Näytetään tekstit, joissa on tunniste uutiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uutiset. Näytä kaikki tekstit

18. tammikuuta 2015

Muutto Koillismaalle

Heipä hei kaikki lukijat, nyt on kerrottavaa melkomoisesta elämänmuutoksesta - muutan perheineni Kuusamoon! Sain sieltä niin hyvän työpaikan, että tilaisuuteen oli tartuttava. Mietin pitkään, kirjoitanko tästä asiasta blogiini. Ajattelin kuitenkin, että lopulta on parempi asiasta kertoa.

Muutolla on varmasti iso vaikutus blogin sisältöihin. En missään tapauksessa lopeta kirjoittamista, mutta keväällä en varmaan ehdi harrastamaan entiseen malliin. Noutajakoiraharrastusta, vesilinnustusta ja kyyhkyjahteja en jätä, mutta näiden lisäksi harrastuksiin tullee nyt kaikenlaisia lisäyksiä kanalinnustuksesta vaelluksiin ja vaikka jokimelontaan. Muutto tapahtuu vähitellen tässä tämän kevään aikana. Minä lähden työhommiin jo helmikuussa ja muu perhe seuraa perässä vähän myöhemmin kesällä. Muutossa on kaikenlaista järjesteltävää ja kaikki asiat eivät tapahdu ihan sormia napsauttamalla.

Olen tästä muutosta ja muutoksesta kyllä hyvin innoissani. Erilaisten ulkoilmaharrastusten puolesta ei parempaa kohdetta Suomesta juuri löydy. Uskon, että tämä muutos on myös perheen ja lasten kanssa mahtava juttu. On kiva päästä opettelemaan lasten kanssa mutkamäkeä ja vaikka moottorikelkkailua. Onhan tämä aikamoinen muutos kaikin puolin, mutta toivottavasti tämä on lopulta hyvä muutos.

Tarinan kuvat: Rukakeskus

24. syyskuuta 2014

Tuulivoima ja metsästys

Tuulivoima jakaa mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Metsästyksen näkökulmaa ja tuulivoimaloiden vaikutusta metsästykseen julkisessa keskustelussa on käsitelty melko vähän. Tuulivoimayhtiöiden perusviesti on, että tuulivoimaloilla ei ole vaikutusta metsästykseen, marjastukseen tai muihin maastoharrastuksiin. Myös luonnolle aiheutuvia vaikutuksia on pidetty pieninä. Totuus taitaa kuitenkin olla vähän monimutkaisempi.

Oheinen valokuva on Raahen Kopsan tuulivoimapuistosta. Tuulivoimalaitokset tarvitsevat erittäin hyvän tieverkoston, jotta rakennusvaiheessa lavat ja muu tekniikka saadaan vietyä paikalle. Lisäksi siirtoverkko ja sen rakennustyöt muokkaavat maisemaa merkittävästi. Ilmeisesti nykyisten tuulivoimapuistojen yhteydessä varsinaisia metsästyskieltoja ei juuri ole tehty. Tästä poikkeaa ainakin Karijoelle kaavailtu Rajamäen tuulivoimapuisto, jossa ampumiskielto on tulossa laajalle alueelle. Laihian Kattiharjun alueella puolestaan metsästysseuran toiminta käytännössä loppuu tuulivoimapuiston myötä. Myös Olhavan puistossa on asetettu rajoituksia linnustukselle.

Tuulivoimapuistot ja alueiden käyttö

Tuulivoimapuiston alueen käyttö ja saavutettavuus paranee tieverkoston myötä. Marjastajat, sienestäjät ja vaikkapa ajokoirametsästäjät hyötyvät tästä varmasti merkittävästi. Toisaalta tuulivoimapuisto on käytännössä kaavoitettu teollisuusalue, jolla liikkumista on vältettävä talvella. Lavoista voi lentää jääkappaleita ja tuulivoimatoimittajien omat huolto-ohjeet varoittavat 400 metrin vaaraetäisyydestä. Jokaisen tuulimyllyn ympärillä on siis yhteensä 800 metrin vaara-alue, jolla ei juuri kannattaisi oleskella talvisaikaan lokakuun ja maaliskuun välisenä aikana.
...Do not stay within a radius of 400m (1300 ft) from the turbine unless it is necessary...

Tuulivoimalat ja muuttolintujen lentoreitit ja levähdyspaikat

Riistakeskus on julkaissut aiheesta melko kattavan materiaalin "Tuulivoima ja Riistatalous". Siinä on paljon hyvää tietoutta erityisesti muuttavien lintujen reagoimisesta tuulivoimapuistoihin. Materiaalissa kerrotaan sivulla 18, että linnut reagoivat puistoihin väistämällä puistot jopa viiden kilometrin etäisyydeltä. Tämähän on vain hyvä asia. Tuulivoimaloista ei siis keskimäärin ole tulossa muuttolintuparvien silppureita.

Riistakeskuksen materiaali ja siellä kerrottu viiden kilometrin väistöetäisyys saa kuitenkin vähän uudenlaista näkökulmaa, kun tarkastellaan tuulivoimapuistojen kaavailtua määrää, joka on melko valtava. Alla oleva kuva on Ylen uutisesta parin vuoden takaa. Jos kuvatuista suunnitelmat Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla toteutuisivat, olisi puistoilla varmasti valtava merkitys lintujen muuttoreitteihin ja käyttäytymiseen. Siten entiset hyvät metsästyskohteet voivat muuttua yhtäkkiä lintutyhjiöiksi.

