Tänään kävi melkoinen onnenpotku, kun sain elämäni ensimmäisen merihanhisaaliin! Tälle kaudellehan olin asettanut "
tavoitteeksi", että merihanhi olisi saatava.
Aamu alkoi passittamalla sepelkyyhkyä aamulennolla, joka oli melko vaatimaton. Puoli kuuden kieppeillä kohta nouseva aurinko värjäsi horisontin komeasti. En juuri murehtinut vaatimatonta aamulentoa, sillä tänään oli syyskuun ensimmäinen päivä - oli siis jänisjahdin ja fasaanijahdin ensimmäinen päivä! Siksi suuntasin kahdeksan maissa hiljaisen kyyhkypassituksen jälkeen toisille pelloille. Ajellessa kohti fasaanipeltoja, huomasin joella uivan merihanhiparin...
Aikani niitä siinä kiikaroin ja lopulta päätin lähteä hiipimään hanhille. Vein auton syrjemmälle ja sipsuttelin jokirantaan. Hanhia ei näkynyt missään. Pitkään arvelin, että hanhet olisivat häipyneet jossain välissä. Mutta niinpä ne lopulta löytyivät! Onnekseni ne olivat rantautuneet samalle puolen jokea ja pääsin pudottamaan molemmat "pomppuun". Ampumamatkaa oli toiseen noin 35 metriä, toiseen muutaman metrin enemmän. Molemmat tippuivat ensimmäisillä laukauksilla - Winchesterin Drylok Super Steel -patruunat toimivat tehokkaasti.
Minulla oli päässäni
Contour -videokamera, joka
ei tallentanut videota juuri silloin, kun hanhipudotukset tein. Noudot sain nauhoitettua, mutta vasta-auringosta johtuen iso osa filmistä on pilalla. Sain siitä hädin tuskin pari ruutukaappausta tähän tarinaan. Oheisessa kuvassa Nalle tuo jo ensimmäistä lintua. Voit uskoa, että tunnelmat olivat melko korkealla juuri tuossa hetkessä.
Toiseen noutoon koiruus lähti varsin vauhdikkaasti.
Ja toinen hanhi löytyi helposti avovedestä. Kyseessä taisi olla pariskunta, sillä linnuista toinen oli selvästi vanha koiras ja toinen naaras. Koiras painoi nelisen kiloa ja naaras vähän reilun kolme. Kun on tottunut kuljettamaan pienempää saalista: sepelkyyhkyjä, heinäsorsia ja sen sellaista, oli kaksi hanhea melko raskaan tuntuinen kuorma kannettavaksi. Koiralle isot linnut eivät tuottaneet mitään vaikeuksia.
Kun kyseessä on uusi saalis meille molemmille, niin lintuja piti tutkia tietysti joka puolelta.
On ne vaan hienoja lintuja! Kotona hanhista paistettiin tuoreeltaan maksat ja sydämet koko perheen lounaaksi. Hanhenmaksa oli kyllä mahtava tuttavuus. Toivottavasti sitä saa syödäkseen vielä uudelleen.
Hienoa että on onnistuttu! :) ja on muutens hyvä blogi, sillon tällöön tullee luettu ku naamakirja ryhymässä ollostelen.
VastaaPoistaKiitos kehuista. Kyllä tuo oli aika ikimuistoinen tilanne. Tuuria oli paljon mukana, mutta kuitenkin :)
VastaaPoistaOnneksi olkoon. Hanhen maksa on kyllä suussa sulavaa herkkua :) Hanhen sydän ja kivipiiraskin ovat ihan hyviä, joskin vaativat aika paljon pidemmän kypsytyksen. Ihanko vain pannulla paistoit voissa?
VastaaPoistaJuu pannulla voissa. Suolaa vaan mausteena. Aika monesti laitellaan kyllä pienemmistäkin linnuista sisäelimiä. Tuo "foie gras" oli kyllä mahtavaa :-)
VastaaPoistaMulle sattui jänisjahdissa kans sama.
VastaaPoistaHommasin tuollaisen action kameran ja pääkiinnityksellä oli mukana ja kaukosäädöllä saa toimimaan.
Olin vain säätänyt näyttämään liian ylös niin ei tullut kuin juuri puita ja latvoja videolle.
Onko moraalisesti oikeaa metsästystä lähteä jahtaamaan autosta havaittuja lintuja. Ja kehtaa vielä julkisesti siitä kirjoittaa. Kyllä itsellä ainakin pistäisi omatunto siihen malliin, ettei tällä tavalla "metsästetyt" linnut kovin hyvältä maistuisi. Ja moraalinen krapula olisi taattu pitkäksi aikaa..
