Olen aiemmassa kirjoituksessa maininnut, että koira ei oikein ole vielä ymmärtänyt laukauksen merkitystä. Koira on ollut passissa hyvin rento, jopa flegmaattinen. Se on enimmäkseen makoillut ja nukkunutkin välillä. Tästä seuraa ongelma siinä, että koira ei tarkkaile ympäristöään ja ei näin ollen myöskään huomaa, eli markkeeraa, pudotuksia. Tänään iltapäivällä tapahtui herääminen - entistä voimakkaampi herääminen riistalle, herääminen oma-aloitteelliseen metsästämiseen ja herääminen laukauksen tarkoitukseen.
Läksin hyvän aamulennon rohkaisemana vielä iltapäiväksin samaan paikkaan katselemaan, josko sieltä vielä löytyisi lintuja. Pudotin heti passiin istumisen jälkeen variksen. Tämä tilanne tuli niin nopeasti, että koira ei ollut ennättänyt vielä pistää maate. Samalla tiedän, että koira markkeerasi pudotuksen. Niinpä koira haki linnun varsin helposta paikasta ongelmitta. Tässä kävi hyvä tuuri.
Kun varis oli palautettu, pisti koira taas tuttuun tapaan maate, esitti söpöä ja tarkkaili laiskasti touhujani. Variksen markkeeraus ei siis vielä riittänyt heräämiseen, mutta parempaa olisi kohta luvassa...
Hetken kuluttua pudotin kyyhkysen. Lintu tippui varsin kauas ja jäi vielä haavakoksi. Jollain ihmeen tuurilla koirakin näki makuupaikalleen pudotuksen. Se ei tarvinnut ohjaamista ja tiesi tarkalleen linnun putoamispaikan. Koulutuksen kannalta hyväksi "onneksi" lintu jäi vielä haavakoksi ja kipitti koiraa karkuun. Tämä selvästi lisäsi osaltaan koiran noutokiihkoa - koira joutui nenällään jäljittämään lintua noin 15 metriä putoamispaikalta. Ja sieltähän se lintu tulikin sitten juoksujalkaa käteen.
Tämän jälkeen passissa ei enää makoiltu, vaan koira istui ja tuijotti sänkipellolle koko ajan. Saaliiksi saatua kyyhkystä perkatessa tuli vielä toinen ampumatilanne, jossa ammuin hätäisesti ohi. Tästä koira oli aivan tohkeissaan, nytkähteli paikallaan ja katseli päälleni kysyen lupaa saada lähteä liikkeelle. Mikä parasta, se katseli koko ajan ampumasuuntaan. Alla olevan kuvan ja pari kuvaa ylemmän makoilukuvan välillä on melkoinen asenne- ja aktiivisuusero.
Melko pian tämän jälkeen tuli rankkasadekuuro, joka lopetti metsästyksen siihen paikkaan. Paluumatkalla autolle koira juoksi pensaasta toiseen ja selvästi haki ja metsästi koko ajan jotain riistaa. Tätäkään käytöstä ei aiemmin koirassani juurikaan ollut. Aiemmin koira on näissä tilanteissa seurannut uskollisesti rinnalla, vaikka sitä ei ole siihen erikseen komennettu. Nyt alkaa olla asiat jo jokseenkin mallillaan.
Hienoa. "Sokea koira on jyvänsä löytänyt".
VastaaPoistaJeps. Tämän koiran kanssa jotkut asiat kestää. Samalla koira on todella pehmeä, joten mihinkään ei saa pakottaa tai käskyttää. Positiivisen ja onnistumisten kautta pitää edetä. Mutta lopputulos, joka tässä vähitellen muodostuu, on oikein hyvä :-)
VastaaPoistaHieno juttu, että nyt menee hyvin ja olet saamassa kunnon metsästyskaverin!
VastaaPoistaOnhan se mukava fiilis. Ja kyllä se vaan toimiva koira on melko välttämätön riistan poimimisessa maastosta. Aamulennollakin kaksi ampumistani linnuista tipahti tosiaan (siinä toisessa tämän päivän jutussa) kuvissa näkyvään pajukkoon, jonka juurella kasvaa läpitunkematon viidakko vadelmapuskaa, horsmaa jne. Ilman koiraa niitä lintuja olisi etsitty kauan.
VastaaPoista