Hanhen metsästys on nyt tapetilla monestakin syystä. Tällä viikolla on uutisoitu Maaningan merihanhiprojektista. Samaan aikaan Maa- ja Metsätalousministeriö kaavailee porrastavansa viime vuoden malliin metsähanhen metsästysaikoja ja merihanhen sisämaan täysrauhoitusta. Lisäksi monia ihmetyttää, miksei valkoposkihanhea saada metsästettävien riistalajien joukkoon - Suomessa pesivä kanta ja Suomen läpi muuttava kanta kestäisivät reipasta verotusta.
Kiintiöt avuksi hanhikannan säätelyyn?
Yksi keskeinen nettikeskustelujen teema on ollut kiintiömallin käyttöönotto hanhen metsästyksessä. Sitä tarjotaan vaihtoehdoksi täysrauhoituksille ja epäreiluiksi koetuille metsästysaikojen porrastamisille. Kiintiömallin kannattajien perusajatus on, että määrättäisiin metsästäjäkohtainen kiintiö, jolla saisi sitten ampua yhden tai kaksi metsähanhea. Samalla metsästysaikojen porrastuksesta luovuttaisiin ja metsähanhia jahdattaisiin sorsajahdin normaalina metsästysaikana elokuun 20. päivä alkaen. Itse olen sitä mieltä, että tässä muodossa toteutettuna kiintiömalli ei toimi. Mutta hieman toisenlaisella mallilla kiintiömetsästys toimisi hienosti.
Mikä kiintiömallissa on sitten vikana?
On huono lähtökohta käsitellä kaikkia metsästäjiä yhtenä massana. Metsähanhikanta vaihtelee alueellisesti paljon. On alueita, joilla metsähanhi kestää verotusta ja alueita, joilla rauhoitus olisi tarpeen. Toisekseen kaikille metsästyskortin lunastaneille erikseen annettu lupa ampua yksi tai kaksi metsähanhea voi väärällä tavalla kannustaa osallstumaan hanhijahtiin - tulee valtava paine ja jopa kiire ampua ne "oman" kiintiön kaksi lintua pois ennen naapurin Penaa, ennen naapuriseuran ukkoja tai vähintään on ehdittävä ottamaan omansa ennen niitä etelän peltopyytäjiä. Toisekseen on tunnustettava, että erilaisia koijareita meissä metsästäjissäkin on. On selvää, että jotkut metsästäisivät koko kauden ja jahtaisivat sitä "toista" lintua täysin häpeilemättä.
Onko kiintiömalli sitten kokonaan väärä lähtökohta?
Eipä tokikaan ole. Valtion mailla metsästävät ovat tottuneet metsäkanalintujen pisteytyskiintiömalliin ja uskoakseni lähes jokainen metsästysseura on asettanut metsästäjäkohtaiset kiintiöt ainakin metsäkanalinnuille. Joissakin seuroissa on kiintiöt metsäkaurisjahtiin ja olen ollut jäsenenä seurassa, jossa oli yhden sepelkyyhkyn kiintiö vielä jokunen vuosi sitten. Ja sorkkaeläinpuolella hirven ja valkohäntäpeuran metsästys on kaikkinensa tiukasti kiintiöityä puuhaa. Kyllä kiintiöt toimivat, mutta eivät ihan nyt esitetyillä tavoilla.
No mitä sitten pitäisi tehdä?
Ei yritetä keksiä pyörää uudelleen. USA:n monissa osavaltioissa käytössä oleva kalkkunan ja valkohäntäpeuran metsästyksen kaatolupamalli toimii hienosti ja mielestäni sama tapa toimisi varmasti täälläkin. Sikäläisessa kaatolupamallissa metsästäjä ostaa osavaltion riistahallinnolta kaatoluvan, tai mahdollisesti useamman. Kaatolupia on kokonaisuutena myynnissä rajoitettu määrä. Kaatoluvan mukana metsästäjä saa tarra-, tai nippusidetoimintaisen merkin, "tagin", joka kiinnitetään saaliseläimen kaulaan tai jalkaan heti kaatotilanteen jälkeen. Merkki on pidettävä paikoillaan siihen saakka, kunnes riista jatkokäsitellään lihoiksi. Merkki on rakenteeltaan kertakäyttöinen, joten merkkien väärinkäytöksiä ei juuri voi tapahtua. Sitä ei siis voi irrottaa yhdestä saaliseläimestä ja kiinnittää uudelleen toiseen. Luonnollisesti tätä kaikkea tukee myös ankara sanktiokäytäntö ilman kiintiömerkkejä metsästäville ja muille tursakkeille.Tämä kuvio toimii USA:ssa hienosti, enkä itse keksi yhtään syytä, miksei sama toimisi myös täällä. Ostoihin perustuva kaatolupamalli mahdollistaisi joka puolella Suomea yhtäläiset metsästysajat ja yksittäinen metsästäjä saisi itse valita sen itselleen mielekkäästi sopivan metsästysajan. Samalla Riistakeskus & MMM saisivat ohjattua ja säänneltyä kaatolupien kokonaismäärää tarkasti koko maassa ja tehdä myös painotuksia eri alueiden metsästyspaineesiin. Kaatolupamalli mahdollistaa sekä Lapin rimpipyynnin ja etelän peltopyynnin tasapuolisesti ketään syrjimättä. Luonnollisesti kaatolupamalliin voi ja pitääkin sisällyttää myös raportointivaade tehdyistä kaadoista. Aivan kuten on nykyään vaikkapa rauhoittamattomien vahinkolintujen metsästyksen poikkeusluvissa.
