Yksi taannoisen
sorsajahtiretken eksoottisempia tapauksia oli, kun teimme variksesta ruokaa. Tilanne alkoi kehkeytyä, kun pudotin variksen sorsastuksen ohessa sattumasaaliina. Kerroin muille porukassa, että variksesta saa kuulemma hyvää syötävää ja ehdotin, että kokeiltaisiin syödä varis - eihän
tukholmalainen hienostoravintola voisi tarjota mitään huonoa listoillaan. Yllättäen ehdotukseni sai huvittunutta ja epäilevää kannatusta, mutta kannatusta kuitenkin. Niinpä varissaalis päätyi pannulle.
Saalis käsiteltiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Suolistin linnun veneessä ja tukikohdassa nyljin sen. Variksen sisälmyksissä ei ollut mitään muuta erikoista, mutta erikoisen suuren keuhkot sillä oli. Tätä ihmeteltiin ja arveltiin kovaäänisen raakkumisen tarvinnevan kunnon palkeet.
Huomioiden variksen koon, varsinkin pään ja nokan massiivisuuden ja siipien kärkivälin, oli variksen "ruho" yllättävän pieni. Samoin lihan punaisuus yllätti.
Päädyimme siihen, että variskokeilu olisi syytä tehdä mahdollisimman luonnollisena. Lihaa ei siis laitettu marinoitumaan. Se sai tosin raakakypsyä jääkaapissa pari vuorokautta ennen pannulle pääsyä. Leikkasin linnulta rintalihat erilleen ja paistoin niitä pienen suolan ja pippurisekoituksen kanssa kuumalla pannulla noin minuutin molemmin puolin.
Oheisessa kuvassa kypsennetty variksen rintafile on paahtoleivän päällä osana aamupalakattausta. File vetäytyi paistaessa jonkin verran kasaan, joten lopputulos näyttää entistäkin pienemmältä. Kypsennys onnistui kohdilleen sikäli, että liha jäi sisältä kauniin punaiseksi.
Ja se maku: se oli hyvää! Liha oli mehukasta, tiivissyistä ja riistaisen aromikasta. Maku oli omaleimainen, eikä sitä voinut verrata mihinkään muuhun maistamaani pienriistasaaliiseen. Odotin jonkinlaisia voimakkaan pisteliäitä aromeja, mutta makukokonaisuus oli tasapainoinen ja hyvä. Jälkikäteen ajattelin, että maussa taisi olla jotain peuramaista.
Lopuksi:
Tämä varisateriakokeilu oli mielenkiintoinen hyppy kotimaisten ruokakulttuurirajojen ohi ja yli. Varis on kuulemma jonkinmoinen herkku ainakin Latviassa ja Norjassa. Täällä meillä varista pidetään haittalinttuna, raadonsyöjänä ja suorastaan paskalintuna. Maailmalta löytyy paljon esimerkkejä toisenlaisesta lähestymisestä ruokaan. Varsinkin aasialaisesta ja afrikkalaisesta keittiöstä ja monien alkuperäiskansojen ruokavalioista löytyy paljon ruoka-aineita, joita ei täällä pidettäisi syömäkelpoisina.
Itselleni tämä variskokeilu oli sen verran positiivinen, että aion jatkaa variksen syömistä jatkossakin. Netistä näyttää löytyvän erityisesti varikselle tarkoitettuja reseptejäkin.
Oletko sinä maistanut varista? Tai onko jotain ruoka-aineita, jota et suuhusi pistäisi ennakkoluulojen vuoksi? Kommentoi mieluusti tuohon alle.
Varista en ole maistanut, mutta en panisi pahakseni jos joku sitä joskus tarjoilisi. On, meinaan, reissussa tullut maistetuksi liskoa ja lepakkoakin, miksei siis varista. Kauan sitten luin jonkun ruotsalaisen 70-luvun luontokirjan, jossa kerrottiin mm varispaistista. Siinäkin kehuttiin kovasti ja mainittiin, että sitten kun annosta vuolaasti kehuneille ruokailijoille kerrottiin lihan laatu, siihen asti erinomainen ruokahalu tyssäsi kuin seinään :)
VastaaPoistaVai että peuran makuista, täytynee tehdä jossain vaiheessa sokkotesti ;) Peurakyttyyllä ollessa näkee ruokintapaikan yli lentäviä ja paikallakin ruokailevia varislintuja melkein joka kerta. Seuraavalla kerralla otankin rihlakon kytikselle...
VastaaPoistaResepteistä puheen ollen myös omasta blogistani löytyy yksi varisresepti:
http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2012/07/riista-ja-kalaruokien-keittokirja.html
Liskoja on itsellenikin tullut reissuissa vastaan, mutta lepakoiden syömisestä en ole kuullut. Missä päin maailmaa ja mitnkä valmistettuna?
