Tapiolan Takamailla

Kevät on tärkeää aikaa pienpetopyynnissä. Talven yli selvinneet supikoirat on niitä parhaita yksilöitä. Siksi nyt keväällä metsästä poistettu naarassupi auttaa lintujen pesintää merkittävästi. Turkki on kovaa kyytiä vaihtumassa kesäkarvaan, joten tähän aikaan vuodesta kyse on pelkästään riistanhoidosta.

Supikoiran metsästysaika kestää koko vuoden. Toukokuun alusta heinäkuun loppuun naarasta, jolla on pentue, ei saa tappaa. On mahdotonta tietää, onko naaraalla pentue vai ei. Siksi naaraat on syytä rauhoittaa kesäajaksi kokonaan. Mutta loukkumetsästystä voi toki jatkaa myös toukokuussa ja koko kesän läpi - ja siis keskittyä urosten poistamiseen.

Tämä ajatus mielessä hankin pari Granlundilaista lisää ja vein yhteensä neljä supiloukkua talon takamaastoon. Käyn siellä koirien kanssa lenkillä ja treenaamassa joka päivä useampaan kertaan muutenkin, joten loukkujen kokeminen ei aiheuta ylimääräistä vaivaa. Tarkoituksena olisi siis kokeilla supikoirien kevät- ja kesäloukutusta.

Ensimmäinen loukku asettui kuusen alusen ryteikköön näppärästi. Syöttinä on sorsan suolistuksen jätteitä ja orava.

Seuraava loukku laitettiin pellon reunan ryteikköön. Syötiksi meni tässäkin sorsaa.

Sitten taas kuusikkoon. Tästä kuvasta erottuu muuten yksi tärkeä yksityiskohta: syöttinä oleva sorsan nahka kannattaa kiinnittää rautalangalla tms loukun peräseinään kiinni. Tämä siksi, että supikoira joutuisi touhuamaan syötin kanssa ja näin varmemmin polkaisee virelautaa etutassuillaan.

Ja neljäs loukku meni paikalleen jo rutiinilla. Oikeastaan näissä minun lähimaastoissani parasta olisi käyttää piilopyydyksiä, mutta niiden rakentaminen ja maahan kaivaminen on kuitenkin kohtalaisen työläs juttu. Siksi tyydyn naamioimaan tavalliset verkkoloukut niin, että ohikulkevat sivulliset eivät loukkuja löytäisi.

Kun isi touhusi pienpetojen parissa, jälkikasvu metsästi pajunkissoja.