Tapiolan Takamailla

Sepelkyyhkyn muutto on viivästynyt aiemmista vuosista noin viikolla. Vasta kuluneella viikolla maisemassa on alkanut näkyä isompia muuttoparvia. Muuttoparvien houkuttelumetsästys on aina vähän arvoituksellista - joskus onnistaa, joskus harvoin onnistaa upeasti, mutta useimmiten ei. Kaaveiden pitää olla oikeassa pellossa ja kaavekuvion pitää olla juuri sopiva, jotta parvi sen kelpuuttaisi.

Tälle syksylle leimallista ovat olleet hyvin sumuiset aamut. Siten aamulennot ovat olleet lähes poikkeuksetta melko huonoja.

Olen kokeillut kaaveiden sijoittelussa vähän uudenlaisia malleja. Nyanssit ovat pieniä, mutta kuitenkin - aiemmin olen tehnyt hevosenkenkäkuvion niin, että kuvio on ollut kapea ja pitkä eli kuvion perukassa on ollut kolme tai neljä kaavetta rinnakkain ja loput kaaveet on sijoiteltu kuvion laidoille. Nyt olen testaillut leveämpää asettelua ja olen asettanut jopa kuusi kaavetta kuvion perukkaan rinnakkain ja se tuntuu toimivan. Tämä parvi lensi maisemassa ja melkein heti valokuvan ottamisen jälkeen se tuli aivan suoralla syöksyllä kaaveille maahan asti. Se oli yksi hienoimpia onnistumisiani näissä hommissa koskaan!

Mutta useimmiten käy kuitenkin niin, että arka muuttoparvi käväisee lähellä, toteaa tilanteen jotenkin uhkaavaksi ja poistuu paikalta...

Koirilla on ollut kuluneina päivinä melko paljon töitä. Huonon osuman jälkeen sepelkyyhky pystyy liitämään uskomattomia matkoja.

Tämä lintu löytyi noin sadan metrin päästä ampumapaikasta.

Sissikin on päässyt noutohommiin aina välillä.

Kivaa tuntuu molemmilla olevan, kunhan Sissi ymmärtää pitää riittävästi etäisyyttä saaliiseen. Nala nimittäin puolustaa saalista räväkästi myös Sissiltä.

Viime viikonloppuna passiin tuli myös tyttäreni. Lasten kanssa metsästämisessä pitää asettaa aina ihan omanlaiset tavoitteet. Eväitä pitää olla reilusti ja retki ei saa olla kovin pitkä. Harmi kyllä saalista ei tällä retkellä saatu.

Onneksi maisemassa sentään lensi lintuja. Niitä oli mukava kiikaroida typykän kanssa ja opetella erottamaan naakka ja kyyhky toisistaan.

Tänään oli syksyn vilkkain iltalento. Maisemassa lensi useita 30+ linnun parvia. Suurimmassa parvessa oli noin 70 lintua. Lento oli kiivaimmillaan klo 17 kieppeillä.

Komea lento poiki myös pari saalisonnistumista.

Vaikka sepelkyyhkyjahti on parhaimmillaan juuri nyt, ei tätä lystiä kauan kestä. Sääennusteet kertovat, että jo tulevana viikonloppuna virtaukset kääntyvät pohjoiseen ja lumi- ja räntäsateita lupaillaan pohjoiseen. Ensi viikolla tämän syksyn paras kyyhkysesonki on siis todennäköisesti jo ohi.

Sepelkyyhkyjahdin paras sesonki on meneillään juuri nyt - ainakin jos katsoo kalenteria. Aiempina vuosina juuri näihin aikoihin sepelkyyhkyt ovat alkaneet parveutua ja maisemassa pitäisi näkyä suurehkoja kyyhkyparvia. Tänä vuonna asiat ovat toisin. Elo-syyskuussa olen nähnyt vain yhden 15 linnun parven ja muutamia 5-10 linnun parvia. Tänä vuonna sepelkyyhkysaaliit ovat poikkeuksellisen tiukassa. Onneksi säät ovat kuitenkin olleet suosiollisia.

