Täällä Tapiolan Takamailla ollaan syksystä lähtien harrastettu koiran raakaruokintaa. Asia on tullut muutamissa yhteyksissä esille, joten ajattelin kirjoittaa kootusti vähän raakaruokinnan taustaa ja avaan tähän mennessä saatuja kokemuksia.
Raakaruokinta on ruokintamalli, jossa koiralle annetaan vain raakaa, kypsentämätöntä ja lisäaineetonta ruokaa. Jotkut syöttävät raakaruokaa koirilleen erilaisten allergioiden vuoksi, toiset pitävät raakaruokintaa luonnonmukaisena menetelmänä. Itse edustan ajattelultani tavallaan molempia porukoita. Koirani pentueesta löydettiin taannoin vilja- ja varastopunkkiallergiaa ja tämä osaltaan motivoi meitäkin ruokavalion vaihtamiseen. Lisäksi olimme harrastaneet raakaruokintaa melko kauan perheemme aiemman koiran kanssa ja tiesin raakaruokinnan olevan toimiva ja arkijärjellä ajatellen luonnonmukainen ruokintamalli. Tilanne oli silti vähän uusi, sillä aiempi koiramme oli vain "tavallinen" perhelemmmikki ja nykyinen noutaja on urheilullinen käyttökoira, jonka fyysinen rasitys on aivan eri tasolla.
Raakaruokavalioita on useampia malleja, joista tunnetuin on ns. barffaus. Sen ytimessä ovat lihaiset luut. Niitä annetaan joka päivä ja kokonaisruoka-annoksesta ne kattavat reilusti puolet, noin 60–70%. Loppuosa ruokavaliosta jakautuu puoliksi kasvisten (20%) ja lihan, sisäelinten ja kalan kesken (20%). Prosentteja ei tarvitse noudattaa orjallisesti grammalleen. Koiralle voidaan antaa yhtenä päivänä isompi luu ja seuraavana päivänä antaa sitten enemmän muita ruoka-aineita. Jossain on ohjeistettu ja pyrin itsekin siihen, että koiralle annetaan luita, erilaisia lihatuotteita ja kasviksia, sisäelimiä ja muita tykötarpeita keskimäärin tasaisesti viikon kuluessa. Siten päiväkohtaisen annoksen sisältö voi vaihdella joustavasti sen mukaan, mitä on sulatettuna.
Suhtaudun tähän ruokintapuuhaan lopulta varsin epätieteellisesti, vaikka olen tutustunut alan kirjallisuuteen ja moniin eri nettilähteisiin erityisellä tarkkuudella. Pyrin ruokinnassa vain siihen, että koira saa erilaisia ravintoaineita monipuolisesti ja vaihtelevasti. Siten koirani ruokavalioon kuuluvat luista hirven, poron, naudan, sian ja siipikarjan lihaiset luut ja lihana tarjotaan sikaa, nautaa, siipikarjaa, riistaa, sisäelimiä, lohta, ahventa, haukea ja pilkillä satunnaisesti tulleita muita kaloja. Kasvisosastolta on tarjolla kaikenlaista kasvismuhennosta - ainoastaan koirilta ehdottomasti kielletyt sipuli, tomaatti ja muutamat muut kasvikset eivät ole listalla. Joskus annan lisänä piimää, raakoja munia, erilaisia öljyjä, punkkiaikana raakaa valkosipulia ja metsästyssesongin aikana lihaista rasvaa. Koska koirani syö nirsoilematta kaikkea tarjottua todella hyvällä ruokahalulla, en ole antanut erikseen lisävitamiineja tai muita ravintolisiä. Ruokavaliossa ei ole viljaa.
Ruuan annostelun kokonaismäärä vaihtelee jonkin verran sesongin ja rasituksen mukaan. Näin kevättalvella koiran lihasrasitus ei ole kovin suurta ja nyt kokonaisannokseksi riittää n. 500-600 grammaa ruokaa päivässä. Tämä on noin 2-3% koirani painosta. Syksyllä, kun metsästyssesonki on kiivaimmillaan ja maastossa liikutaan aktiivisesti kasvaa ruuan määrä vain vähän jonnekin 600-800 gramman kieppeille. Erityisen raskaisiin olosuhteisiin lisään ruuan energiatasoa - lihainen rasva ja muut energiapommit ovat tuolloin poikaa. Kovan rasituksen aikana annan koiralle vielä maltodekstriiniä piimään sekoitettuna. Malto auttaa palautumisessa uskomattoman hyvin.
