24. elokuuta 2012

Sorsajahdin aloitus 2012 - "sumuisten tunturien maisemissa"

Kävin jo kolmantena perättäisenä vuotena Lapissa sorsajahdin aloituksessa. Tällä kerralla aikaa retkelle oli varattu lähes viikko. Porukan kolmas lenkki joutui jäämään viime hetkellä kotiin kipeytyneen jalan vuoksi, joten kolmen koiran ja kahden miehen voimin oltiin liikkeellä. Tavoitteena oli, että kiire ei saisi olla mihinkään. Ensin kalasteltiin, suunniteltiin jahtihommia ja tunnelmoitiin viikonloppuna. Maanantaista lähtien sitten sorsastusta ja siinä vierähtikin kolme päivää mukavasti. Tässä tarinassa koosteena viikon tapahtumat.

Poroja oli tiellä yllättävänkin paljon mennen tullen.

poroja tiellä

Englantilaistyyppinen tuhti aamiainen antoi virtaa päivien koettelemuksiin.

englantilainen aamiainen

Pieniä ahvenia löytyi läheisen joen suvannoista sen verran mukavasti, että savustamaan päästiin. Salmon vaaput tuntuivat kelpaavan parhaiten.

ahvensaalis

Hauenpuikkari oli loukannut ylähuultaan.

hauen loukkaantunut huuli

Koirat odottelivat kalamiehiä mökillä kaikessa rauhassa. Mukavasti kolmikko tuli keskenään toimeen, eikä ärinöitä ollut.

koirat laiturilla

Jahtivalmisteluihin lähdettiin maanantaina hyvissä ajoin. Kun alueella ei juuri muita metsästäjiä ollut, päätettiin sorsien perään lähteä rantojen kaislikoita kiertelemällä heti puolen päivän jälkeen. Tämmöiseen jahtimuotoon omilla alueillani en pääse käytännössä koskaan, joten koiralle pomppulintujahti kaislikoissa olisi aivan uusi kokemus. Alussa Nala olikin aika pahasti hukassa ja lähinnä uiskenteli veneen lähellä.

Labradorinnoutaja kahlailee

Tämän järven rannat ovat koiralle todella raastava ympäristö. Vedessä ja mudassa kelluu heinää kasvavia mättäitä. Mättäälle nousu tapahtuu siis vain punnertamalla, kun takajaloilla ei voi juuri ponnistaa. Metsästäjän on noille mättäille aivan turha edes yrittää - mällikköön uppoaa napaa myöten ja liikkuminen on käytännössä mahdotonta. Onneksi mukana oli myös aiemmin puheissa ollut sorsastusvene.

järvimaisemaa lapista

"Pieni vesikirppu myös uiskenteli veessä, pien' vesikirppu myös, lumpeenlehden eessä..."

vesikirppuja

"...Pieni lumpeenlehti vain, yksin kelluu veessä, pien' lumpeenlehti vain, matalassa veessä."

lumpeenlehti

Aika nopeasti kävi selville, että sorsia oli aiempia vuosia vähemmän. Vasta noin parin kilometrin haun jälkeen osuttiin kohdakkain ensimmäisen tavin kanssa.

tavinouto

Tässä ollaankin etsimässä jo toista tavia. Lintu jäi haavakoksi. Nala etsi sitä sitkeästi noin tunnin ja teki laajaa ja hyvää hakutyötä, mutta löytymättä jäi. Koira näkyy kuvassa vähän huonosti, mutta siellä se pää näkyy kuvan keskellä vedessä kasvavan heinän peitossa. Vettä oli perukassa noin 20 senttiä, mutta koira joutuu "uimaan" upottavan mutalillingin seassa. Tämä oli muuten ensimmäinen hukattu lintumme sitten viime vuoden sorsajahdin aloituksen.

riistatyö vedessä

Maanantain iltalento oli hyvä, ja kaverini sai pari heinäsorsaa. Itse panostin tiistain aamulentoon, mutta aamulla lentoa ei ollut lainkaan. Edellisenä vuotena samalla paikalla pääsin sentään näkemään kymmeniä heinäsorsia - nyt ei yhtään. Tämä oli sikälikin harmi, että en päässyt testailemaan uusia sorsapillejäni. Maisemat oli toki upeat aamunkoitteessa.