Aivan yksin ei ole maastossa tarvinnut olla. Valtaisat naakkaparvet kajattavat aamunkoitteessa äänekkäästi.

Muutama päivä sitten puolivuotissynttäreitä viettänyt Sissi alkaa olla jo iso tyttö. Se haastaa Nalaa koko ajan aina vain kovemmin. Nala on niin kiltti, että se ei juuri puolustaudu. Ainoastaan ruokakuppi ja noudettu saalis saavat Nalan puolustautumaan. Tällöin Sissi väistää kyllä kiltisti heti.

Eilinen oli käänne kohti parempaa. Sain ensimmäisen kyyhkyn sitten elokuun 11. päivän.

Takapihalla myös Sissi pääsi tutustumaan taas kyyhkyyn. Kylmän linnun käsittely sujuu Sissiltä oikein nätisti ja hyvällä otteella.

Viime syksynä käyttööni ottamat pussikaaveet ovat tulleet jäädäkseen. En oikein keksi enää mitään syitä käyttää näissä hommissa perinteisiä muovikaaveita.

Yksi pussikaaveiden kätevimpiä ominaisuuksia on, että tukikeppi on kiinteästi kaaveessa kiinni. Siten kaavesetin asettelu ja korjaaminen pois hoituu näppärän nopeasti.

Lue lisää pussikaaveista seuraavista aiemmista tarinoista:

• Pussikaaveet - Hitti vai floppi?
• Kokemuksia pussikaaveista

Tänään lähdin taas toiveikkaana aamulennolle vähän ennen kuutta. Pujopensaiden keskeltä löytyi hyvä passipaikka. Pujo on paksu- ja sitkeärunkoisena passipaikan suojakasviksi hyvä, koska se kestää katkeamatta koirien liikkeitä. Lisäksi pujo on juuri sopivan korkeaa, että sen sekaan pääsee piiloutumaan reppujakkaran kanssa ja samalla joka suuntaan näkee hyvin.

Aamusta kehkeytyikin saalismäärän osalta yksi kaikkien aikojen suurimpia. Myös Sissi pääsi ensimmäistä kertaa ikinä oikeisiin noutohommiin, kun passin vierestä liiteli harakka. Helppo 15 metrin nouto. Hienosti meni.

Niin siitä saalismäärästä - sain yhteensä viisi pulua, kolme sepelkyyhkyä, kolme varista ja sen Sissin noutaman harakan. Pussikaaveet toimivat kerrassaan hienosti. Pulu on näemmä kotiutunut näille kulmille tosissaan. Ensimmäiset pulusaaliit sain pari vuotta sitten. Saalista tietysti ihmeteltiin koirien kanssa ja Nala näytti opettavan Sissille yhtä sun toista linnuista.

Vaikka tämän päivän lintusaalis oli tosiaan määrällisesti suuri, on sepelkyyhkyjen parveutumistilanne kyllä erikoinen - joko ne menivät vai ovatko ne vasta tulossa?

Sepelkyyhkyjahti alkoi elokuun 10. päivä. Kuten arvata saattoi, asia herätti suojelupiireissä jälleen suuria tunteita. Kannanottojen tunnetaso kasvoi samaa tahtia, kun metsästysfoorumeille alkoi ilmestyä saaliskuvia. Suomen luonnonsuojeluliiton julkaisu Suomen Luonto käsitteli asiaa omasta näkökulmastaan arvattavan kielteisesti ja yksisilmäisesti. Jutun sisältö kertoo, että toimittajalla ei ole käsitystä sepelkyyhkyn metsästyksestä, eikä juuri itse sepelkyyhkyistäkään.