Tuulivoimalat ja vaikutus paikkalintuihin

Tuulivoimaloilla tuntuu olevan melko merkittävää vaikutusta paikkalintujen käytökseen. Edellä olleesta Riistakeskuksen materiaalista löytyy tieto, että Itävallassa teerien soidinpaikan viereen rakennettu tuulivoimapuisto hävitti soidinpaikan tykkänään. Lisäksi Puolalaisen tuulivoimatutkimuksen mukaan tuulivoimaloiden vieressä pidetyissä hanhissa todettiin ruokahalumuutoksia ja sen seurauksena lintujen keskipaino putosi.
...Soidin tyhjeni 5 vuodessa, paikallinen teerikanta väheni murto-osaan entisestä...

...geese living near wind turbines suffered loss of appetite, weight loss, and measurable physical changes..

Tuulivoimalat ja nisäkkäät

Tuulivoimaloiden vaikutuksista nisäkkäisiin on ilmeisen vähän tutkimusmateriaalia. Ruotsin yleisradio kuitenkin kertoo, että Uppsalan yliopiston tutkimuksessa on havaittu porojen välttelevän tuulivoimaloiden läheisyyttä ja sama näyttää koskevan myös hirviä. Hirvien kesä- ja talvilaitumet ovat muokkautuneet omanlaisikseen vuosien saatossa ja niiden muuttuminen edellyttää merkittäviä muutoksia elinolosuhteissa. En löytänyt tähän lähteeksi tuota Uppsalan yliopiston tutkimusmateriaalia. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä mahtaa olla se perimmäinen syy tähän hirvien käytöksen muutokseen? Onko se tieverkosto, kasvanut liikenne, tuulivoimaloiden humina, lavoista syntyvä välke päivällä tai öisin vilkkuvat huomiovalot vai mikä?

Metsästysseurojen ja edunvalvonnan hankala rooli

Metsästysoikeus on maanomistajan etuoikeus. Maanomistajan oikeus on myös vuokrata maansa tuulivoimapuistokäyttöön. Metsästysseurojen on mahdotonta yrittää perustella maanomistajalle syitä, miksi maan vuokraus tuulivoimakäyttöön on huono juttu. Raha ratkaisee, eikä metsästysseuroilla ole resursseja kilpailla energiayhtiöiden kanssa maan vuokraamisesta. Sama koskee myös metsästyksen edunvalvontaa laajemmassa mittakaavassa - maanomistaja on metsästäjän tärkein sidosryhmä ja heitä ei voida suututtaa olemalla leimallisesti tuulivoimahankkeita vastaan.

Lopuksi

Nyt meneillään olevalla tuulivoiman rakennusbuumilla on kiistattomasti merkittäviä vaikutuksia metsästykselle. Mittakaava on niin suuri. Harrastukseen käytettävät maa-alueet kaventuvat, muuttolintujen lentoreitit voivat muuttua merkittävästi ja jopa nisäkkäiden käytös muuttuu tuulivoimaloiden läheisyydessä. Tätä kirjoittaessa on epäselvää, miten tuulivoimapuisto vaikuttaa metsästysseurojen hirvenmetsästykseen laskettavien maa-alueiden pinta-alaan.

19. elokuuta 2014

Vieraslajina tekninen metsästäjä

Suomen Yleisradio päästi ääneen eilen Oulun Riistanhoitoyhdistyksen hallituksessa ja poliisin eräyhdyshenkilönä toimivan Erkki Keräsen. Eipä olisi juuri kannattanut. Ylen jutussa Keränen kritisoi metsästyskulttuurin "amerikkalaistumista", jonka ydin on Keräsen mukaan erilaisten teknisten apuvälineiden käyttämisessä. Toisekseen Keränen kertoo Oulujoella olevasta metsästäjäruuhkasta, jossa riista joutuu "ammussateeseen".

Moderni tekninen metsästäjä tuntuu olevan Keräselle vaikea paikka käsitellä ja hän tuntuu suhtautuvan siihen kuin vieraslajiin, josta olisi päästävä eroon. Suomeen siis livahtanut uudenlainen perinteet haastava metsästäjätyyppi. Keräsen ajattelussa on olemassa joku suomalaisen metsästäjän ihanne, joka huipentuu nokipannukahviin tervastulilla. Vaikka minäkin pidän kahvista ja nuotiolla tulistelusta, niin minua harmittaa. Minua harmittaa, että näin näköalattomat ihmiset ovat harrastuksemme keulakuvia ja päättäjiä.

26 vuoden kehityskaari

Minä olen harrastanut metsästystä nyt 26 vuotta ja minä en vanhoja aikoja kaipaa. Ennen vanhaan vaatteet olivat huonoja, metsästysvarusteet mitä sattuu ja vaikkapa haulikon patruunat nykystandardeilla katsottuna surkeita. Yleisin harrastettu metsästysmuoto oli ns. pomppulintujahti, jossa syntyi varmasti haavakoita, joita ei myöskään löydetty.

Keränen on oikeassa siinä, että metsästyksen kaikkinainen kehitys on nopeinta ja monipuolisinta juuri jenkeissä ja netti välittää kaiken heti - Youtube, Facebook, foorumit ja blogitkin tuovat kaikki tuoteuutuudet suuren yleisön tietoisuuteen nopeasti - enää ei tarvi odotella niitä vuoden ainoita Erämessuja ja siellä nähtyjä uutuustuotteita. Sesonki on päällä aina. Ilman nettiä en tietäisi näistä oheisen valokuvan kaltaisista ketun houkutteluun tarkoitetuista houkutushäristimistä mitään.

