Tapiolan Takamailla

Niin sitä taas tuli oltua retkellä pohjoisessa sorsajahdin aloituksessa. Säiden puolesta koko viikkoa leimasivat navakat tuulet. Vesisadetta ei saatu kertaakaan, mitä nyt torstaina tuli yllättävä rajuilma raekuuroineen. Viikkoon mahtui sorsastuksen lisäksi kalastusta, saunomista, veneilyä ja sen sellaista mukavaa. Sorsasaalis oli taas Lapissa tiukassa, mutta jotain reppuun kuitenkin kertyi. Tässä tarinassa tunnelmakuvia viikon varrelta.

Olin kohteessa jo lauantaina, joten aikaa valmisteluille ennen tiistaina alkanutta sorsajahtia oli runsaasti. Askartelin viikonloppuna Saukko-kanoottiin perälevyn sähköperämoottoria varten. Tämä oli koko viikkoa ajatellen todella tärkeä juttu, sillä sähköperämoottori tuli tarpeeseen kovissa tuulissa. Ilman sitä siirtymät lahdelta toiselle olisivat olleet melko hankalia.

Itselleni ei kalaonni ollut oikein suosiollinen, mutta porukkamme kaksi muuta jäsentä saivat kerrassaan isoja ahvenia. Oheinen valokuva on harmillisen huonolaatuinen - suurin kala oli 43 senttinen ja painoi 1,1 kiloa. Jigiin oli napannut. Samasta parvesta nousi yli 700 grammaisia ahvenia useampia ja puolikiloisiakin toista kymmentä. Niitä tietysti savustettiin ja syötiin pitkin viikkoa.

Tiistaina päästiin sitten itse asiaan - sorsajahtiin. Aloituspäivän sää oli sellainen, kuin elokuun 20. päivät yleensäkin ovat: aurinko paistoi, yli 20 astetta lämmintä. Erinomaisen huono sää sorsastukselle.

Ensimmäistä saalista saatiin etsiä aika pitkään. Lopulta neljännestä lahdesta onnisti ja yksinäinen tavi pääsi reppuun. Tämä tavi jäikin lopulta koko retken ainoaksi lajiaan.

Kun pää oli saatu auki, löytyi ensimmäinen heinäsorsa melko pian.

Yhdeltä pikkusaarelta löytyi hyväkuntoinen laavu, jossa pidettiin pieni eväs- ja lepohetki.

Yksi heinäsorsista tippui jalkoihin niin, että siitä sai lähes kopin.

Koiria retkellä oli yhteensä neljä: kaksi pitkäkarvaista saksanseisojaa ja kaksi labradorinnoutajaa. Oheisessa valokuvassa koirista on kolme. Juuri tämä valokuva valikoitui tähän tarinaan siksi, että myös viime vuoden tarinassa oli tästä kolmikosta samanlainen otos - silloinkin koirat odottivat laiturilla järveltä palaavia kalamiehiä täsmälleen samassa asetelmassa.

Iltalennot olivat kokonaisuutena vähän pettymyksiä. Vain torstaina lento oli vähän vilkkaampaa. Mutta kuutamossa oli tunnelmallista istua.

Ainoa iltalento-onnistuminen koko reissulla oli perjantai-illan haapana. Vaikka haapana on yleinen sorsalaji, en ole saanut sitä saaliiksi ainakaan 23 vuoteen. Harvinaista herkkua.

Olen tainnut aiemminkin sanoa, että näissä sorsastusmaastoissa koira on fyysisesti äärimmäisen tiukilla. Rannat ovat upottavia ja hetteisiä, kaislat kasvavat kelluvilla mutalautoilla ja avovedessäkin joutuu kahlaamaan sammaleen keskellä.

Koiran tehtävänä on ajaa linnut kaislikosta ylös. Tälle reissulle sattunut jatkuva kova tuuli osaltaan teki sorsien käytöksestä entistä piilottelevampaa ja jurovampaa. Monesti näin vilaukselta, että sorsat vain uivat tai sukelsivat koiran edeltä piiloon.

Näissä olosuhteissa koira oppii nopeasti käyttämään kaikki hetket lepäämiseen.

Lauantai oli taas matkapäivä. Poroja oli tiellä todella paljon.

Näissä tunnelmissa meni sorsajahdin aloitus vuonna 2013. Saalista tuli lopulta mukavasti: kahdeksan heinäsorsaa, tavi ja haapana. Koko porukan saalismäärä oli vähän yli kahdenkymmenen. Itseäni jäi harmittamaan aika heikosti sujunut ammunta. Mutta kokonaisuutena retki oli taas yhtä mahtava kuin neljä aiempaa reissua. Ensi vuodesta jo sovittiin, että samoissa maisemissa tavataan. Kiitos R:lle isännöinnistä ja J:lle hyvästä seurasta.