Suomen Luonnon artikkelin loppukaneettina esitetään Birdlifen vanha metsästyskannanotto, jonka mukaan sepelkyyhkyn metsästys pitäisi aloittaa vasta syyskuun alussa. Tilanne on aidosti päinvastainen - olisi keskusteltava sepelkyyhkyn metsästyskauden pidentämisestä aloittamalla jahti nykyistä aiemmin. Sepelkyyhkykannat jatkavat runsastumistaan ja ilmastonmuutoksen myötä myös pidentyvä kesäkausi mahdollistaa sepelkyyhkyn tekevän jopa neljä poikuetta keväästä syksyyn. Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja, kun arvioi sepelkyyhkykannan olevan siis runsastumaan päin rajulla tahdilla. Olemme hyvin pian tilanteessa, jossa sepelkyyhky on Ison-Britannian tavoin pahemman luokan haittalintu, jota ammutaan brittein saarilla ympäri vuoden valtavia määriä.

Sepelkyyhkyn metsästyskauden siirtäminen syyskuun alkuun Birdlifen esittämällä tavalla on kelvoton ajatus myös siksi, että pesintä voi olla kesken vielä pitkään syyskuun puolella. Siten myös silloin yksittäisiä pesiviä lintuja on säästettävä. Toisekseen sepelkyyhkyjen massamuutto alkaa viimeistään, kun sänkipellot kynnetään mullokselle ja linnuilta loppuu ruoka. Tämä tapahtuu normaalisti syyskuun toisesta viikosta alkaen. Monin paikoin aktiivinen sepelkyyhkyn metsästyskausi muuttuisi olemattoman lyhyeksi.

Myös metsästäjillä korjattavaa

Suojelupuoli on siis väitteineen yksisilmäisen tarkoitushakuisesti väärässä, mutta myös metsästäjäpuolella on pienen ryhtiliikkeen paikka. Pesiviä vanhoja lintuja on syytä suojella - ei ole metsästäjien etujen mukaista ampua vanhoja lintuja niin, että riski poikuekuolemille on olemassa. Metsästys olisi siis keskitettävä nuoriin lintuihin ja vanhat yksin tai pareina liikkuvat sepelkyyhkyt on säästettävä vähintään syyskuun puoleen väliin saakka. Vanhan linnun erottaa nuoresta sepelkyyhkystä melko helposti, eikä nuorta sepelkyyhkyä sekoita uuttukyyhkyynkään. Uuttukyyhkyn tunnistamista on tässä blogissa käsitelty jo aiemmin. Nuorella sepelkyyhkyllä ei ole oheisen kuvan mukaisia vaaleaa kaulusta eli "sepeliä"

Nuorien lintujen tunnistaminen ja valikoiminen on erityisen helppoa, kun harrastaa joko kaavemetsästystä sänkipelloilla, ruokintapeltometsästystä tai lepopuujahtia. Näissä metsästysmuodoissa ei eteen normaalisti tule sellaisia nopeita tilanteita, joissa ampuminen olisi vaistonvaraista. Ampumatilanteessa on siis runsaasti aikaa tarkkailla lähestyvää lintua tai lintuparvea ja valikoida sieltä sopiva yksilö. Lepopuujahdeissa käytetään usein kiikaritähtäimellä varustettua pienoiskivääriä, jolloin yksilön valinta on aivan erityisen helppoa - toisekseen pesivä lintu ei lepopuille yötään tule viettämään, koska poikaset.

Vanhoja lintuja voi ampua heti alkukaudesta myös silloin, kun lintujen käytös paljastaa parveutumisen muutolle. Tällainen tilanne voi olla vaikkapa sellainen, että passipaikkaa ja kaaveita lähestyy parin kymmenen vanhan linnun parvi, jotka kiinnostuvat kaaveista ja laskeutuvat niiden sekaan. Pienessä parvessa lentävät vanhat linnut ovat hyvin suurella todennäköisyydellä joko pariutumattomia tai pesinnän jo lopettaneita ja muutolle valmistautuvia lintuja.

