Tapiolan Takamailla

Keskitalvella pilkkiminen on melko kylmää touhua. Pakkasta on vaihtelevasti, yleensä melko paljon - ja merellä tuulee aina. Mieli vetää silti ulkoilemaan ja nauttimaan kauniista maisemista. Näillä retkillä aikaa menee normaalisti koko päivä niin, että jäällä ollaan jo auringon noustessa. Tammikuun puolen välin aikoihin jää oli muuten harvinaisen helppokulkuista kovaa kenttää. Siellä olisi voinut vaikka pyöräillä. Tässä kirjoituksessa siis tuokiokuvia tammikuun pilkkireissuista.

Mutta polkupyörällä ei kaikkia varusteita voisi kovin helposti kuljettaa. "Aivan välttämätöntä" kampetta on vuosien mittaan kertynyt. Niinpä liikun yleensä jalan ja vedän perässäni ahkiota. Siihen mahtuu pilkkireppu, varustekassi ja kameralaukku hyvin. Varustekassissani kuskaan varavaatteita erilaisiin sääolosuhteisiin, eväitä, juomaa, ensiapupakkausta ja muuta tilpehööriä.

Myös koira mahtuu ahkioon, jonka pohjalle olen laittanut fleecehuovan patjaksi. Varsinkin eilisellä retkellä koira hakeutui joka reiällä pulkkaan tuulen suojaan, kun tuuli puhisi jopa 13 metriä sekunnissa. Itsekin jouduin laittamaan villahousut päälle kesken reissun.

Pitäähän sitä jäälläkin syödä! Kun päivälle kertyy pituutta, pitää eväidenkin olla kunnossa. Näihin olosuhteisiin nopein ja kätevin ja maistuvin retkiruoka ovat minusta norjalaisen Realin Turmat-sapuskat. Normaalihinnalla nämä ruuat ovat nykyään turhan kalliita eväitä, mutta sain jokunen vuosi sitten hankittua näitä ison säkillisen edullisesti. Kaasupulloa pitää säilyttää ennen ruokailua hetkinen haalarin sisällä - kylmänä kaasu ei toimi kunnolla.

Harrastan näköpilkkimistä usein. Vaikka tässäkin kuvassa lunta on jään päällä jokunen sentti, näkee pilkin silti veteen parin kolmen metrin syvyyteen. Keväämmällä valon lisääntyessä näkymät vaan paranevat. Ulkopuolisista tämä jäällä pötköttäminen näyttää hassulta ja koirakin monesti huolestuu ja tulee kainaloon tarkkailemaan tilannetta.

On jännä huomata, että mistä tahansa vanhemmat ovat kiinnostuneita, kiinnostaa sama asia myös sopivassa iässä olevaa jälkikasvua. Kun kuusivuotias tytär pyysi päästä pilkille mukaan, järjestettiin retki heti seuraavalle viikonlopulle. Mukaan evääksi kaakaota, keksejä ja muuta hyvää. Kalaa ei jäälle asti saatu, mutta tytöllä oli pari kalaa kiinni ja kipinä taisi syttyä! Typykkä olisi jaksanut olla jäällä pidempään, mutta puolen päivän aikoihin alkoi varpaita palella. Kuulisin mieluusti lukijoiden suosituksia lämpimistä talvisaappaista lapsille.

Eihän sitä koko aikaa vaan pilkitty. Rannan kolmemetrinen heinikko kävi viidakosta. Siellä piti käydä seikkailemassa useammankin kerran päivän aikana.

Saaliin puolesta tammikuu on ollut oikukas. Heti ensireissulla nasahti tasapainopilkkiin mukavan kokoinen hauki.

Ahvenien kanssa on ollut melko vaihtelevaa, mutta vain kerran puhdas nollareissu on tänä kautena sattunut. Tämä kahdeksikko löytyi yhdestä reiästä pari viikkoa sitten. Tuolloin kävelin jäällä noin seitsemän kilometriä ja kairasin noin 70 reikää. Mukavia pannukoon 300 grammaisia ahvenaisia. Toisaalta tämä on tyypillinen keskitalven tarina, kun "tyhjiä kaivoja", eli kalattomia reikiä, on valtaosa. Ahvenet ovat nyt varsin passiivisia ja ne otillaan olevat kalat on itse etsittävä. Mutta nyt kohta alkaa jo helmikuu ja kevät tulee kohisten. Pilkkikausi on siis vasta käytännössä aluillaan!