Tapiolan Takamailla

Metsästysmuodoista houkuttelupyynti tuntuu kasvattavan suosiotaan nopeimmin. Ja miksei kasvattaisi, kun tietoa erilaisia pyyntitavoista saa netistä helposti ja kätevästi. Lisäksi varustepuolella tulee koko ajan pieniä ja isompia tuoteuutuuksia. Suomalaisen houkuttelupyynnin edelläkävijät ovat kokoontuneet Facebookin Houkuttelupyynti-ryhmään, jossa on tätä nykyä jo yli 700 jäsentä. Ryhmän aktiivit, Tuukka Aronen ja Aki S. Perälä, ovat kehittäneet pienen testiryhmän avustuksella upean pillinarun, johon tutustutaan tässä tarinassa.

Tästä pillinarusta löytyy paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Eri kokoisten metsästäjien tarpeet on huomioitu niin, että pillinarua on saatavilla kolmella ympärysmitalla: 80, 90 ja 100 senttisinä. Oikean kokoisella pillinarulla varmistetaan, että pillit ovat oikealla korkeudella ja sopivasti saatavilla niin, että pillit eivät kuitenkaan häiritse aseen käyttöä. Minulle sopi parhaiten pienin, eli 80 senttinen, pillinaru. Loppukauden pillityksiin, kun vaatteiden määrä kasvaa, olisi 90 senttinen minullekin todennäköisesti parempi.

Pillinarun suunnittelun hienoin yksityiskohta ovat ns. tuplatapsit. Tuplatapsissa on kaksi erillistä lenkkiä sorsa- tai hanhipillin suuosaa ja ns. inserttiä varten. Tämä estää insertin menemisen hukkaan - erityisesti puisten pillien insertit irtoavat herkästi. Toisekseen syljestä tukkeutunutta pilliä on varmempaa kuivata, kun molemmat pillin osat pysyvät lenkeissään turvallisesti. Viereisessä kuvassa sorsapillin osat roikkuvat lenkeissään.

Toinen upea pillinarun konsepti on, että sitä voi muokata omiin tarpeisiin hyvin vapaasti. Pillinarun tapseista vain keskimmäinen on kiinteä. Muiden tapsien paikkoja voi vapaasti vaihdella ja pituuksia säätää. Siten oikealta ampuva voi asettaa pillinsä vasemmalle puolelle. Näin estetään pillien ja niiden tapsien sotkeentuminen aseen perään. Viereisessä yksityiskohtakuvassa on pikalukolla olevan tapsin kiinnitus pillinaruun. Näitä pikalukollisia tapseja on saatavilla erikseen, jos neljä pilliä ei riitä.

Tältä kokonaisuus näyttää pillien kanssa. Tuplatapseista seuraa muuten sellainenkin hyvä ominaisuus, että pillit eivät pääse pyörimään ja kolisemaan toisiinsa holtittomasti. Äänettömyyden lisäksi tuplatapsit varmistavat, että pillit pysyvät pillinarussa saman suuntaisesti paikoillaan.

Pillinarun tuplatapseja voi hyödyntää myös viereisen kuvan osoittamalla tavalla. Eli niin, että yhteen tapsiin laitetaankin kaksi pilliä. Tässä tapauksessa tapsiin menivät kettu- ja varispilli. Näissä pilleissä ei ole irtoavia osia. Säädin tapsin vielä niin, että pillit ovat eri korkeuksilla, ja vältän turhat kolinat.

Värivalikoimaa Houkuttelupyynnin pillinaruissa on vähintäänkin riittävästi. Minusta pillinarussa kannattaa olla jonkin verran huomioväriä ja siksi minulle tullut pillinaru oli mustakeltainen. Pillinarut punotaan kestävästä paracord-narusta.

Lopuksi:
Houkuttelupyynnin pillinaru on ammattilaisten suunnittelema kokonaisuus, joissa näkyy suunnittelijoiden ja testiryhmän monen kymmenen vuoden metsästyskokemus. Siinä ei ole turhia ylimääräisiä osia, mutta samalla kaikki tarpeellinen. Pillinaru on kestävä, toimiva ja esteettisestikin kaunis tuote. Myös pillinarun muokkautuvuus eri tilanteisiin ja tarpeisiin on erinomainen asia. Tässä tarinassa esiteltynä neljän tuplatapsin settinä pillinarulla on hintaa 45€. Jos haluat kysyä Tuukalta tai Akilta lisää, löydät heidät Facebookin Houkuttelupyynti-ryhmästä tai sähköpostilla pillinaru@gmail.com.

