Täällä Tapiolan Takamailla ollaan vaivihkaa käyty viimeisen parin viikon aikana vielä yölläkin peltolenkeillä. Tavoitteena saada supikoirakontakti noutajalle. Tänä yönä lopulta onnisti. Iltasella meinasi laiskottaa, telkkaristakin tulisi Suomen jalkapallomatsi - sain kuitenkin itseni sohvalta ylös ja lähdettiin molempien koirien kanssa iltalenkille.
Reilu tunti siinä sitten tallusteltiin ja itse peltolenkki oli tyhjä: mitä nyt yhytettiin hirviemä kaksoisvasojen kanssa ja Nalle pöläytti parikymmentä peltopyytä liikenteeseen. Supitilanne alkoi kehittyä, kun kotiin ajellessa auton edestä juoksi supikoira metsätien yli. Pysäytin auton samantien ja päästin koirat autosta. Yllätten sohvakoira Nisse, kymmenvuotias borderterrieri, otti samantien vainun ja lähti etenemään raivoisasti haukkuen supin hajujälkeä - väärään suuntaan.
Sain terrin kiinni ja käänsin se nokan toiseen suuntaan. Koira katosikin metsään samantien, noutaja hämmentyneen oloisena perässä. Tässä vaiheessa arvelin supikoiran jo hävinneen jonnekin. Mutta eipä hätää, terri seurasi jälkeä noin sata metriä ja alkoi räkyttää ison kiven vierustaa. En aluksi nähnyt siinä mitään, mutta siellähän se supikoira mötkötti kiven alle johtaneessa painanteessa.
Nisse syöksyi painanteeseen ja alkoi möyheltää supin kanssa. Lopetuslaukauksestakaan ei meinannut tulla mitään, kun tästä mukavuudenhaluisesta vässykkäkoirasta kuoriutui yhtäkkiä täysiverinen petokoira. Mutta onnistuihan se laukauskin sitten lopulta. Alla olevassa kuvassa tilanne on jo ohi, mutta terrieri se vaan jatkaa möyhentämistä.
Saalis on sen verran komeassa karvassa, että pitää ottaa turkki talteen. Jos ei muuta, niin mukavaksi metsästysmuistoksi. Kotona yritin kalavaa'alla punnita otusta, mutta asteikko loppui kesken. Tämä olikin muuten ensimmäinen kerta, kun pääsin käyttämään viime syksynä hankkimaani pistoolia.
Olipahan kertakaikkisen jännä tilanne, jossa oli toki roppakaupalla tuuria! Hieno juttu, että saatiin pesärosvo pois kuleksimasta. Noutajatypykkä ei näyttänyt tilanteesta oikein ymmärtävän mitään, mutta kyllä se vielä oppii. Samalla olin aivan mielettömän yllättänyt tuon terrin toiminnasta: se aggressiivisuus ja toimintatapa oli jotain sellaista, jota en osannut odottaa tuosta höppänästä. Yhtäkkiä näyttääkin siltä, että meidän perheessä on kaksi käyttökoiraa.
Pienenä oppina seuraaville yöretkille, että kompassi pitää ottaa matkaan. Supia etsiessä pyörähdin moneen kertaan niin, että autolle palatessa käveltiin hetki aivan väärään suuntaan. Säkkipimeässä metsässä taskulampun valossa pyörähtää helposti.
Onneksi olkoon, isännälle ja koirille! Hieno alku hyvälle riistanhoitotyölle tälläkin saralla.
VastaaPoistaKiitos onnitteluista :-)
VastaaPoistaSe pitää kyllä sanoa tuosta meidän terrieristä, että ei se ihan aloittelija ole näissä hommissa. Sitä käytettiin muutamia kertoja keinoluolilla, kun se oli vielä nuori. Varsinaisiin LUT-kokeisiin ei menty, kun koiralla on kivesvika ja se estää näyttelytuloksen - jota taas tarvitaan kokeissa. Noissa treeneissä koira toimi kyllä todella hyvin. Sitten taas oikeaan luolametsästykseen ei olla menty, kun alueen maastot on niin kivikkoisia, että ei pääse kaivamaan perään ja jossain vaiheessa koira kohtaisi mäyrän. Vaimon "lemmikkiä" ei ole haluttu revityttää siinä käsittelyssä.
Mutta noista treeneistä on kuitenkin 8-9 vuotta, joten sikäli tuo toiminta oli kyllä yllätys. Meni vähän niinkuin vanhasta muistista.