Lopuksi

Ensimmäisen sepelkyyhkysaaliini saamisesta on vierähtänyt nyt melko tarkkaan 26 vuotta ja olen todella iloinen sepelkyyhkykannan kasvusta nykyisiin mittoihin. Sepelkyyhkyn liha on monien mielestä riistalihojen aatelia ja siitä saa aikaan upeita aterioita. Mutta samalla modernissa maailmassa ei voida välttyä maailmankuvien törmäyksiltä ja iso osa viime päivien suurista tunteista johtuu paljolti riistasaalista kunnioittamattomista valokuvista ja kommenteista. Suosittelen suojelupuolta tutustamaan metsästysmuotoihin ja valikoiviin jahtimuotoihin tarkemmin. Samalla suosittelen osalle metsästäjiä pientä lajin tunnistamisen preppauskurssia ja ehkäpä myös pientä itsepohdintaa hyvistä saaliskuvista.

Metsästysvuosi 2014 alkoi minun osaltani elokuun kymmenes päivä, jolloi sepelkyyhkyjahti alkoi. Tämän vuoden hernepeltoruokinta meni ihan munille. Onneksi lauantaina löytyi aiemmin samana päivänä puitu pelto, jota käytiin katsomassa koirien kanssa ja suunnittelemassa seuraavaa päivää.

Tämä pelto oli minulle tuttu aiemmilta vuosilta. Olen saanut näistä maisemista ihan kivoja saaliita elokuun loppupuolella. Tänä vuonna pelto oli poikkeuksellisesti puitu ensimmäisenä.

Kyyhkyjahdin aloitusaamut ovat yleensä kauniita - niin nytkin.

Lentoreitillä ollaan.

Sunnuntain aamulento oli lopulta hyvin vaatimaton ja kuville kaartoi vain yksi sepelkyyhkykolmikko, josta nappasin yhden linnun. Aamun huumoriasennoista vastasi passipaikan vieressä kekkuloinut rusakko.

Yksi tämän kauden varustehankintoja on Deerhunterin Sneaky 3D-puku, joka vaikuttaa lyhyellä kokeilulla erinomaiselta kamppeelta.

Ennätin käymään myös tiistaina lyhyen aamulentokeikan ennen töihin menoa. Paikkana oli aiempien vuosien vakipaikka. Siellä lento olikin mukavan vilkasta.

Kyyhkyjä lensi pieninä parvina koko aamun. Ensimmäinen saalistilanne tuli jo vartti auringonnousun jälkeen. Aamun suurin parvi oli 12 lintua - se tosin kaartoi kaaveiltani pois.

Aamun mukavinta antia oli se, että myös Sissi pääsi töihin. Ammuin kohdalle osuneen variksen ja Sissi pääsi vähän harjoittelemaan. Koira eteni linnulle hyvin määrätietoisesti, nappasi linnun syvään ja pehmeään otteeseen ja toi linnun juoksujalkaa takaisin.

Variksen luovutus nätisti istualtaan. Tämä oli Sissin ensimmäinen riistatyö metsästystilanteessa. Kyllä kelpaa.

Kesälomat on ohi, mutta metsästyskausi jatkuu vilkkaana. Pitkään jatkunut lämmin ja kuiva sää on tehnyt tästä syksystä aika poikkeuksellisen - vettä on joessa erikoisen vähän ja sorsien muutto ei ole vielä oikein kunnolla käynnistynyt. Tässä tarinassa kertailen viime viikon varsin monipuolisia metsästystapahtumia.

Tiistaina käväisin työpäivän jälkeen maastossa pienellä lenkillä ja Nala löysi sieltä nuoren ukkoteeren. Koira ajoi linnun koivun latvaan ja minun tehtäväksi jäi hiipiä viitisentoista metriä, jonka jälkeen pääsin pudottamaan linnun. Ampumamatka oli pitkähkö, mutta lintu löytyi koivun alta helposti.

Tästä Nalan ylösajamistyöskentelystä on tullut minulle aika paljon kyselyitä. Monia tuntuu kiinnostavan labradorinnoutajan käyttäminen ylösajavana koirana. Yritän tehdä asiasta jutun myöhemmin syksyllä, kunhan saan kasattua tarinaa varten sopivaa materiaalia.

