti tuohon alle, jos Sinulla on kokemuksia Jämpti-koirankopeista tai koiratarhan virikkeistä. Muutenkin sana on tietysti vapaa!

Minulla on pitkään ollut toiveena, että voisin pitää koiraani osittain ulkotarhassa. Labradorinnoutajat ovat lähtökohtaisesti sosiaalisia laumakoiria, joille perheen päivittäiset kontaktit ovat tärkeitä. Niinpä tarkoitukseni ei ole sulkea koiraa tarhaan ympärivuorokautisesti. Mutta samalla, kun ihmislauma on töissä ja koulussa, voisi koira viettää päivät pihalla. Tämän pitäisi ennen kaikkea vaikuttaa turkin laatuun.

Oman koiratarhan hankinta alkoi edetä kesällä Farmari 2013 -maatalousnäyttelyssä, jossa pääsin tutustumaan Jämpti-koiratarhatuotteisiin. Jämpti Pro -tarhaelementit ja Jämpti -koirankoppi vaikuttivat heti ensisilmäyksellä hyvin laadukkailta tuotteilta.

Oheisessa kuvassa tarha on jo valmis ja tässä tarinassa esittelen tarhan rakentamisen vaiheita. Kirjoitan myöhemmin vielä erillisen tarinan kopista.

Alkutilanne näytti tältä. Autotallin takana oli sopiva tila, johon oli vähitellen kasautunut kaikenlaista roinaa. "Mustalaisten kesäleiriä" muistuttava alue piti tietysti ensin siivota ja alusta tasata. Koiratarhojen alustavaihtoehtoja on lukuisia. Itse päädyin ns. singelisoraan eli seulottuun 4-8 millin luonnonsoraan. Singelisora on riittävän suurirakeista, jotta se ei kulkeudu tassuissa koppiin tai sisälle. Samalla se on tassuille hyvä alusta. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut puuhake, mutta sopivan määrän hankinta ei ottanut onnistuakseen.

Tarhan kooksi tuli 4 x 8 metriä. Jämpti -tarhaelementit ovat leveydeltään kaksimetrisiä. Tähän projektiin elementtejä tarvittiin yhteensä 9 kappaletta. Meidän tarhamme rakennettiin ns. MEDI-elementeistä eli tarhasta tuli 184 senttiä korkea.

Pohjan tekemisessä pyysin naapuria kaveriksi, mutta muuten tein koko pystytysurakan pelkästään seitsemänvuotiaan tyttäreni avustamana. Tämä osaltaan korostaa Jämpti -tarhaelementtien helppoa pystytystä - koko sukua ei tarvitse talkoisiin kutsua. Oheisessa kuvassa ollaan päästy asennushommissa jo mukavaan vauhtiin. Ensimmäinen elementti kiinnitettiin tallin päätyyn ja koko tarhan pääty ovielementteineen on valmis.

Yksityiskohtakuva seinäkiinnikkeestä. On varmaan sanomattakin selvää, mutta ensimmäisenä seinään kiinnitetty elementti täytyi asentaa täsmällisesti suoraan vatupassin avulla. Jos kiinnikkeet olisivat olleet vinossa, olisi koko elementtitarha vääntynyt kieroon.

Tarhaelementit kiinnitetään toisiinsa kätevillä kiinnikkeillä. Ainoa pystytyksessä tarvittu työkalu oli 13 millin lenkkiavain. Kiinnikkeiden asennuskorkeuden voi valita vapaasti. Näin myös elementtien korkeuttakin voi säätää vapaasti pohjan korkeuserot huomioiden.

Asennusohjeessa suositeltiin, että nurkissa ja pidemmissä suorissa seinissä maahan upotettaisiin 26-27 millinen putki, joka mahtuisi tarhaelementin runkoputken sisälle. Löysin lähirautakaupasta juuri sopivan paksuista metallista vesiputkea, joka sopi tähän käyttötarkoitukseen täydellisesti. Täytin nämä montut vasta koko tarhan valmistumisen jälkeen. Tällä tavalla pystyin varmistamaan loppuun asti, että tarhan seinät tulivat suoraan. Elementeile voi tarvittaessa tehdä myös vähän jämäkämmän perustuksen, kuten Erä24:n tarinassa tehtiin.

Koska Nala ei ole koskaan karannut pihalta, en usko sen kaivavan itseään tarhasta ulos. Siksi en reunustanut tarhaa betonilevyillä, tai upottanut maahan metalliverkkoa.

Tarhasta tuli verrattain iso, joten asensin tarhan nurkkiin vielä erilliset nurkkatuet. Nämä tukevoittivat kokonaisuutta selvästi. Oheisessa kuvassa näkyy myös aiemmin mainittu tarhaelementtien asentaminen eri korkeuksiin.

Yksityiskohtakuva oven lukitussalvasta. Salpa on toimiva ja samalla riittävän monimutkainen, ettei koira saa auki ovea. Salpaan voi lisätä myös munalukon ja lukita oven, jos sellaiseen tarvetta on. Salpoja tuli paketissa kaksi ja ne on tarkoitettu asennettavaksi oven ylä- ja alareunoihin. Itse ajattelin pärjätä yhdellä salvalla.

Tarha alkaa olla vähitellen valmis. Minulla ja tyttärelläni meni varsinaisiin asennustöihin pari iltaa - yhteensä ehkä noin viisi kuusi tuntia. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että kahdeksanmetrinen pitkä sivu on täsmällisen suora. Oviaukkoelementin paikkaa pohdin pitkään. Aluksi oven oli tarkoitus tulla autotallin seinään kiinni, mutta tulin ajatelleeksi kevättä ja katolta putoavaa lunta. Siksi siirsin ovielementin syrjemmälle tarhan nurkkaan.

Lopuksi:
VipStoren Jämpti Pro -koiratarhaelementeillä koiratarhan rakentaminen oli hyvin helppo tehtävä. Aikoinaan harkitsin tarhan rakentamista myös ns. pitkästä tavarasta, mutta lopputulos ei varmuudella olisi ollut näin komea ja pystyttäminen olisi ollut pidempi urakka. Samalla tämä koiratarha on varmasti hyvin pitkäikäinen, sillä tarhaelementit sinkitty ja jauhepolttomaalattu. Näin äkkiseltään en ole keksinyt VipStoren tarhasta oikein mitään huonoa.

On jännä nähdä, miten Nalle suhtautuu tarhassa olemiseen. Täysin sisäkoirahan se on ollut. Tarhassa olemiseen ollaan totuteltu nyt lyhyinä pätkinä ja ensi viikolla koiran olisi tarkoitus viettää siellä kokonainen päivä, kun muu perhe on töissä, koulussa ja päivähoidossa.

Kirjoittelen tarhasta saatuja käyttökokemuksia myöhemmin talvella tai viimeistään kevään korvilla. Lisäksi palaan vielä omassa tarinassa tarhaan tulleseen Jämpti-koirankoppiin.