Pienen tauon jälkeen palaan taas sorvin ja blogin ääreen. Kirjoittelutaukoon on ihan hyvä syykin. Sairastuin syyskuun puolessa välissä jänisruttoon ja sen diagnosointi ja siitä toipuminen kesti lähes kuukauden päivät. Pariin otteeseen kävin sairaalassakin. Sairastellessa syyskuun loppupuoli ja lokakuun alkupää meni metsästyksellisesti luonnollisesti aika lailla pieleen. Vaikka popsin vieläkin antibiootteja, alkaa tauti olla jo takana päin ja olen päässyt taas jo vähitellen normaaliarkeen myös metsästysmielessä.

Kuten elokuussa kirjoitin, sain Grubelta testattavakseni kolme Buck Gardnerin valmistamaa sorsapilliä: Baby Buck, Spitfire Sorta Single ja Brads Reactor. Kokemuksia näistä pilleistä alkaa jo jonkin verran olla. Lopullista tuomiota en pilleistä vielä anna, mutta jotain osviittaa osaan jo omalta osaltani sanoa. Olen testannut pillejä käytännön metsästyksessä ja muutaman kerran olen liikkunut rannoilla pelkästään pillittämässä. Pillittämistä kannattaa harjoitella siellä, missä lintuja on ja ilman asetta voi käväistä rauhoitusalueilla ja muilla paikoilla, joissa metsästys ei onnistu vaikkapa talojen läheisyyden vuoksi. Pilliarvioita lukiessa kannattaa huomoida, että pillit ovat yksilöitä, pillityspaikat ovat erilaisia ja myös pillittäjän oma tyyli, taitotaso ja mieltymykset määrittävät paljon pillien eroja ja toimivuutta.

Kaksikielinen Baby Buck on jäänyt tässä pillikolmikossa selvästi hännille. Se on sinällään helppo soitettava, mutta itse en saa siitä kovinkaan monipuolista äänialaa esille. Samalla pillin perussointi on omaan korvaan hyvin matala. Näin matalia ääniä päästeleevät luonnossa vain vanhat heinäsorsamatamit. Syyskuun alussa sain Baby Buckilla muutaman onnistuneen houkuttelutilanteen naapuriseuran rauhoitusalueella. Tästä pillistä saa muuten varsin kovaäänisiä puhtaita kutsuhuutoja ja siksi se voisi sopia paremmin avovesipillitykseen, kun omat pillityspaikkani kutsuvat puoleensa enemmän vaimeampia ns. timber-pillejä.

Ns. puolitoistakielinen Spitfire Sorta Single on osoittautunut Baby Buckia monipuolisemmaksi pilliksi ja samalla se on hyvin helppo soitettava. Tällä pillillä saan tehtyä helposti monipuolisen ääniskaalan kvaakkeja ja ennen sairastumista ennätin saada pari sorsaa myös saaliiksi Spitfiren houkuttelemana. Tämä pilli sopisi mielestäni myös ensimmäisen sorsapillin hankkimista suunnittelevalle helpon soitettavuuden vuoksi.

Spitfiren pettämä heinäsorsa syyskuun alkupuolelta.

Alumiini-inserttinen Brads Reactor on ollut yllätyksien pilli. Tämä pilli on kaikista ikinä kokeilemistani pilleistä konstikkain soitettava. Ilmavirran pitää olla sopiva ja pillikädellä pitää kontrolloida takapainetta erityisen tarkasti. Ilman takapaineen hyvää hallintaa pilli on melko tylsän kuuloinen tapaus, eikä se soi aivan pienellä ilmavirralla. Mutta kun oikean puhalluspaineen ja takapaineen löytää, syntyy tästä pillistä varsin hyviä ääniä. Tälle pillille on alkuvaikeuksien jälkeen tullut tähän mennessä selvästi eniten onnistuneita houkutteluja. Brads Reactor on näistä pilleistä kaikkein vähiten soveltuva avovesipillitykseen.

Treeniä Brads Reactorilla.