Minusta modernien teknisten apuvälineiden käyttäminen ei tee kenestäkään parempaa metsästäjää. Mutta laadukkaat varusteet voivat tehdä metsästystilanteesta mielekkäämmän. Jaksan istua passissa pidempään, koska minulla on päälläni säähän sopiva hyvä Gore-Tex tms. moderni tekninen vaatetus. Kuulevat kuulosuojaimet suojaavat kuuloni ja kuulen niillä lähestyvän linnun aiemmin... Ja kun uv-kaaveilleni tulee heinäsorsa, ei se melkoisella varmuudella mene haavakkona hukkaan: ampumatilanne on hillitty ja harkittu, kohdelaji on varmistettu monesti sukupuolen tarkkuudella ennen ampumista ja laadukkaalla teräspatruunalla sorsan henki pakenee nopeasti. Samalla riistatilanne aivan varmasti jättää hyviä muistoja - elämyksiä.

Pillillä ja kaaveilla heinäsorsaparven ampumaetäisyydelle houkuttelu vaatii taitoja, joista 26 vuotta sitten ei tiedetty mitään. Biologinen lajiosaaminen on aivan eri tasolla ja ymmärrys eläinten tarpeista ja käytösmalleista on kaiken ytimessä. Laajemmin ajateltuna kyse on aseturvallisuudesta, eettisestä metsästyksestä ja uudella tavalla myös sosiaalisuudesta, kun metsästystilanteita kerrataan netissä kavereiden kanssa. Ja eikö radiopuhelimen käyttö aidosti paranna hirvijahtia, eikö ajokoiran tutkapanta paranna jänisjahtia tai eikö riistakamerat lisää ymmärrystä alueen eläinpopulaatioista?

Oulujoen ongelman ratkaisu

Oulujoen tilanne kuulostaa kerrotun perusteella aika kamalalta, enkä itse haluaisin metsästää sellaisessa ympäristössä. Pienenä vinkkinä siellä Oulujoella voisi ottaa mallia jenkeistä. USA:ssa aluekohtaiset metsästäjämäärät ovat tietääkseni kaikkialla kiintiöityjä ja metsästäjillä on päivittäiset päiväkiintiöt kaikelle riistalle. Näin toimitaan Venäjän ja Norjan lohijoillakin. Oulujoen ruuhkatilanteeseen on siis helpot ratkaisut olemassa, jos vaan nöyrryttäisiin ottaa mallia muualta.

Lopuksi

Metsästäjat vanhenevat kovaa kyytiä ja uusia harrastajia ei tule entisten vuosien malliin mukaan. Minä olen 100% varma siitä, että uusia metsästäjäsukupolvia ei laajalti saada harrastuksen pariin houkuteltua kaikenlaisten flanellipaitaisten erkkikerästen tarjoilemilla nokipannukahveilla. Eikä roskia tai paperia keräämällä, kuten jossain toisaalla ehdotettiin. Metsästyksen pitää elää ajassa. Metsästyksen pitää tarjota harrastajilleen sellaisia elämyksiä ja tunteita, joita muualla ei saavuta - ja niinhän se tekeekin, jos vanhat karjut vain osaisivat asian hyväksyä.

9. elokuuta 2014

Ei haavakoita - 2014

Kyyhkyjahti alkaa huomenna ja Erälle.netin keskustelufoorumilla lähti eilen liikkeelle pieni kampanja sen puolesta, että syksyn 2014 aikana ei haavakoita tehtäisi. Nimimerkki esteri kirjoitti seuraavaa:

Syksy 2014, eikä yhtään haavakkoa! Miten on, löytyykö tähän kelkkaan lähtijöitä ?
Tapiolan Takamailla on tässä mukana. Ilman muuta! Tule sinäkin!

Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että:

  • - Ei ammuta riistaa ylipitkille matkoille. Haulikolla tavallisilla patruunoilla 35 metriä alkaa olla jo pitkä matka!
  • - Ei ammuta parveen.
  • - Käytetään koiraa aina, kun vain mahdollista
  • - Isomman riistan kanssa ei ammuta mahoille, eikä yritetä älyttömiä pää/niskalaukauksia.
  • - Tunnetaan oma ampumataito, oma ase ja osataan suhteuttaa omat ampumataidot olosuhteisiin. Erityisesti tuulisella säällä kiväärillä ampuminen vaatii osaamista.
  • - Tiedostetaan vaara-alue myös ampumasektorin takana
Pähkinänkuoressa - ollaan siellä metsässä siis fiksusti!

Perustin myös Facebookiin tätä varten oman tapahtuman. Sinne ovat tervetulleita kaikki, jotka tähän jaloon tavoitteeseen pyrkivät.

Riistakeskuksen eettiset ohjeet eivät ole kaikilta osin ongelmattomat. Niissä on kuitenkin hyvä pohjavire ja niitä noudattamalla haavakoita ei maastoon pitäisi jäädä.

1. elokuuta 2014

Metsästyksessä tärkeintä on saalis

Meillä metsästäjilla on tapana vähätellä saaliin merkitystä - näin minäkin olen monesti tehnyt. Mutta olen muuttanut mieltäni ja tapojani. Olen nyt sitä mieltä, että saalis on tärkeintä, mitä metsästyksessä onkaan. Saalis on metsästyksen tärkein tavoite ja keskeisin tulos, jonka tällä harrastuksella voi saavuttaa. Ilman "lupausta" ja "odotusta" saaliista metsästys ei ole metsästystä.

Mikä käänsi kelkkani?