Tiistain jälkeen seuraavan kerran pääsin maastoon vasta lauantain aamuna. Lämpimät kelit jatkuivat edelleen ja joella oli sakea sumu. Kuluneen viikon aikana sorsien määrä oli selvästi lisääntynyt. Mukana passissa oli muuten myös kaverini, joka keskittyi vain valokuvaamiseen. Tämä kuudentoista linnun parvi oli aamun suurimpia.

Kaaveet toimivat lauantaina mukavasti ja muuttoparveutuminen oli selvästi jo vähitellen käynnissä. Tämä yksinäinen sorsa on kaartamassa juuri kaaveille - jalatkin jo vähän roikkuvat laskutelineinä.

Nalle pääsi sorsanoudolle kahdesti. Ensin puoli seitsemän aikoihin kaaveille laskeutui naarasheinäsorsa ja hetkeä myöhemmin tuli tämä oheisen valokuvan koirasheinäsorsa.

Ampumatilanteita olisi ollut reilusti useampaan sorsaan, mutta tämän passipaikan ympäristössä on aika paljon taloja. Vaikka jahtipaikka täyttää lakipykälien ehdot kirkkaasti, en silti paukuttele aamuvarhaisella liialti. Toisekseen, kun sorsakausi jatkuu toivottavasti joulukuulle saakka, niin saaliin makuun päästään varmaan vielä.

Sorsia lensi maisemassa koko aamun oikein mukavasti. Käytännössä kaikilla koirasheinäsorsilla alkaa olla jo talven juhlapuku vaihdettuna. Aivan täydellisiä viherpäitä ne eivät vielä kuitenkaan näytä olevan.

Yksi lämpimän syksyn ilmiöitä on ollut, että yksinäisiä sepelkyyhkyjä lentää vieläkin. Näihin aikoihin normaalisti näkee vain isompia hyvin arkoja muuttoparvia. Sepelkyyhky oli yöpynyt sorsaveneen laskupaikan viereisessä kuusessa ja linnusta oli tippunut muutamia höyheniä veteen.

Lauantaiaamuna käytiin tavalliseen tapaan pienellä pellonreunuslenkillä, mutta sumun seasta ei riistaa juuri löytynyt. Sumu ja seisova ilma kätkevät kaikki hajut alleen. Nala löysi ainoastaan yhden lehtokurpan ja sitä tilannetta ennätin seurata vain katseellani.

Lauantain yksi tärkeimpiä havaintoja oli kiikareilla nähty aivan uusi sepelkyyhkyjen ruokailupelto. Sinne suuntasin sunnuntain iltapäivällä, mutta tällä kertaa joku oli pielessä. Kyyhkyjä kyllä lensi maisemassa, mutta tänään kyseinen pelto ja pussikaaveet eivät niitä kiinnostaneet.

Kun kyyhkyjahti ei onnistanut, lähdettiin Nalan kanssa vielä iltapäivän päätteeksi pienelle lenkille. Pääsimme etenemään oikein mukavaan sivuvastaiseen tuuleen niin, että metsän puolelta virtaili hyviä hajua koiran nenään. Niinpä kaukaa kuusikon syyyksistä Nala löysi syksyn ensimmäisen rusakon ja ajoi sen vielä haulikkohollille. Riistalaukaus ei ollut kovin onnistunut ja Nalle joutui vielä jäljittämään saalista muutaman minuutin pellonreunuspusikoista. Onneksi löytyi kuitenkin.

Rusakko "passattiin" blogissa aiemmin esittämälläni tyylillä. Kyllä tämmöisen saaliin kanssa oli mukava tallustella kotiin.

Melko vilkas ja monenlaisia onnistumisia sisältänyt viikko on siis takana. Mutta nyt kesäiset syyssäät päättyvät ja sääennuste lupailee reippaasti kylmempiä kelejä koko loppuviikoksi. Tämä tietänee sepelkyyhkyjen häviämistä ja sorsasesongin parhaat päivät ovat kohta edessä!