Kuten Tapiolan Takamaiden jatkokertomuksen edellisessä kirjoituksessa suunniteltiin, tänä viikonloppuna käytiin katsomassa teeriä. Lauantain aamuna ei päästy ampumatilanteisiin, koska olin valinnut peltoaukon väärän pään: teeret pitivät soidintaan puolen kilometrin päässä. Tänä aamuna asiasta otettiin opiksi ja saatiin Nallelle teerinouto.
Aamu valkeni kuulaana, vähän sumuisena mutta pakkasen puolella ei kuitenkaan oltu.
Teeriä alkoi hiljalleen kertyä maisemaan. Tämä nelikko oli noin 150 metrin päässä. Kuva on otettu pajupuskan läpi, joten kuva on vähän epätarkka ja häiriöinen. Liikkua ei voinut, sillä teeriä suhautteli puissa ainakin viidellä suunnalla.
Osa latvateeristä häipyi soitimelle puoli yhdeksän maissa ja niitä lensi maisemassa mukavasti. Tarkkailin pariksi kuihtunutta nelikkoa, enkä ollenkaan huomannut takaa sivulta tullutta ukkoteertä. Vasta koiran pieni ynähdys vierellä kertoi, että kuville oli laskeutunut ukkoteeri. Teeri näki liikkeen, karahti samantien siivilleen ja sain sen pudotettua.
Nouto ja palautus meni täysin salonkikelpoisesti. Ei repimistä tai ravistelua tai muutakaan ylimääräistä - viime syksynä Nalle oli repinyt kasvattajan kanssa yhden teeren, joten tarkkailin tätä erityisen tarkasti.
Siinä sitä riitti ihmettelemistä meille molemmille. Tämä ukkoteeri oli ensimmäinen teerisaaliini ainakin 15 vuoteen. Ja muutenkin tämä oli ensimmäinen vanha teeri.
Kyllä vaan tarjoaa syksy parastaan meille. Tämä noutajametsästys on kertakaikkiaan mahtavaa touhua! Aamun aikana nähtiin yhteensä 23 teertä. Vielä näitä valokuvia ottaessa kuusi teertä lensi ylitseni. Säästelin kuitenkin seuran kiintiön toista teertä myöhemmälle loppukauteen, juopasin kahvit ja höpötin koiralle. Hieno aamu.
0 comments:
Lähetä kommentti
Hei,
Kommentointi on vapaata. Roskaposti, selvästi laittomuuksiin yllyttävät viestit ja muu sopimaton materiaali poistetaan. Tämä blogi pidetään tarkoituksellisesti anonyymina. Jos tunnet minut jostain, älä käytä koirien tai henkilöiden nimiä, paikkakuntia tms. tunnistetietoja kommenteissasi.