Tänä viikonloppuna takamaiden sorsapassissa oli harvinaisia vieraita, kun vanhempani tulivat käymään kylässä ja isä lähti mukaan aamulennolle. Lisäksi käytiin yhdessä katsomassa pellolta rusakoita ja sieltä saatiin hyvän kokoinen pitkäkorva kotiin viemisiksi.
Aamun sorsasaalis jäi nollaan. Sorsia oli kyllä alueella, mutta jostain syystä lentoa ei oikein ollut. Sorsat ränkättivät koko aamun paikoillaan muutaman sadan metrin päässä. Sorsasaaliin osalta tästä syksystä on tulossa kyllä poikkeuksellisen huono.
Tilannekuvaa passipaikalta. Kuvassa ei näy edessä olevaa pusikkoa, joka toimii hyvänä näkösuojana sorsien lentosuuntaan päin.
Sorsapassista siirryttiin pelloille ja vähennettiin vähän vaatetta, kun edessä olisi parisen kilometriä kävelyä. Liikuttiin samoissa maisemissa, josta oli löytynyt aiemmin jo pari kookasta rusakkoa. Kierros näytti jo tuottavan vesiperän, mutta viimeisestä pellonperukasta pomppasi rusakko juoksuun minun ja koiran välistä. Kyllä oli pupu valinnut päivämakuukseen vähän erikoisen paikan: pellonperukassa oli pieni, parin aarin, puimaton alue, jonka keskellä rusakko makoili.
Hyvän kokoinen mötkylä tämäkin. Paino suolistettuna oli neljän ja puolen kilon kieppeillä.
Saalis passattiin taiteen sääntöjen mukaan ja kotiin vietiin tietysti myös maksa ja sydän, jotka paisteltiin saman tien. Hyvin kelpasi sisäelimet kaikille.
>
Tänä aamuna mentiin tutkimaan aivan uusia alueita ja löydettiinkin todella hyvännäköisiä pakettipeltoja. Olin ihan varma, että kuvassa näkyvästä heinikosta löytyisi pupuja. Lopulta jäimme kuitenkin ilman saalista.
Polulle osui myös vähän heikkoon kuntoon päässyt ladonrötiskö. Se näytti pysyvän pystyssä lähinnä ympärillä kasvavien puiden tukemana. Pienen pintaremontin tarpeessa alkaisi olla myös tämä blogini. Samalla ulkoasulla on menty nyt keväästä lähtien. Ehkäpä saan jotain pientä aikaiseksi kohta puoliin koittavalle blogin 1-vuotissyntymäpäivälle.
>
....ja jänis on passattu ammattimiehen lailla:-)
VastaaPoista