Keskustelin viime syksynä erään kovan linjan suojelupuolen ihmisen kanssa metsästykseen liittyvistä asioista. Tulin siinä tokaisseeksi vanhaan perinteiseen tyyliin, ettei saalis olisi niin tärkeää. Keskustelukumppanini kimpaantui: Hän kyseenalaisti ajatukseni siltä istumalta ja penäsi, että miksi niitä lintuja sitten pitää ampua? Ettäkö omaksi huviksiko vain ja silkasta tappamisen halusta? Tuossa hetkessä ymmärsin sanomani vinoutuman. Sillä totta hitossa siellä maastossa ollaan saaliin vuoksi. Jos saalis ei olisi tärkeää, olisi sama kulkea maastossa kameran, sienikorin tai maastopyörän kanssa - tai jäädä kotiin.

Miksi saaliin merkitystä sitten vähätellään?

Suomalaiseen mielenlaatuun kuuluu omien saavutusten vähättely - "Kell' onni on, se onnen kätkeköön". Suomalaiset sananlaskut varoittavat meitä sortumasta itsevarmuuteen ja ylpeyteen, sillä "ei nöyrän selkä taitu". Omilla saavutuksillaan tai tavoitteillaan ei kuulu elvistellä kylillä, sillä se "joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa". Ja kaikkihan sen tietävät, että "ahneella on paskainen loppu". Näitä esimerkkejä löytyy runsaasti - raamatullinen perusviesti on , että "otsa hiessä sinun on leipäsi ansaittava".

Vakavammin puhuen tämä saaliin merkityksen vähättely on leivottu myös suomalaiseen metsästysetiikkaan ja asiasta ohjeistetaan myös Riistakeskuksen julkaisemassa metsästyksen eettisessä ohjeistuksessa. Siellä todetaan mm. seuraavaa:

"Älä pyri saamaan saalista helpoimmalla mahdollisella tavalla.
Parhaan mielihyvän saat näkemällä vaivaa ja käyttämällä taitoa pyynnissä."
Tämä lausepari on perin ristiriitainen. Minusta metsästys on ennen kaikkea yhdistelmä hyvää luonto-osaamista, alueen tuntemista, ampumataitoa ja vaikkapa riista-eläimen houkuttelun taitoa. Ja minä ainakin olen tyytyväisin metsästystapahtumaan silloin, kun nämä erilaiset taidot toimivat - kun naamiointi toimii, kun houkuttelu toimii, kun ampuminen onnistuu, kun saalis tippuu hengettömänä maahan ja kun koira toimii. Saan suurinta mielihyvää silloin, kun kaikki sujuu mahdollisimman vaivattomasti. Ulkopuolisesta tämä kaikki varmaan näyttää "helpolta". Ulkopuolinen ei näe eikä ymmärrä sitä vuosien ja jopa vuosikymmenien harjoittelua, joiden tuloksena se helppous syntyy.

Saaliin vähättelystä arvostetuksi riista-ateriaksi

Yksi metsästyksen vastustajien useimmiten esittämiä argumentteja on, että nykypäivänä kenenkään ei tarvitsi metsästää ruokaansa. Siten metsästys olisi turhaa. Totta on, että kaupasta saa nykyään kaikkea sesongista riippumatta - tuoreita mansikoita huhtikuussa, tomaatteja ympäri vuoden ja lihaakin on monenlaista: Brasiliasta saakka tuotuna, kotimaista, luomua ja kaikenlaisia lihankaltaisia tuotteita. Massatuotettuun lihaan liittyy lukuisia eettisiä ongelmia, joiden vuoksi jopa WWF suosittelee riistalihaa.

Tuoreiden uutisten mukaan viime vuonna Suomessa saatiin riistaa saaliiksi noin 7 miljoonaa kiloa. Sillä määrällä on varmasti merkitystä metsästävien perheiden ruokataloudessa - meillä ainakin. Osansa tästä saavat toki myös ruokaravintolat. Siten on suojelupuolen mielistelyä hymistellä saaliin merkityksettömyydestä. Saalista tehty riista-ateria on juhlavaa syötävää ja se kunnioittaa saalista upeasti loppuun saakka. Eikä sen riista-aterian aina tarvitse niin juhlavaakaan olla - vanha kunnon karjalanpaisti tehtynä vaikkapa jäniksestä tai valkohäntäpeurasta on mahtavaa ruokaa!

Niin että saaliin määrällä mitataan metsästäjän hyvyyttä?

Ei ei ei, saaliin määrällä ei ole tässä asiayhteydessä mitään merkitystä. Yksittäinen heinäsorsa on aivan yhtä arvokas saalis, kuin kaksi tai vaikkapa kaksikymmentä lintua. Viime syksyn mieliinpainuvimpia saaliskokemuksia oli alla olevan kuvan lehtokurppaonnistuminen. Se jäi syksyn ainoaksi kurppasaaliikseni. Toisaalta määrällisesti puhuttuna sain viime syksynä saaliikseni yhteensä noin 70 vesilintua ja parhaana aamuna sain peräti neljä sorsaa. Pidin sorsastuskauttani hyvin onnistuneena - en määrän vuoksi vaan siksi, että tietääkseni minulta ja koiraltani meni hukkaan vain yksi heinäsorsa - mutta sekin harmitti pitkään. Metsästäjän hyvyyttä mitataan muun muassa sillä, että haavakoita ei maastoon jätetä.

Onko saaliiton reissu sitten epäonnistunut?

Eipä tokikaan ole. Jokaisella reissulla oppii ja kehittyy. Jokaisella reissulla näkee jotain odottamatonta. Ja jokaisella reissulla on omat kohokohtansa, eikä jokaisella retkellä tarvitse saalista saada. Mutta ilman lupausta ja odotusta saaliista maastossa liikkuminen on pelkkää ulkoilua, jossa ase on vain koriste. Saalisonnistuminen on aina monen onnistuneen asian summa ja monessa metsästysmuodossa saalisonnistuminen vaatii aika pitkällistä yrittämistä. Voin hyvin kuvitella, kuinka suurta motivaatiota vaatii vaikkapa karhujahti. Sitä harrastavat monet, mutta harvat onnistuvat karhun kaadossa edes kerran elämässään. Silti kaikille karhujahtiin osallistuvilla on suuria odotuksia karhun kellistämisestä ja yksikään karhun metsästäjä ei tavallisesti moiti saaliitonta retkeään tai pidä niitä epäonnistumisina.

