Tapiolan takamailla

Tapiolan Takamailla oltiin koko viikonloppu tiiviisti metsästysretkillä lähimaastoissa - sorsia yritettiin aamulennolla, teeriä katseltiin loukkukierroksen yhteydessä ja peltokanojakin ehdittiin pöllyttämään. Tässä kirjoituksessa viikonloput huippuhetket sanoin ja kuvin.

Molempina aamuina oli todella kova sumu ja kylmä keli. Tänään varsinkin oli jo aika viileää - klo 5:20 auton mittari näytti nollaa ja ikkunat oli jäässä. Samalla koko viikon jatkuneet sateet olivat saaneet joen tulvimaan. En ole koskaan nähnyt joessa näin paljon vettä tähän aikaan vuodesta.

Aurinko nousee näihin aikoihin seitsemän maissa.

Kuvat oli pakko laittaa ihan rantaan kiinni. Keskemmällä kova virtaama ja veden mukana lilluvat kortteet ja muu roska meinasivat kaapata kuvat mukaansa koko ajan.

Ja pari kuvaa lähtikin virran mukaan niin, etten heti huomannut koko asiaa. Kuvat ehtivät lipua jo varsin kauas - toinen noin 500 metrin päähän ja toinen reilun kilometrin päähän. Onneksi paikallistin ne kiikareilla. Myötävirtaan hakumatka oli leppoisa, mutta vastavirtaan melominen otti oikeasti kunnon päälle. Kuvien pelastusreissulla rannan pensikosta pomppasi pieni sorsaparvikin.

Tämä sorsaparvi taisi olla viikonlopun suurin. Kuvilla ja pillillä ei ollut tähän porukkaan mitään vaikutusta. Ilmeisesti tähän saakka lämmin syksy ei ole vielä laittanut muuttoparvia liikkeelle. Tähän aikaan metsästyskautta sorsia pitäisi olla jo kohtalaisen runsaasti - nyt havaintosaldo jäi vain noin 40-60 lintuun aamussa. Ampumatilanteita ei ollut käytännössä lainkaan, joten sorsasaldo jäi harmikseni nollaksi.

Kohtalaisen kokoinen hanhitokka lensi päältä ja kankatteli komeasti.

Joutsenparikin liiteli maisemassa. "Joskus joutsenetkin näyttää kurjilta", vai miten se sanonta menikään...

Metsäkanalintuja, lähinnä teeriä ja pyitä, käytiin katsomassa loukkukierroksen yhteydessä molempina päivinä. Yhteensä kahdeksan teeritilannetta, mutta lähtivät kaukaa tai muuten peitteisestä paikasta. Pyitä ei yllättäen nähty lainkaan. Molempina päivinä kuljettiin noin viiden kilometrin pikkulenkki "takapihalla", eli omalta tontilta suoraan metsään.

Ja sokerina pohjalla: vähän pettynein mielin viikonlopun nollasaldoon lähdettiin vielä iltapäivällä pienelle lenkille tuttavan metsästysmaille peltojahtiin. Sieltä napsahtikin elämäni ensimmäinen fasaani. Koira markkeerasi, eli huomasi ammutun linnun pudotuksen ja paikan, loistavasti. Fasaani tippui toiselle peltoalalle pensikon, ison ojan ja vielä toisen pellon reunuspensikon taakse. Ihan pienen hetken Nalle arpoi ojalla - erilaiset maastovaihtelut on sille vielä vähän vaikeita tehtäviä. Palatessa se hyppäsi reilun puolentoista metrin loikan vettä täynnä olleen ojan yli ja palautti näin fasaanin kuivana ja siistinä käteen: varsin huomaavainen koira siis, vaikka on kuvassa vähän leuhkana nokka pystyssä ja pullistelee voimanpattejaan.