Pari viikkoa sitten avasin kiekkokauden haulikkoradalla. Mukana oli tuolloin myös kaverini, joka otti valokuvia ratatyöskentelystä. Kuvien kertoma oli suoraa ja tylyä - ampuma-asennossa olisi paljon korjattavaa. Tässä kirjoituksessa kerron, mitä kuvausten jälkeen on tapahtunut. Lisäksi esittelen pari kirjaa haulikkoammunnasta.
Oli parasta aloittaa alusta. Otin hyllystä haulikkoammuntaa käsittelevät kirjani esille. "Breaking Clays: Target Tactics, Tips and Techniques" -kirja on kerronnaltaan hyvin seikkaperäinen ja yksityiskohtainen. Se sopii erityisesti aloittelijalle. "Move, Mount, Shoot: Champion's Guide to Sporting Clays" -kirjan parhaat puolet ovat ammunnan teorian käsittelyssä ja se sopii ehkä ennemmin jo jonkin verran kokeneemmalle harrastajalle. Kirjat tukevat toinen toisiaan ja suosittelen kyllä molempia kirjoja kaikille, jotka haluavat opetella, tai korjata, ampumista.
Kuvassa alla Breaking Clays -kirjan tarinaa oikeaoppisesta nostosta. Näillä kirjojen opeilla aloitin ampuma-asennon rakentamisen tavallaan alusta. Tein ns. kuivaharjoittelua kotona joka ilta - osin peilin edessä, osin videoiden asentoa. Kuivaharjoittelun merkitystä korostaa myös molemmat kirjat. Julkisuudessa on taas muuten esitetty, että aseet tulisi säilyttää keskitetysti kunnan, valtion tai ampumaseurojen holveissa. Näiden esitysten takana ei ole juurikaan käytännön ymmärrystä - turvallinen ja tehokas aseen käsittelytaito edellyttää paljon toistoja ja harjoittelua. Nämä harjoitteluhetket eivät kestä yleensä pitkään. Olisipa se vallan erikoinen tilanne, jos pitäisi kipaista kunnantalolle tekemään muutama harjoitusnosto omalla aseella.
Olen pohtinut syitä ampuma-asentoni painumiseen. Jokunen vuosi sitten viilasin sen kuntoon hankittuani yo. kirjat. Minähän olen käyttänyt pelkästään päällekkäispiippuisia haulikoita yli 20 vuotta, kunnes kaksi syksyä sitten päätin vaihtaa puoliautomaattihaulikkoon. Kesken metsästyskauden harjoittelua ei paljon ehtinyt tekemään. Ehkä uuden aseen ergonomia ja erilaiset mittasuhteet ovat painaneet ampuma-asentoa minne sattuu.
Eilen menin taas radalle ja olin sopinut uudesta valokuvauksesta kaverini kanssa. Alussa kaikki keskittyminen meni asentoon, eikä ampuminen ollut kovin luontevaa. Asennon hakeminen kesti ja vanhat tavat meinasi koko ajan puskea päälle. Ensimmäisen kierroksen aivan alussa meno näytti tältä. Ainakin omaan silmääni asento on tasapainoinen ja vasen käsikin oikealla paikalla.
Ehdin lopulta kiertämään radan vain kahdesti. Väkeä oli yllättävän paljon liikkellä, joten jonotusajat venähtivät. Kuvista näki kyllä hyvin, että kierrosten edetessä keskittyminen asentoon alkoi pikkuhiljaa lipsua. Tässäkin kuvassa vasen käsi on turhan edessä ja siten käsivarsi on liian suorana. Silti osuma kiekkoon on saatu ja kamerallekin on tallentunut juuri se oikea hetki. Kiitos jälleen kerran "HK":lle kuvista.
Aivan, haulikkotreenini motiivit on juuri hyvän riistalaukauksen tekemisestä. Kilpailut tai muuten ampuminen sen itsensä vuoksi ei ole minulle tärkeitä tekijöitä.
VastaaPoista"Olisipa se vallan erikoinen tilanne, jos pitäisi kipaista kunnantalolle tekemään muutama harjoitusnosto omalla aseella."
VastaaPoistaHeh, heh… olisihan se näky, jossa kymmenkunta haulikkoukkoa heiluisi kunnantalolla!
Noin ylipäätään tämä harjoittelu on erittäin tärkeää lajissa kuin lajissa, mutta koska riistalla on pelissä ainoansa, niin hyvät osumat ovat ennen kaikkea eettinen kysymys. Toki yhtä tärkeää on myös noutavan koiran treenaaminen ja käyttäminen, joka sekin näyttäisi olevan Sinulla hallussa :)