Saaliin merkityksen tiedostaminen ei mitenkään vähennä metsästykseen monesti liitettyjä muita arvoja, joita metsästysretkeen voi liittyä. Edelleen on yhtä hienoa tehdä erilaisia lintuhavaintoja, on yhtä tärkeää voida istua kannonnokassa ja hiljentyä kuuntelemaan hiljaisuutta ja on yhtä tärkeää nauttia nokipannukahveista.

Lopuksi

Tällä kirjoituksella halusin vähän herätellä metsästäjäystäviäni. Minusta meidän pitää olla aidosti ylpeitä harrastuksestamme ja osata iloita myös saaliista. Saaliin merkitystä vähättelevä metsästäjä tekee itselleen ja metsästäjäkunnalle karhunpalveluksen, vaikkakin tahtomattaan.

26. heinäkuuta 2014

Metsästys loppumassa Natura 2000 -alueilta.

Yleisradion ruotsinkielinen toimitus julkaisi 24.7.-14 uutisen uutisen Merenkurkkuun kaavaillusta luonnonsuojelualueesta, jonka rungon muodostaisivat valtion Natura 2000 -alueet. Näillä alueilla loppuisi käytännössä metsästys ja kalastukseen voisi tulla merkittäviä liikumisrajoituksia. Natura 2000 -alueiden muuttaminen luonnonsuojelualueiksi herätti keskustelua jo viime vuoden puolella. Jostakin syystä suomenkielinen valtamedia puhuu tästä kokonaisuudesta hyvin harvoin - ja silloinkin vain positiivisessä sävyssä. Ylen jutun kartta-aineisto visualisoi hienosti, miten laajasta alueesta onkaan kyse.

Luonnonsuojelualue tulossa valtion alueille

Merenkurkun luonnonsuojelualueiden puistonjohtaja Kari Hallantie kertoo jutussa, että luonnonsuojelualuetta ollaan perustamassa vain valtion omistamille ja suojeluhankkeen vuoksi pakkolunastetuille alueille. Ylen juttu on osin ristiriitainen - Hallantie kertoo nimittäin myös, että luonnonsuojelualueen perustaminen ei automaattisesti tarkoittaisi metsästyksen kieltämistä. Tämä Hallantien kertoma kumotaan jutussa toisaalla - Ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flanderin mukaan luonnonsuojelulain perusteella metsästys luonnonsuojelualueilla on aina pääsääntöisesti kiellettyä.

Ensin Varsinais-Suomi, nyt Merenkurkku ja seuraavaksi Pohjanmaa...

Varsinais-Suomeen perustettiin alkuvuodesta yhteensä 91 uutta luonnonsuojelualuetta ja Teijon Kansallispuisto. Näillä 13000 hehtaarin alueella metsästys on pääsääntöisesti kielletty - ainoastaan hirvenajo on sallittua. Nyt Merenkurkun alueella ollaan perustamassa vielä suurempaa kokonaisuutta. Ylen jutussa haastateltu Hallantie totetaa, että muualle Pohjanmaalle Natura 2000 -alueiden muuttaminen luonnonsuojelualueiksi tulee ajankohtaiseksi lähivuosina.

Paikallisten tyytymättömyydestä nousi yhteenliittymä

Natura 2000 -alueiden muuttaminen luonnonsuojelualueiksi on herättänyt paikallisissa melkoista närää. Natura 2000 -alueista luvattiin aikanaan, että niiden hyödyntäminen kalastaen ja metsästäen ei vaarantuisi. Nyt nämä lupaukset on rikottu. Rannikko-Pohjanmaalla on asiaan herätty jo jokunen aika sitten ja sinne on perustettu Intresseföreningen för en levande skärgård r.f. eli "Elävän saariston yhdistys". Ylen jutussa haastatellaan myös tämän etujärjestön varapuheenjohtajaa, Johan Stooria. Stoorin näkemykset Natura 2000 -alueiden suojeluhankkeen oikeutuksesta ovat nasevia ja kärkkäitä.

Lopuksi

On aika helppo samaistua paikallisten huoleen omien elinympäristöjensä puolesta. Jos suojeluhankkeen kalastus- ja metsästyskiellot toteutuvat Merenkurkussa kaavaillulla alueella koko voimallaan, katoaa siinä samalla iso osa paikallista elämän mallia ja kulttuuria. Luonnonsuojelualueilla on usein erilaisia liikkumisrajoituksia, jotka koskevat myös vapaa-ajan kalastajia erityisesti kesällä. Lisäksi jutussa jätetään käsittelemättä mm. hyljeongelma. Hylkeitä on jo nyt Merenkurkun alueella runsaasti ja kaavaillut suojelualueet luovat merenkurkkuun harmaahylkeille ja erityisesti norpille niin laajan rauhoitusreservaatin, että ammattikalastajat ovat varmasti helisemässä. Toivoa sopii, että tätä vireää aluetta ei suojeltaisi kuoliaaksi - näinhän kävi paljolti Selkämeren kansallispuistossa.