VastaaPoistaPitää vielä lisätä ihmetykseni tähän blogimaailmaan. Taitavalla kirjoittamisella ja usein myös hienoilla valokuvilla rakennetaan vääristyneitä mielikuvia lukijoille tapahtumista, mitkä eivät välttämättä tosiasiassa olleetkaan niin hienosta tilanteesta. Pieni epähuomiossa kirjoitettu lause paljastaa ruman totuuden. Eläväisen tarinan kerronan ja hienojen valokuvien taustalla oleva totuus on se, että ajellaan autolla ja nähdään riistaa ja käydään ampumassa ne. Kyllä on eränkäynnin luonne ja hienous unohtunut siinä vaiheessa, kun pitää näin toimia. Valitettavan usealla se näin menee.
VastaaPoistaKyllä se autoilu on vain tätä päivää. Suurin osa metsästäjistä, ainakin oman kokemukseni mukaan, menee metsälle autolla. Ani harva kotoaan kävellen lähtee. Eli autoilussa ja metsästyksessä ei ole mitään moraalista ongelmaa, kunhan noudattaa lakia.
VastaaPoistaSillä ei liene kovin suurta merkitystä onko riista nähty autosta vai auton vierestä. Ainakin itse olen ollut lukuisia kertoja hirvimetsällä, kun metsästyksen johtaja on ohjannut GPS-havaintojen pohjalta passilinjaa. Autoilla miehet sitten asemiin. Sie on nykyaikaista ja tehokasta metsästystä.
Ei sillä, osaan kyllä antaa arvoa myös niille, jotka patikoivat kymmeniä kilometrejä erämaassa, välillä tulistellen ja yöpyen osana jahtimatkaansa.
Lakia ja moraalia ei kannata sekoittaa toisiinsa. On olemassa typeriä lakeja ja niitä on noudatettava, mutta myös kaikki, mitä saa tehdä lain sallimissa rajoissa, ei mielestäni todellakaan aina edusta korkeaa moraalia. Näitä olisi jokaisen metsämiehen hyvä pohtia.
VastaaPoistaNiinkuin tässä bloggauksessa kävi ilmi, että kyseessä oli aiemmin asetetun tavoitteen täyttäminen -ensimmäisen merihanhen ampuminen, nyt vielä tuplana. Sitäkö on nykyaikainen metsästys -asetettujen saalistavotteiden täyttämistä tehokkaasti? Ymmärrän kyllä, ettei jokaisella ole mahdollista hypätä kotioveltaan suoraan metsälle. Itsekkin kuljen autolla jahtipaikoille.
Itse tässä kaipailen bloggaajalta suoraselkäistä vastausta seuraavaan kysymykseeni: Tuntuuko 100% onnenpotkulta ja hienolta unelmien täyttymykseltä ja suoritukselta saada ensimmäiset hanhet tällä tavoin?
Minusta se ei ole onnenpotkua, jos näkee autosta linnut, jolloin tietää itse erityisen varovasti ja hiljaa lähestyä niitä, tavalla miten normaalisti ei vastaavassa tilanteessa kulkisi. Kyllähän se totuus on, että mitä enemmän autolla ajelee -sitä enemmän riistaa myös näet. Aika äkkiä sitä pitäisi uutta pakastinta hankkia, jos esimerkiksi pysähtyisi, joka kerta kun aukonlaidassa näkee teeret pakkasaamuna, ja kävelisi lain vaatimat metrit oikein varovasti teeriä kaiottamatta ja ampuisi komean teerikukon alas. Kyllä minusta semmoisessa ja tämmöisessä touhussa moraalin laita on sellainen, että on syytä pohtia kirjoittajallakin julkisesti asiaa, koska on itse vapaaehtoisesti halunnut tuoda esille harrastustansa lukijoille.
Ei tässä mitään moraalista ongelmaa ole kuin sinulla itselläsi, jos sellaisen itse itsellesi asetat. Mielestäni tuollaisen itsekeksityn moraalin tuputtaminen muille on varsin ulkokultaista. Laki on se jota noudatetaan. Laki nimittäin pohjaa yleiseen moraalikäsitykseen ja niin pitääkin olla.
VastaaPoistaJos haluat lisää haasteita metsästykseesi, niin suosittelen jousen hankintaa. Hommastahan saat vieläkin "moraalisempaa" jos et koskaan kulje jousesi kanssa aiemmilla saalispaikoilla. Niistä kun on liian helppoa saalistaa. Kyllä kait rehellinen jahtimies aina uuden paikan löytää?
Ja välimatkan tietysti tallustat apostolin kyydillä hurskaasti. Korkea moraalisi pakottanee jättämään kotiin myös kännykän, kellon, navigaattorin, puhelimen, taskulampun ja sytkärin jotta riista saa paremman mahdollisuuden ihmisen koneiden edessä. Eikä kait koirankaan käyttäminen ihan reilua ole? Eihän?
Kuinka kukaan voi syöda jänistä hyvällä omallatunnolla, jos on laskenut koiransa irti metsäautotieltä auton takakontista. Mennyt sitten itse vain passiin istuskelemaan ja GPS:sää seurailemaan? Pitäisiköhän moinen kieltää lailla?