Mutta monet vastustavat kiintiöitä valvonnan puutteella
Suomessa on paljon lakeja, sääntöjä ja ohjeita, joita ei juuri valvota, mutta silti niitä noudatetaan. Samalla metsästys on siistiytynyt huomattavasti sen 25 vuoden aikana, kun minä olen tämän harrastuksen parissa ollut. Kaatolupamalliin sisältyy automaattisesti tietty määrä viranomaisvalvontaa, kun lupa ostetaan Riistakeskukselta ja sinne myös raportoidaan tehdyt kaadot. Tärkein valvonta tapahtuu kuitenkin metsästäjäkunnan sisällä ns. sosiaalisena seurantana.
Mutta mitenkäs muut maat? Virossa niitataan tuhansia hanhia joka syksy!
Me suomalaiset metsästäjät voimme ensisijaisesti vaikuttaa vain omiin asioihimme, jos niihinkään. On selvää, että tässä asiassa tarvittaisiin aitoa maiden välistä yhteistyötä. Tämä kaikki on kuitenkin sen tason ympäristöpolitiikkaa, että tähän ulottuvuuteen ei tässä blogitarinassa puututa.Lopuksi:
Metsähanhikanta on huonossa jamassa ja sen parantamiseksi kaikkien osapuolien niin suojelupuolella kuin metsästäjäkunnassa olisi vedettävä yhtä köyttä. Kuten vasta julkaistu tutkimus kertoo, metsästys ei ole vesilintujen vähenemisen ensisijainen syy, vaan syyt löytyvät elinympäristöjen muutoksista. Siksi tämä kokonaisuus vaatii monipuolisia jatkotutkimuksia ja myös laulujoutsenen vaikutus metsähanhen pesintään on otettava tarkkaan syyniin.
Mitäs sinä olet mieltä tästä kaikesta? Kommentoi mieluusti tuohon alle näkemyksesi.
Kiitos Ana monipuolisen hyvästä kommentista!
VastaaPoistaDU:n toimintaa olen minäkin ihastellen seurannut. Jos Suomessa perustettaisiin vastaavasti toimiva vesilintuorganisaatio, niin varmasti olisin mukana. Mutta kuten sanot, metsähanhen koko muuttoreitti pesintä- ja talvehtimisalueineen olisi huomioitava. Voisikohan FACE olla tässä missään roolissa (http://www.face.eu/)? En tunne tuota FACE:a kovin hyvin, enkä tiedä, onko siellä oikeasti paukkuja vaikuttaa asioihin.
Epäluulot puolin ja toisin ovat ainakin osin ansaittuja. Monesti mennään EU:n direktiivien taakse, kun todellisuudessa erinäiset rauhoitussäännöt ovat kotoperäisiä. Esimerkkinä Natura-alueiden metsästyskiellot. Mutta totta on, että yksilötasolla ns vastapuolelta löytyy paljon järkeviä tyyppejä. Mainittujen valkoposken ja joutsenen lisäksi myös naakka tuntuisi olevan laji, jonka rauhoituksesta moni olisi valmis luopumaan.
Tuo "Rossicus"-kysymys on hyvä ja tärkeä ulottuvuus tässä hanhikeskustelussa. Minä en ole sitä koskaan tietääkseni luonnossa nähnyt.
"Rossicus" ei käytännössä pesi Suomessa, mutta muutto aikana kaakkois-suomessa on huomattavasti enemmän Rossicuksia kuin fabaliksia. Muualle päin Suomea niiden muuttoreitit eivät oikein osu.
VastaaPoistaNaakka ja närhi - munarosvoja ja tuholaisia molemmat. Perusteeton ja tarpeeton rauhoitus, mutta...
Ja Natura... siinä kyllä ihan sumeilematta huijattiin ja valehdeltiin asian valmisteluvaiheessa. Ja totta EU direktiivit ovat hyvä keino väistellä vastuuta. Oli sitten kyseessä suurpedot, Natura tai mikä tahansa muu asia.