VastaaPoistaKannattaa varmaan käväistä tuolla Tenntopetissa kokeilemassa varista, jos joskus Tukholmaan osut :-)
VastaaPoistaJuha K. Kairikko kertoo muistaakseni vanhemmassa Riistasaalis-kirjassaan vähän samantyyppistä tarinaa ilveksen lihasta, jota hän oli saanut syödäkseen jossain Viron reissulla. Hyvin oli kelvannut kaikille, kunnes lihan alkuperä oli tullut julki.
Tuohon peuraviitteeseen kannattaa suhtautua vähän varauksella. Ajatus tuli mieleen jälkikäteen. Jotain tuttua siinä kuitenkin oli.
VastaaPoistaSeychelleillä päin maailmaa Mahen saaarella löytyi ravintolan ruokalistalta tällainen otus eli hedelmälepakko. Maku oli ihan hyvä, muistutti porohöystöä. Mutta pienihän se oli, sellainen varpusen kokoinen ja kauheasti pieniä luita.
VastaaPoistaEikös esim Brittein saarilla entisaikoina ja varmaan jossain määrin vieläkin syödä mustavarista. Kai tätä Rook pieta vois soveltaa rehtiin suomalaiseen vaakkuunki?
VastaaPoistahttp://www.wartimehousewife.com/2010/04/dont-rook-now/
Varmasti voisi soveltaa :-) Facebookin puolella tuli esille, että Gordon Ramsaykin on kokeillut mustavarisateriaa: http://www.youtube.com/watch?v=uI6slOkbvjA
VastaaPoistatämäh' menee samaan kategoriaan,hauen kanssa. sekin on joillekkin roskakala. olen varista syonyt ja syön vastakin on se kuitenkin aika yleinen lintu ja makukin on ihan hyvä.
VastaaPoistaIhan totta muuten. Joillakuilla on haukea kohtaan syvää inhoa maun ja ruotojen vuoksi. Itse syön sitäkin mielelläni :-)
VastaaPoistaEi kylläole tullut varista kokeiltua ja pakko on kyllä tunnustaa että hieman on ennakko luuloa juuri tuon kaikiruokaisuuden takia, mutta niinhän se karhukin pistää lähes kaiken ja lihankin mieluusti mätänä kaikkine toukkineen. Ja sitä sitten syödään suurena herkkuna joten ei se nyt pahempi voi tuo variskaan olla :D
VastaaPoistaToimiva vertaus tuo karhu. Haaskaeläin sekin.
VastaaPoistaEkana tuli mieleen Mad Cook. Sieltä löytyy jos jonkinnäköstä reseptiä :D
VastaaPoistaHeh, ainakin sellainen slightly mad cook ;-)
VastaaPoistaJep. Mutta ei kait siinä, miksei totakin vois joskus kokea :)
VastaaPoistaMites toi trikiini vaara kun on raadonsyöjä? ja jätitte lihan kauniin punaiseksi sisältä?
VastaaPoistaHyvä ja tärkeä kysymys. Meillä oli ateriaa tehdessämme käsitys, että linnuissa ei trikiiniä olisi. Samaa viestiä on mm. täällä: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/trikiini.html Sittemmin ymmärsimme, että trikiinitartunnan voisi myös linnusta saada. Samalla Evirankin tartuntavaara on niin pieni, että esim riistalintuja myydessä eläinlääkärin tarkastusta ei tarvita, vaikka tartunnan voisi ilmeisesti saada mistä tahansa riistaeläimestä.
VastaaPoistaRiskin pienuudesta huolimatta, varmempi olisi ollut paistaa lintu läpeensä kypsäksi.
Myös muutaman vuorokauden pakastaminen pienentää trikiinivaaraa olennaisesti, eli lähes olemattomiin, joskaan ei ole täysin 100% keino...
VastaaPoistaMinulla on erittäin vanha eräkeittiö tai vastaava kirja ja siinä on varisreseptit ja myös oravamuhennos:DD
VastaaPoistaOravaahan minulla oli tarkoitus kokeilla viime talvena - en sitten saanut yhtään saaliiksi. Oravat ovat muuttuneet vanhojen kuusikoiden pikkujyrsijöistä yhä vain enemmän puistoeläimiksi - pikkulintujen talviruokinnoilla ruoka on helpommin saatavilla.
VastaaPoistaTerve. Kokeilin takavuosina räkättirastasta ruokana. Tein muutaman räkätin rintapalasta kastikkeen ja laitoin paahdetun tumman leivän päälle ja vot se toimi hyvin. Suosittelen vaikka vaivaa se suht paljon vaatiikin. Räkätin rinta kun ei ole suuri.
VastaaPoista