Tällä videolla kuuluu Brads Reactorin ääni. Ääninäyte ei tosin ole paras mahdollinen. Aamulla oli pientä pakkasta ja pillitän tilanteessa hanska kädessä. Tästä huolimatta yksinäinen heinäsorsa erehtyy pillin viettelemänä liian lähelle.

Ylläolevan videon aamun tunnelmaa.

Brads Reactor houkutteli tämän heinäsorsan hollille lokakuun alkupuolella.

Lopuksi:
Kaikki kolme pilliä ovat osoittautuneet sinällään toimiviksi pilleiksi. Kaikissa kolmessa pilleissä oleva tukkeutumista estävä SpitTech-tekniikka toimii hyvin, eivätkä nämä pillit tukkeudu helpolla. Tyystin mahdotonta se ei silti ole. Pillien välillä on mielestäni yllättävänkin selviä eroja. Kun johonkin tykästyy, tulee sitä käytettyä enemmän kuin toisia pillejä. Aivan alussa Spitfire Sorta Single oli suosikkini, mutta taitojen karttuessa arvostukseni Brads Reactoriin alkoi nousta nopeasti.

Pillimieltymykset vertautuvat mielestäni vähän kalastukseen, jossa jokaisella on omat luottovieheensä. Tiedän, että vaikkapa whistle-tyyppiset pillit ovat muutamilla kavereillani tehokkaita, mutta itse en ole oppinut käyttämään niitä toimivasti. Kaikesta henkilökohtaisesta asennemaailmasta ja alun opetteluvaiheesta huolimatta, kaikista omistamistani sorsapilleistä suosikkini on Brads Reactor Zinkin PH-1:n ohella. Brads Reactor voi olla kuitenkin turhan tarkka soitettava aloittelijalle. Spitfire Sorta Single on puolestaan helppoudessaan ja monipuolisuudessaan pilli, jota voi suositella kaikille pillityksestä kiinnostuneille. Meren avovesiluodoilla ja karikoilla enimmäkseen metsästävien kannattaa ilman muuta tutustua Baby Buckiin.

Jatko:
Loppuviikolla säätila näyttää kääntyvän kunnolla pohjoiseen ja se tarkoittaa sitä, että viimeiset muuttoparvet alkavat vähitellen liikkua. Uskon, että jokseenkin vaisu sorsastuskausi saa näyttävän huippunsa muutaman tulevan viikon aikana. Toivottavasti kaikista pilleistä tulee roppakaupalla kokemuksia.

Tänä syksynä täällä Tapiolan Takamailla jutellaan sorsan pillittämisestä. Minulle tarjoutui tilaisuus testata kolmea ennakkoon arvioituna varsin laadukasta pilliä, joten syksyn mittaan tutustutaan sorsan pillittämisen perusteisiin, kerätään kokemuksia pilleistä ja toivottavasti saadaan jokunen sorsakin. Tässä kirjoituksessa esittelen testiin tulevat pillit. Aivan aluksi pohjustan kuitenkin asiaa sellaisille lukijoille, jotka eivät sorsan pillittämiseen ole aiemmin tutustuneet.

Sorsan pillittämisellä tarkoitetaan vesilintujen houkuttelumetsästyksessä pillillä tehtäviä ääniä, joilla herätetään ohilentävien sorsien huomio ja saadaan houkuteltua ne ampumaetäisyydelle. Tavallisimmin houkuteltava laji on heinäsorsa, mutta muillekin mm. taville, jouhisorsalle ja jopa heinäsorsakoiraalle löytyy omat pillinsä, hanhipilleistä puhumattakaan. Pillittämisellä tehdään siis mahdollisimman luonnollisia huomio- ja muita "rääkäisyjä". Sorsapilli on ääntä tuottava instrumentti siinä missä nokkahuilu tai mikä tahansa muu puhallin. Ja instrumentin soittaminen ei onnistu keneltäkään luonnostaan, vaan sitä pitää harjoitella. Paljon.

Myös lapasorsa on houkuteltavissa pillilla.