5. kesäkuuta 2014

Metsähanhen rauhoitusesitys: taustat ja analyysi

Maa- ja Metsätalousministeriö tiedotti esityksestä metsähanhen metsästyksen keskeyttämiseksi ainakin vuoden ajaksi. Asiasta ovat uutisoineet mm Yle, Hesari ja Iltalehti. Sain käsiini MMM:n tiedotustilaisuuden materiaalin ja muutama asia materiaaleista on syytä nostaa esille.

metsähanhet

Päivitys: 26.6.2014 MMM tiedotti esityksen menneen läpi - metsähanhen metsästys siis kielletään tulevan metsästyskauden ajaksi.
MMM: Metsähanhen metsästys kielletään tulevana metsästysvuonna
MMM:n muistio kiellon perusteluista

Metsähanhen alalajit
Metsähanhia on kaksi alalajia: Suomessakin pesivä taigametsähanhi (Anser fabalis fabalis) ja Barentsin meren ranta-alueilla pesivä tundrametsähanhi (Anser fabalis rossicus). Näistä taigametsähanhi on taantunut 90-luvun 100000 yksilöstä vuoden 2011 45000 yksilöön. Suomessa on arvioitu pesivän vain korkeintaan 2500 paria. Samalla tundrametsähanhikanta on hyvin elinvoimainen - niitä on jopa 500000 yksilöä. Tundra- ja taigametsähanhen ulkoiset tunnusmerkit ovat huonosti havaittavissa, joten tunnistaminen lajilleen nopeassa metsästystilanteessa on käytännössä mahdotonta.

Tähän mennessä tehty
Suomen Riistakeskus on vuodesta 2011 alkaen toistuvasti lyhentänyt metsästysaikoja ja viime vuonna myös porrastanut metsästystä alueellisesti niin, että sen vaikutus on ollut hyvin lähellä täysrauhoitusta. Metsähanhen saalismäärät ovat rajoitusten ja porrastuksen myötä pudonneet merkittävästi, mutta kanta ei ole silti kääntynyt nousuun.

Tuleva
RKTL:n huhtikuussa 2014 valmistunut tutkimusraportti kertoo metsästyksen olevan merkittävin nuorten lintujen kuolleisuuden aiheuttaja. RKTL päätyy johtopäätökseen, että "metsästyksen rajoittaminen on nopein ja käytännössä ainoa keino pysäyttää kannan taantuminen ja saada kanta uudelleen nousuun.". Siksi nyt kokeillaan vuoden mittaista täysrauhoitusta.

metsähanhet
taiga- ja tundrametsähanhien pesintä- ja talvehtimisalueet

Vuoden täysrauhoitusta perustellaan materiaalissa myös metsästyksen kestävyyden säätelyn näkökulmasta. Valmisteilla on neljä erilaista laki- ja tutkimustason asiaa. Materiaalissa korostetaan, että ilman näiden toimien toteuttamista metsähanhen metsästyksen jatkamista ei otettaisi edes harkintaan:

  • saalisilmoitusvelvollisuuden säätäminen
  • metsästyksen säätelyn tarkentaminen
  • kannan laskentojen tehostaminen talvehtimisalueilla
  • Suomen pesimäalueiden selvittäminen ja poikastuoton arvioinnin tarkentaminen

Riistakeskus ja Suomen metsähanhikannan hoitosuunnitelma
Riistakeskus on laatinut kansallisen metsähanhen toimenpidesuunnitelman, jossa listataan erilaisia toimenpiteitä metsästyksen säätelystä, seurantaan, tutkimukseen ja valistukseen. Metsästyksen kannalta Riistakeskuksen materiaali sisältää kaksi keskeistä kaavailtua uudistusta. Yhtäältä esitetään luotavaksi valmius metsästäjäkohtaisen saaliskiintiön käyttöönottoon ja toisaalta luodaan mekanismi saaliin ilmoitusvelvollisuudelle. Materiaalista ei käy selville näiden uudistusten aikataulu, mutta oletettavaa on näiden tulevan tulevan vuoden aikana. Kauniisti sanoen molemmat mekanismit olisivat varmasti paljon kaivattuja menetelmiä. Kärkevämmin voisi kysyä, että missä nämä oikein viipyvät? Kiintiömallista on puhuttu metsästäjäpiireissä laajalti jo viime vuonna ja selvästi valmiutta sen kokeiluun on.

Lue lisää: Tapiolan Takamailla: Toimisiko Kiintiömalli hanhijahdissa?

Kansainvälinen hoitosuunnitelma tekeillä
AEWA (Afrikan-Euraasian vesilintusopimus) on tiukentanut taigametsähanhen suojeluluokitusta. Taigametsähanhen metsästys pitäisi olla sallittua vain koko muuttoreitin kattavan hoitosuunnitelman puitteissa. Tätä suunnitelmaa on tehty Suomen Riistakeskuksen johdolla ja siihen osallistuu asiantuntijoita Ruotsista, Tansakasta, Saksasta ja Venäjältä. Suunnitelman valmistelu ja toteuttaminen ovat vielä pahasti kesken. Mutta jos työ etenee aikataulussa, on kansainvälinen hoitosuunnitelma valmis syksyllä 2015 ja se otettaisiin käyttöön vuodesta 2016 alkaen.