Asiasta pesäpalloon. Huomasin tuolta Saukko-kanootti osuudesta, että valittelit kuvapussien vievän runsaasti tilaa veneessä?
Tuosta linkistä uutta kuva settiä?!?
http://www.ahtihuvila.fi/index.php?sivu=Tuote&koodi=9340502000261&nimi=NRA+FUD+-Sorsapaketti&hakusana=&tuoteryhma=53&tuoteryhma_nimi=Mets%E4stystarvikkeet%20-%20Houkutuskuvat%20ja%20hajusteet
Oman vähäisen kokemukseni mukaan parhaat, niin käytettävyyden, monipuolisuuden kuin toimivuudenkin osalta. Ja tilaa vievät vain murto-osan "perinteisiin kuviin" verrattuna.
Suosittelen ainakin testaamaan! Toimivat pellolla, rauhallisessa joessa ja järvellä.
Anteeksi mainospuheet.
Totta on, että ympäristön suojelun lähihistoriassa on monta varjoisaa pistettä, joissa keinot ovat pyhittäneet tarkoituksen.
VastaaPoistaEikä tarvitse pyydellä anteeksi "mainospuheita", kyllä näistä metsästysasioista on vaikea keskustella ilman varustejutustelua. Nuo FUD:it ovat varmasti tosiaan toimivia esim pellolla. Itse en ole niitä hankkinut ja tärkeinpänä syynä tähän syksyllä melko vuolaana virtaava joki, joka on pääasiallinen sorsastuspaikkani. Olen melko varma, että vuolas joki ja fudin kevyt rakenne eivät sovi yhteen.
Jenkeissä on kiintiöt näemmä jopa taville: http://www.ducks.org/news-media/news/9717/news-headline
VastaaPoistaTaitaa kuitenkin yksi suuremmista syistä olla metsästäjäkunnan nykyinen epäluuloisuus ja luottamuspula suojelutoimenpiteitä kohtaan. Toinen merkittävä tekijä lienee metsästyksen vaikutuksen merkitys metsähanhikannan suuruuteen - ainakin mielenkiintoisia keskusteluja tyyliin kumpi oli ensiksi muna vai kana on odotettavissa. Tuo pyyntilupa (tai edeltäkäsin ostettu tagi) on Suomessa uusi tapa toimia. Toki maailmalla laajasti käytössä. Jos todella halutaan vaikuttaa metsähanhen "pelastumiseen" on ohjelmassa oltava kaikkien pohjoismaiden lisäksi joitakin alueita myös Pohjois-Euroopasta. Muuttoreiteille on kyettävä luomaan riittävän suuria lävähdysalueita joilta löytyy sopivaa ravintoa: Syysviljojen osuuden lisääntyminen voisi parantaa muuton onnistumista. Kuitenkaan yhtä tai joukkoa maanviljelijöitä ei yksin voida ohjeman maksumiehiksi panna. Kimojoen suun hanhien rauhoitusalue näyttää toimivan hyvin. Haitoista en tiedä riittävästi. Suojelun toteutuksessa ovat metsästäjät kantavana voimana http://yle.fi/uutiset/kimojoen_suisto_tayttyy_hanhista/5405922 Mikseipä tuo tagi voisi olla hyvä tapa korvamerkitä tuleva raha metsähanhille. Voin osallistua talkoisiin, vaikka metsästettävät hanhet täällä ovat kyllä lähinnä merihanhia. Ja niiden määrä kasvaa.
VastaaPoistaMukava kuulla, että pyyntilupamalli kelpaisi sinullekin.
VastaaPoistaOn totta, että epäluuloja on puoleen ja toiseen löytyy. Eipä tuo taannoinen Maaningan merihanhiprojektikaan näytä kaikille suojelupuolella kelpaavan - en kyllä ymmärrä, miksi.
Samalla on totta sekin, että metsähanhen tulevaisuuden kokonaisuus on paljon monimutkaisempi, kuin tarinaani osasin asiaa kuvata. Tuo syysvilja-asia varsinkin on sellainen, että en ollut sitä aiemmin juuri ajatellut.
Birdlifen sivut ... eivät täysin hyödyttömiä ;-)
VastaaPoistaEsityksessä valkoposkihanhen metsästämiseksi 27.3.2013 on asia myös esillä perusteluissa...