sumuinen maasto

Tiistaina säätila alkoi muuttua sateisen tuhnuksi. Kelit jatkuivat kosteina ja koleina koko loppureissun ajan. Öisin ei pakkasen puolelle menty, mutta päivällä sai olla välihousut jalassa. Kostea keli haittasi valokuvaamistakin, kun kameran linssi oli huurussa.

sademaisema

Liki jääräpäisellä perukoiden kiertelyllä alkoi taveja vähitellen löytyä. Sattumalta huomasin, että ulapalla lensi kolmen tavin porukka ja laskeutui pieneen poukamaan. Menimme niiden perässä ja onnistuinkin saamaan kaikki kolme saaliiksi. Näistä yksi jäi taas haavakoksi ja Nalalle tuli iso urakka etsiä lintu. Se löytyi lopulta noin vartin hakutyön jälkeen sadan metrin päästä pudotuspaikasta - mutta löytyipä kuitenkin. Hieno palkinto koiralle sinnikkäästä hakutyöstä!

tavisaalis

Keskiviikkona yhteistyö Nalan kanssa kaislikossa alkoi toimia. Silloin koira lopulta ymmärsi kaislikkotyöskentelyn ja alkoi kaahata rantoja sellaisella raivolla, että koira oli illalla rättiväsynyt. Samalla tehokas kaislikkoralli tuotti myös onnistumisia ja päivän kruunasi heinäsorsa.

sorsasaalis

Keskiviikkona etenimme kartalta laskettuna noin viisi kilometriä kaislikoita - koira meni varmasti kymmenkertaisen määrän. Kuvassa onkin päivän päätteeksi melko väsynyt sesse. Illalla Nalle oli niin väsynyt, että torstaina ei jahtiin enää menty.

väsynyt labukka

Reissu onnistui sateesta ja vähäisestä lintukannasta huolimatta täydellisesti - tai ehkä juuri siksi. Oli hienoa seurata koiran uuden oppimista. Tietysti myös seura oli retkellä parasta A-luokkaa. Viimeisenä iltana jo sovittiin, että ensi vuonna kohdataan uudelleen sumuisten tunturien maisemissa. Iso Kiitos R:lle isännöinnistä.

sumun katveessa oleva tunturi

10 kommenttia :

  1. Asiallista settiä!!!

    VastaaPoista
  2. TapiolanTakamailla25. elokuuta 2012 klo 11.31

    No niin, mukava että tykkäsit :-) Ensi vuonna sitten mukaan vaan.

    VastaaPoista
  3. Itseäni aina mietityttää,että mitä asevarustusta käytät..Mitä suppareita ja panoksia.Niistä olisi mukava lukea...Ja jos voisit vielä perehdyttää tähän pomppusorsastukseen meitä vielä enemmän esim vaikka ilman koiraa,koska se ei ole itseltä onnistunut..

    VastaaPoista
  4. TapiolanTakamailla27. elokuuta 2012 klo 19.11

    Kiitos viestistä ja vielä erityiskiitos ehdotuksestasi sisältöön! On totta, että "kova" puoli on tarinoissa jäänyt aika vähiin. Haulikkona minulla on Benellin M2. Se on ensimmäinen puoliautomaattini - aiemmin metsästin noin 22 vuotta vain päällekkäispiippuisilla. Olen kyllä siihen varsin tyytyväinen, mutta en pidä itseäni minään erityisenä asetuntijana, joten varsinaisesti suosittelemaan sitä en ala. Varmasti hyviä aseita on paljon muitakin ja monet ei Benellistä pidä - mutta minulla se toimii mainiosti :-)