Vaikka suunnitelman toteutus on vielä vaiheessa, tehdään jo tänä vuonna toimia kansainvälisesti. Suomen täysrauhoituksen lisäksi Ruotsi ja Tanska rajoittavat tahoillaan metsähanhen pyyntiä. Ruotsissa metsähanhen metsästys on ollut paljolti viljelysmaiden ympärillä tapahtunutta suojelujahtia, mutta siellä metsästys suunnataan nyt muihin hanhilajeihin. Tanska puolestaan rajoittaa metsähanhen pyyntialuetta ja -aikaa niin, että metsähanhen metsästys käytännössä loppuu. Lähialueiden tärkeistä muuttoreittimaista Viro jää MMM:n materiaalissa käsittelemättä.

metsähanhet

Omat ajatukset:
Kukaan ei varmasti kiistä sitä, että taigametsähanhikanta on pulassa ja asialle olisi yritettävä tehdä jotain. Silti RKTL:n kyky tarjota tutkittua tietoa asettuu outoon valoon ja tutkimuksen johtopäätöksenä olevan metsästyksen kieltäminen tehdään erikoisen kevyin argumentein. Tätä selittelee osin RKTL:n oma materiaali: "Pesivän metsähanhikannan koon arviointi on vaikeaa. Kanta on parhaillakin alueilla harva, emot ovat hyvin arkoja ja laajat suoalueet ovat vaikeakulkuisia ja työläästi saavutettavia.". Myös MMM tunnustaa asian: "RKTL:n saalistilastointi on tällä hetkellä epätarkkaa eikä sen perusteella voida arvioida luotettavasti metsästyksen ja metsästysajan säätelyn vaikutusta kantaan". Jo nyt RKTL:n paljolti arvaus- ja olettamalinja on herättänyt keskustelua. Mutta kun parempaakaan ei ole tarjolla, niin näillä mennään?

Toisekseen minua ihmetyttää se, miten ja miksi MMM:n materiaali tai RKTL:n tutkimus ei esittele muita mahdollisia ja jopa todennäköisiä syitä metsähanhikannan nopeaan taantumaan. Mikä on joutsenen merkitys? Mikä on pienpetojen merkitys? Mikä on ilmastonmuutoksen merkitys? Näitä kaikkia on syytetty metsähanhen kadosta. Sitä näin tavallisena maallikkona jotenkin odottaisi laaja-alaista näkemystä ja yhtäaikaisia toimia eri tasoilla ja tahoilla.

Monissa nettikeskusteluissa on tuotu esiin ajatus siitä, että "vaihtokauppana" metsähanhen rauhoitukselle valkoposkihanhen ja osin myös joutsenen metsästys tulisi sallia. Valkoposkien metsästys ei metsähanhen tilannetta paranna edes välillisesti, mutta minusta olisi kohtuullista luoda valmius valkoposkihanhikannan kontrolloimiseksi - kiintiöjärjestelmällä tietysti. Minulla on ollut käsitys, että EU:n lintudirektiivin mukaisesti rauhoitettuja lintuja ei voisi noin vain lisätä metsästettävien riistalajien joukkoon. Viime vuonna Viro kuitenkin muutti metsästyslakiaan ja siellä riistalajeiksi määriteltiin valkoposkihanhi, merimetso ja jopa harmaahaikara ymmärtääkseni lintudirektiivin vastaisesti! Osaako joku Viron tilannetta paremmin tunteva kertoa, miten tämä oli siellä mahdollista? Voisiko ajatella, että SML tms. alkaisi avoimesti edistää metsästyslain avaamista niin, että riistalajeiksi määriteltäisiin myös valkoposkihanhi, merimetso, laulujoutsen ja kyhmyjoutsen? Samalla naakka voitaisiin palauttaa rauhoittamattomaksi linnuksi.

metsähanhet
Kiitos Tuukalle hienoista metsähanhikuvista!

17. toukokuuta 2014

Nettierävalvoja esittäytyy

Perjantaina 9.5.2014 Metsähallitus tiedotti, että Toni Murto on valittu Suomen ensimmäiseksi nettierätarkastajaksi. Metsähallituksen tiedotteen mukaan uuden nettierätarkastajan "Tehtävänä on seurata ajoittain vilkastakin metsästykseen ja kalastukseen liittyvää keskustelua internetin keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa.". Samalla Hesari kertoo, että "Nuoret metsästäjät elvistelevät netissä saaliskuvilla". Tämä on monella tavalla mielenkiintoinen asia. Nimitysuutinen nousi aiheellisesti otsikoihin Facebookin metsästysryhmissä, Twitterissä ja metsästykseen ja kalastukseen liittyvillä keskustelufoorumeilla. Uusi tehtävä herättää ihmetystä ja kysymyksiä ja askarruttaa monia.

Otin yhteyttä Toni Murtoon ja sovimme pienestä haastattelusta. Lähetin Tonille kysymykset sähköpostitse ja julkaisen vastaukset tässä jutussa sellaisenaan.

Ensinnäkin onnittelut uudesta pestistä ja kiitokset siitä, että suostuit tähän haastatteluun! Kerrotko aluksi vähän itsestäsi?

Kiitoksia. Olen 29-vuotias Oululainen ja aikaisemmin olen työskennellyt useamman vuoden automaatiosuunnittelijana erilaisissa projekteissa Suomessa ja ulkomailla. Poliisiksi valmistuin 2013. Harrastuksiin kuuluu metsästyksen ja kalastuksen lisäksi kamppailulajit.

Minkälaista käytännön osaamista sinulla on uuden tehtäväkentän kannalta?

Automaatiosuunnittelijana olen perehtynyt tietotekniikkaan sekä verkkotekniikkaan. Lisäksi seuraan aktiivisesti sosiaalista mediaa myös vapaa-aikana. Poliisikoulutuksesta on hyötyä muuan muassa tutkinnallisessa mielessä.

Sinua tituleerataan "nettierävalvojaksi". Tarkoittaako tämä sitä, että toimit vain netissä, vai toimitko myös kentällä muissa tehtävissä?

Pääpaino on netissä tapahtuvassa toiminnassa, mutta tulen toimimaan myös perinteisissä erätarkastajan tehtävissä.