Ensimmäinen tutustumiseni sorsapilleihin oli noin 20 vuotta sitten, mutta silloin houkuttelemisesta ei ollut mitään hajua. Niinpä pilliin tuli puhalleltua Nakke Nakuttajasta tuttujen maantiekiitäjöiden räväköitä "piip-piip" -ääniä. Tällä tavalla sorsia pääsi näkemään lähinnä kauhusta pakenevina lintuina. Omat silmäni avautuivat pillittämiselle kuusi syksyä sitten, kun löysin netistä perusohjeita ja tilasin ensimmäisen oikean sorsapillini. Harjoittelin tavallisimpia houkutteluääniä kotona ja lopulta uskaltauduin rantaan kokeilemaan. Jo toisella kerralla sain houkuteltua kaksi sorsaa ampumaetäisyydelle. Ne lähestyivät uiden ja huomasin ne auringonlaskun sillassa puolen kilometrin päähän. Sieltä ne tulla lipsuttelivat, vastailivat pillilleni ja lähestyivät pikkuhiljaa. Lintujen uintireissu kesti reilun vartin ja siinä syke ja jännitys kohosivat huippuunsa. Lopulta sain toisen linnuista saaliiksi ja samassa hurahdin pillittämiseen. Sittemmin olen vuosien mittaan houkutellut tuhansia sorsia ja saaliiksikin olen saanut pillin ja kuvien avulla noin satakunta heinäsorsaa ja muita vesilintuja. Pillitys siis todella toimii.

Ja sitten syksyllä testailtaviin pilleihin. Pillit tulivat testiin Grubelta, kuten viime kevään riistakameratkin. Pillejä on kolme ja ne ovat tunnetun amerikkalaisen pillivalmistajan, Buck Gardnerin, valikoimasta. Kuvassa vasemmalla ylhäällä Baby Buck, oikealla Spitfire Sorta Single ja alla Brad's Reactor. Näissä pilleissä on toisaalta paljon samaa, mutta samalla selviä teknisiä eroavaisuuksia. On mielenkiintoista päästä kokeilemaan näitä käytännössä.

Sorsapillit jaotellaan teknisesti kielimäärän mukaan. Useimmiten aloittelijoille suositellaan kaksikielisiä pillejä niiden helpon soitettavuuden vuoksi. Yksikieliset pillit ovat soitettavuudeltaan puolestaan monipuolisempia. Tähän testiin valikoitui kaksi kaksikielistä ja yksi vähän eksoottisempi pillimalli.

Baby Buck on ennakkoon ajateluna pilleistä tavanomaisin. Se on kaksikielinen, kuten kuvasta oikealla näkyy. Erityisesti kaksikieliset pillit ovat herkkiä tukkeutumaan kylmässä säässä, kun lämmin hengitysilma kondensoi kosteutta pillin sisälle. Tukkeutumista voi välttää oikealla hengitystekniikalla, mutta näissä Buck Gardnerin pilleissä on "SpitTech"-sulku, eli "insert", joilla tukkeutuminen pitäisi olla mahdotonta.

Spitfire Sorta Single on se "eksoottisempi" tapaus. Siinä on kaksi kieltä, mutta kielistä toinen on erityisen lyhyt. Se on siis vähän kuin yksikielinen - "sorta single". Kammio on sorvattu "diamond wood" nimisestä vanerityyppisestä puulevystä ja sulku on akryylinen. Ennakko-odotus tälle pillille on, että sen pitäisi olla äänialaltaan monipuolisempi ja laajempi soitettava mutta mahdollisesti vähän vaikeampi hallita.

Brad's Reactor on pilleistä kallein. Tämän pillin erikoisuus on alumiininen sulku, jota kuvassa suojaa vielä neopreeninen sukka. Pilli on kaksikielinen, joten tämänkin pillin pitäisi olla helpohko soitettava. Lisäksi pillin ilmaväylässä on uutta suunnitelua. On jännä nähdä, tuovatko alumiininen sulku ja muut tekniset innovaatiot parempaa toimivuutta, helpompaa soitettavuutta ja muita etuja.

Testaaminen tapahtuu syksyn aikana kenttätesteinä oikeissa metsästystilanteissa. Etukäteen olen arvioinut, että käyn noin nelisenkymmentä kertaa sorsastamassa. Retkien aikana muodostuu pilleistä hyvä käytännön käsitys ja kirjoittelen kokemuksistani ja ajatuksistani tänne blogiin. Toivotaan, että syksy tuo runsaasti alla olevan mukaisia onnistumisia.