Tästä metsästyksen säätelystä tehtiin tutkimustakin jo muinoin. En löytänyt nyt referaatti toisella kotimaisella niin saat tyytyä alkuperäiskieliseen
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=20&ved=0CIABEBYwCTgK&url=http%3A%2F%2Fwww.dmu.dk%2F1_viden%2F2_Publikationer%2F3_fagrapporter%2Frapporter%2FFR312.pdf&ei=BWnHUfjbHcWs4ATLioC4CQ&usg=AFQjCNHbE77sr0S409MDw4R3dGgR_d51UQ&sig2=NgSQncXHrWYnyJbum3pfFQ&cad=rja
Yritin tavata tuota tanskalaisdokumenttia, mutta yritykseksi jäi :-)
VastaaPoistaTuo kiintiö malli toimii USA:ssa todella hyvin. "TAG" ei rajoitu pelkästään sorkkaeläimiin vaan paikoitellen sitä on sovellettu mm jouhisorsaan. Muutaman reissun olen sinne saanut tehdä ja sorsat on muutenkin päiväkiintiöity. Tosin valvontaakin on huomattavasti enemmän kuin suomessa.
VastaaPoistaUSA:ssa on vankka toimija "Ducks Unlimited" http://www.ducks.org/ Suosittelen tutustumaan sivustoon - paljon mielenkiintoista ja tutkittua asiaa. Kyseessä on puhtaasti metsästys organisaatio, joka tekee todella ison mittakaavan suojelutoimenpiteitä vesilintujen hyväksi.
Tuo on asiaa, nimittäin niin metsähanhien kuin monien muidenkin muuttavien lajien osalta olisi huomioitava tarpeet koko reitillä aina pesimäalueilta tavehtimis alueille. Useimmilla muuttavilla lajeilla huomatta osa verotuksesta tapahtuu muuttoreitin varrella.
Tuo epäluulokin on täyttä totta. "Jos annat pirulle pikkusormen se vie koko käden."
Jos saisi vastineeksi "jotain" niin moni saattaisi olla valmis vaikka metsähanhen väliaikaiseen täysrauhoitukseen. Mutta tällainen kaupankäynti ei "jyrkän siiven suojelijoille" sovi. Itse tunnen useammankin bongarin ja lintuharrastajan, jotka sallisivat niin joutsenen kuin valkoposkihanhenkin metsästyksen.
Ja varsinaiseen kysymykseen vastaus on Kyllä, minulle kelpaisi "kiintiö menetelmä".
PS. Mites erotellaan mm täällä kaakonkulmalla huomattavasti yleisemmät "Rossicus" metsähanhet, joiden kanta on suurehko ja vakaa? Ei niin helppo kysymys ja moni ei näitä alalajeja edes erota. Taisinpa vastata omaan kysymykseeni?!?
Moi! Oma käsitykseni perustuu vuodesta 1965 lähtien alueisiin pohjois-suomessa. Pääasiassa martimojärven soidensuojelualueeseen, lokan tekojärven ympäristöön/Metsähanhipopulaation lasku:
VastaaPoistaTässä niitä muutamia:
Pesimäalueiden muutokset, rimpisuot/joutsenet, ihmisten vaellusreitit pesimäalueilla, ravinnon saanti.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ei kannata puhua metsästyksestä jos metsähanhia on vähän. Kanta ei silloin pääse elpymään! Kannan vähenemiseen on siis monenlaisia syitä!
1. Muuttomatkalla olevien metsähanhien ampuminen viljapelloilla oleville" syöteille" Siis lahtaaminen! mm.
virossa, etelä-ruotsissa, pohjanmaalla. Se ei ole metsästystä!!!!!!!Se pitää kieltää toistaiseksi ja nopeasti!
2. Hanhipopulaation hajoaminen kun emälinnut ammutaan muuttomatkalla. ( Mihin ekakertalaiset lapset menee
liikenteessä jos lastenhoitaja jää auton alle?)
3. Joutsenten määrän voimakas kasvu pohjois-suomen pesimäsoilla.
Asun itse ounasjoen rannassa, jossa on matalikkoa, joka tarjoaa muuttomatkalla oleville joutsenille ja metsähanhille
reilusti syötävää! Ne viihtyvät silloin hyvin yhdessä! Näen sen omasta ikkunastani! Tämä toistuu myös syksyllä
paluumatkalla. Olen kulkenut paljon martimojärven ja lokan rimpisoilla. Joutsen ei salli hanhea lähelleen
pesimäaikana. Joutsen karkoittaa hanhet läheltään pesimäaikana. Se käy hanhien päälle, kuin terroristi,
armottomasti! Metsähanhelle ei jää mahdollisuuksia. Kyyti on kovaa! Hanhien ampumisessa emälinnut on jätettävä
ampumatta, muuten "elämänjärjestys" menee sekaisin! Meidän, metsästäjien on osattava valita. Tiedän, että meissä
metsästäjissä on ahneita paskoja, jotka ampuu "kaikkea mikä liikkuu"! Maksamme osaltamme nyt myös siitä syystä
"hintaa! Terveisin Y