Nyt reilun puolen vuoden raakaruokinnan jälkeen alkaa olla jo vähän kokemusta ja koirassa on havaittavissa selviä muutoksia. Näitä ovat seuraavat ilmiöt:
- Turkki on muuttunut silkkisen sileästä karheammaksi, paksummaksi ja rasvaisemmaksi.
- Kynnet ovat muuttuneet erittäin koviksi. Vanhoilla pikkusaksilla ei kynsiä enää voi leikata.
- Silmät eivät enää rähmi. Ennen silmissä oli päivittäin "unihiekat", nyt rähmii hyvin satunnaisesti
- Silmäripset ovat pidentyneet
- Korvien puhdistamistarve on vähentynyt murto-osaan. Ennen putsasin korvat kerran viikossa, nyt vilkaisen tilannetta noin kerran kuukaudessa
- Hammaskiveä ei ole
- Vatsa toimii säännöllisesti, eikä kananmunakaasupäästöjä tule. Lisäksi kakkakikamat ovat kuivia ja kovia. Kertaalleen raakaruokinnan aikana on sisälle tullut kakkavahinko. Tuolloin kuivat jätökset sai noukkia matolta roskiin, eikä mattoa tarvinnut pestä.
- Koira juo aiempaa vähemmän vettä, koska raakaruoka sisältää nestettä muroja enemmän.
- Koira ei syö enää hirven, jäniksen tms. papanoita maastossa.
Raakaruokinnan sanotaan olevan erityisen kallis ruokintatapa. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, jos on mahdollista tehdä hankinnat suurissa erissä. Pienet markettien kerta-annospakkaukset voivat olla melko hinnakkaita. Perusruoka-aineita haen Kennelrehun maakunnissa kiertävästä pakasteautosta "tukkutason" määrinä. Lisäksi täydennykseksi haen mm. laadukkaita Muschin ruokia paikallisesta eläinkaupasta. Viimeksi ostokseni autolta painoivat 50 kiloa ja hintaa kertyi 81 euroa. Isoina määrinä hankkittuna yhden päivän ateria maksaa keskimäärin noin 0,9€. Jätän lukijoiden itsensä päätettäväksi, onko tuo summa paljon vai vähän.
Raakaruokinnan huonoja puolia ovat ensisijaisesti asioita, jotka eivät liity suoranaisesti koiraan ja sen hyvinvointiin. Raakaruokinta vaatii omistajalta vähän viitseliäisyyttä ja muistamista - huomisen ruuat on otettava sulamaan tänään ja ruokinnan monipuolisuudesta on pidettävä huoli. Aika nopeasti näihin kuvioihin tulee kuitenkin rutiini ja unohduksia tulee nykyään aika harvoin. Huonona puolena voi mainita pakastintilan tarpeen, kuten viereisestä kuvasta näkyy.
Aivan täysin kuivaruuasta emme ole luopuneet. Erityisesti matkoilla raakaruuan säilytys voi olla ongelma, joten mukana on monesti muroja. Lisäksi kotona on kuivamuonaa sulatusunohdusten varalta. Joka tapauksessa Nalle elää ja voi paksusti 99% raakaruualla.
Lisätietoja vaikkapa näistä linkeistä:
Mieli tekis kokeila, mutta neljän koiran ruokinta tuolla tavoin tuntuu mission impossiblelta, ainakin kun pidän itseäni suht laiskana.
VastaaPoistaKiitos kommentista, Kari-Pekka.
VastaaPoistaNeljälle koiralle pakastintilan tarve alkaa kyllä olla jo melkoinen. Tuo minun pakastinkuva on pienehköstä noin 120 litran arkkupakastimesta. Tosin onpa tuossa tietysti reilun kolmen kuukauden sapuskat.
Moi, itseasiassa se ei muuten ole ihan se ja sama mitä koira syö, kuten ei ihmisenkään :) Siskollani on Mopsi, joka kärsi todella pahoista allergisista oireista, mihin kuului karvan lähteminen laajoilta alueilta. Tuon raakaruokinnan myötä nuo oireet hävisivät, joten mie uskon, että tuo on hyvä juttu. Vaatii toki paljon myös omistajalta, mutta vakaasti uskon, että myös palkitsee. Hienoa.
VastaaPoistaHeps, kiitosta kommentista. Aika monilla raakaruokinta tosiaan alkaa allergioista. Mutta ei tätä barffia pidä minusta ymmärtää pelkästään "vaivaisten" ruokintamallina . kyl se passaa varmasti kaikille koirille.
VastaaPoistaKyllähän se totta on, että muroja olisi helpompi hakea lähisiwasta. Vaan kyllä sen koirastakin näkee, että tykkää vaikkapa siitä joka päiväisestä luusta, kuin hullu puurosta :-)