    Supistajat vaihtelee tilanteen mukaan, mutta useimmiten piipussa on Benellin oma puolisuppea. En ole kokeillut ns. after-market suppareita: Carlsoneita, Brileytä tms. Sorsastuksessa käytän laadukkaita korvaavia: Remington Wingmaster HD, Kent Impact Matrix, Winchester Drylok Super X jne. Tälle syksylle ostin myös Winchester Blind Side "noppahaulipatruunoita". Se vaikuttaa oikein toimivalta myös. Patruunoissa minulle tärkeä juttu on hyvän kuvion lisäksi vauhti ja siitä tuleva upotus. Tuotannosta harmi kyllä poistunut Wingmaster HD on minusta aivan upea patruuna, kun raskaat haulit kahlaavat linnusta läpi asti.
    Aseeseen liittyen vielä, että pidän sitä lähes aina Konttisen pikahihnassa. http://www.asetarvike.fi/13 Se vapauttaa kädet melontaan, koiran ohjaamiseen, passissa pillittämiseen ja sen sellaiseen. Samalla ase on aina erittäin nopeasti "hollilla". Halpa ja hyvä lisävaruste.

    VastaaPoista
  5. Miten paljon maksaa nuo noppahauli patruunat?Pudottaako ne kauas sorsan?Itselläni on kanssa hyviä kokemuksia winsun drylokista omassa vasuri remingtonissa supparina toimii carlson light modi.

    VastaaPoista
  6. TapiolanTakamailla2. syyskuuta 2012 klo 15.22

    Ennemmin tuo noppahauli on "lähitaistelupatruuna". Tavallinen pyöreä hauli lentää paremmin ja kauemmas. Normaaleille 20-35 metrin matkoille tuo Blind Side tekee jonkin verran leveämpää ja harvempaa kuviota, kuin vaikkapa Winchesterin tavalliset Super X Drylokit. Kuitenkin kuvio on ainakin omassa aseessani toimiva. Tämän Lapin reissun aikana käytin BlindSide-patruunaa aseessa ensimmäisenä patruunana, joten niillä tuli ammutuksi valtaosa saaliista. Ainakin näin ensialkuun patruuna vaikuttaa ihan toimivalta ja käytän sitä varmasti jatkossakin erityisesti kuvapyynnissä, jossa ampumamatkat on yleensä melko lyhyitä.

    25 patruunan laatikko maksoi noin 40 euroa.

    Tässä vielä vähän lisää aiheesta Pekka Suurosen kertomana:
    http://eralehti.fi/erablogit/ps-pekka-suuronen/noppahauleja-ja-saturnuksen.aspx ja valmistajan mainosvideo. Parempaan upotukseen ja laajempaan "haavakanavaan" en osaa ottaa kantaa :-) http://www.youtube.com/watch?v=A4EJyo0spPs

    VastaaPoista
  7. Kiva lukea taas tarinoita kun ajatuksella kerrankin ehtii :) Aivan mahtavia kuvia olet myös napannut. Missä päin Lappia olitte liikkeellä? Ite olimme samoihin aikoihin Savukoskella ja Kemijärvellä, mutta sorsastukset jäi tällä kertaa väliin.

    VastaaPoista
  8. TapiolanTakamailla16. syyskuuta 2012 klo 13.24

    Kiitos Santtu :-) Melko lailla samoilla suunnilla oltiin mekin.

    VastaaPoista
  9. Eikös olekkin Käsmänperältä osa kuvista? Tuttua maisemaa, itsekkin metsästelen todella paljon tuolla. Hyviä kirjoituksia! Jatka samaan malliin! :)

    VastaaPoista
  10. TapiolanTakamailla3. toukokuuta 2013 klo 13.29

    Arvelit oikein, sieltä suunnilta. Suomutunturi - sumussakin - on kyllä aika selvä maamerkki.


    Kiitos kehuista, Mike :-)

    VastaaPoista

Hei,

Kommentointi on vapaata. Roskaposti, selvästi laittomuuksiin yllyttävät viestit ja muu sopimaton materiaali poistetaan. Tämä blogi pidetään tarkoituksellisesti anonyymina. Jos tunnet minut jostain, älä käytä koirien tai henkilöiden nimiä, paikkakuntia tms. tunnistetietoja kommenteissasi.

 
Copyright © 2014 Tapiolan Takamailla