Ymmärtääkseni tehtäväkenttääsi kuuluu kalastus- ja metsästysasioiden seuraaminen netissä. Osaatko etukäteen arvella, kumpaan osioon painotat ajankäyttöäsi?

Tarkoitus ei ole painottaa tiettyä osa-aluetta, vaan pyrin seuraamaan kaikkea erä-asioihin liittyvää mahdollisimman kattavasti.

Olet nyt Metsähallituksen palkkalistoilla. Tarkoittaako tämä sitä, että valvot ensisijaisesti netissä vain Metsähallituksen kohteissa eli ns. "valtion mailla" tapahtuvaa toimintaa?

Ensisijaisesti kyllä.

Aiotko olla netissä näkyvästi? Teetkö oman blogin, Facebook-sivun ja Twitter-tilin omalla nimelläsi? Vai otatko mieluummin tarkkailevan roolin ja valvot netin menoa hissukseen?

Alustavasti on sovittu, että Facebook sekä Twitter-tili luodaan, mutta tarkempaa linjausta ei ole vielä tehty.

Edellistä kysymystä vähän kääntäen. Miten nettierätarkastajaan saa yhteyttä, jos haluaisin kysyä mielipidettäsi jostain tai ilmoittaa sinulle epämääräisestä toiminnasta?

Ilmoituksen erätarkastajalle voi jo tehdä netissä osoitteessa http://www.eraluvat.fi/eravalvonta/eratarkastajat/ilmoitus-eratarkastajalle.html Minuun saa yhteyttä kesäkuun alusta Facebookissa, Twitterissä, sähköpostitse tai puhelimitse. Yhteystiedot lisätään Metsähallituksen sivuille viimeistään kesäkuun alussa.

Minkälaista konkreettisia toimenpiteitä työkalupakistasi löytyy?

Käytännössä se tarkoittaa yhteistyötä erätarkastajien, poliisin sekä muiden sidosryhmien kanssa.

Myös Helsingin Sanomat kertoi nimityksestäsi. Jutussa lainattiin Suomen vapaa-ajan kalastajain keskusjärjestön toiminnanjohtajaa Ilkka Mäkelää: "Työsarkaa nettierätarkastajalla riittää varmasti. Netissä on yleistynyt tapa elvistellä esimerkiksi runsailla kalansaalilla kuvien kera". Tämä kommentti on herättänyt ihmetystä ja haluaisin kuulla näkymyksiäsi "elvistelykuvista", joihin aiot jatkossa puuttua. Huono maku ei ole laitonta. Ollaanko tässä nyt luomassa käytös- ja ajatuspoliisia?

Laillisiin kuviin on mielestäni tarpeetonta puuttua, jos kaikki muuten on kunnossa. Voisin kuvitella, että tässä on tarkoitettu sellaisia kuvia, joissa esimerkiksi lupa-asiat tai alamitat eivät täyty.


Osattiin sitä ennenkin elvistellä saaliilla. Kuva: Metsästysmuseo

Puuttuuko nettierätarkastaja myös sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan metsästyksen häirinnän suunnitteluun tai metsästäjiä kohtaan esitettyihin uhkauksiin? Vai ovatko nämä asiat nettipoliisin asioita?

Tarkemmat linjaukset tehdään kesäkuun alussa, mutta henkilöön kohdistuvat uhkaukset ovat suoraan poliisin tehtäväkenttään kuuluvia asioita.

Kiitos kommenteistasi. Haluatko lisätä vielä tähän loppuun jotain?

Kiitos haastattelusta. Toivon, että ihmiset tulevat rohkeasti ottamaan yhteyttä eräaiheisissa asioissa, myös kehitysideat ovat tervetulleita. Haluan myös toivottaa oikein hyvää kesää kaikille lukijoille!

Oma Analyysi:
Metsästyksen pitää elää ajassa. On luontevaa, että saaliskuvia esitellään netissä. On luontevaa, että metsästyksestä puhutaan netissä. Vanhempi metsästäjäkaarti ei tunnu tästä kehityksestä pitävän, mutta kehitys kehittyy - sille ei vaan voi mitään. Siksi on luontevaa, että myös valvonta siirtyy nettiin. Sinällään on vähän harmillista, että uusi Nettierävalvoja keskittyy vain valtion maiden kohteisiin.

Toisaalta on hyvin ymmärrettävää, että uudet valvontamekanismit herättävät kysymyksiä ja suoranaista epäluottamustakin. Metsästäjäkunta toimii laajalti omavalvonnan ja sisältä tulevassa sosiaalisessa paineessa - törttöilyihin tartutaan "perhepiirissä" ja pahimmat rakkarit poistetaan joukoista nopeasti. Samalla eri viranomaistahoja kohtaan on olemassa paljon epäluottamusta. Esimerkkinä vaikkapa Ympäristöministeriön hanke muuttaa Natura-alueet suojelualueiksi. Siksi luottamuksen rakentaminen viranomaisten ja harrastajakunnan välillä on varmasti työläs prosessi.

Itse seuraan netin metsästyskeskusteluita hyvin tiiviisti ja oma mielipiteeni on, että laittomuuksia saaliskuvissa näkyy lopulta hyvin harvoin. Saaliilla "elvistely" ja "retostelu" voi kertoa pinnallisesn huonosta mausta ja harkintakyvyn puutteesta, mutta laitonta se ei ole. On mielenkiintoista seurata, miten uusi nettierävalvonta toimii käytännössä ja konkreettisesti. Mitä tuloksia saadaan aikaan ja miten? Toivottavasti tähän teemaan palataan tässä blogissa vielä syksymmällä uudelleen.

 
Copyright © 2014 Tapiolan Takamailla