Sinähän se otit asiaksesi alkaa oikein tosissaan vastailemaan toisen puolesta. Ilmeisesti kommenttini ruusuisen blogimaailman ja todellisuuden välisestä kuilusta sai sinut närkästymään. Sinä saat puolestani käsittää lait ja moraalit miten huvittaa ja nauttia nykyaikaisesta tehokkaasta metsätyksestä. Se, että väität, ettei ole väliä onko riista havaittu (liikkuvasta) autosta tai auton vierestä kertoo jo jotain.. Onhan se hieman eri asia esim. lähteä kotoa metsälle autolla 20 km matka pisteestä a pisteeseen b ja katsella riistaa matkalla "sillä silmällä" ja ampua ku kohdalle sattuu, kuin että jättää ampumatta ja tyytyisi nauttimaan havannoista..Luulempa, ettei ajoneuvoihin liittyvä moraalikäsitys ole minun itsekeksimää ja moni muukin miettii samoin. Kyllähän sitä saa kyseenalaistaa toisen tapaa toimia, varsinkin henkilön joka edustaa kokonaista metsästäjäryhmää julkisesti internetissä.
VastaaPoistaKaiken metsästyksen taustalla pitäisi olla alueen riistakantojen tunteminen. Riistakantojen elinvoimaisuus, kannanvaihtelut, käyttäytyminen, missä ne liikkuvat ja milloin.. Siispä juttusi siitä, että tulisi hommata lisää haastetta kulkemalla aina uusissa paikoissa, alkoikin mennä jo naurettavalle tasolle. Riistan käyttytymisen tunteminen ei ole mikään helpotuskeino vaan perusedellytys kestävälle metsästykselle. Seuraan kovasti eri lajeja myös metsästysaikojen ulkopuolellakin ja pelkkä havannointi tuottaa mielihyvää itselleni. Ja saan kyllä ihan tarpeeksi haastetta jahdistani vaikka tunnekin alueet missä metsopoikueet viihtyy, käyttämällä haukkuvaa pystykorvaa ja jopa ruutiaseen kanssa. Helppohan tähän juttuun oli vetää kaikken asioiden räsäsmäinen kieltäminen, mitkä voivat vähänkin myötävaikuttaa repun täyttymiseen, vaan sempä ei nykypäivänä luulisi olevan itsetarkoitus.
Loppu jutustasi olikin jo sitten niin alhaista tasoa, ettei minulla ole mitään kommentoitavaa niihin. Ei muutakun tehokkaita nykyaikaisia jahteja vaan teille sinne. Kukin tavallaan. Suosittelen kohdistamaan vielä kiväärisi uudelleen, sillä tuntuu että ampuvat ainaki juttusi reilusti yli.
Kiitos viestistäsi. Sinällään jaan huolesi autometsästyksen moraalittomuudesta ja onhan se itsestään selvästi myös laitonta. Jos olet seurannut blogiani pidempään, tiedät varmasti, että minä en edes vitsaile laittomuuksilla tarinoissani. Itse kunkin moraalikäsityksiin onkin sitten vaikeampi sanoa mitään, sillä joidenkin mielestä metsästys on kokonaisuudessaan moraalitonta ja epäeettistä. Omalta osaltani voin vain todeta, että pyrin toimimaan harrastuksissani lakien ja asetusten puitteissa sekä luontoa kunnioittaen.
VastaaPoistaItse en pode moraalista krapulaa tässä tapauksessa. On totta, että havainto hanhista tuli autosta. Koska pyrin tarinoissani olemaan melko lyhytsanainen, en kertonut mm. välimatkoista mitään. En arvannut, että välimatkat olisivat olennaista tietoa:
- Hanhet olivat havainnointipaikalta 570 metrin päässä.
- Siitä siirsin auton sivummalle 270 metrin päähän
- kävelin autolta 400 metriä polkua pitkin rantaan
- etsin lintuja rannalla noin 620 metrin matkalta.
- Linnut löytyivät lopulta 810 metrin päästä alun havainnointipaikasta.
Nämä etäisyydet on mitattu retkipaikka.fi:n karttapalvelusta. En hyvällä tahdollakaan löydä tästä tapauksestani autometsästyksen merkkejä.
Tiedoksi, että olen matkoilla tänään ja huomenna. Mikäli sinulta tulee asiaan jatkokysymyksiä, pääsen kommentoimaan niitä seuraavan kerran vasta huomenna illalla.
Valitan, että huonot sanavalinnat aiheuttivat vääriä mielleyhtymiä mielessäsi.
VastaaPoistaSinua tuntuu häiritsevän tuo tavoitteellisuus asiana, kun tartut siihen jo toistamiseen. Tässä on varmaan kyse elämänkatsomuksellisistakin eroista, mutta itselläni on tapana asettaa erilaisia tavoitteita elämääni muutenkin. Yleensä tavoitteeni ovat sellaisia, että niiden toteuttaminen ei onnistu ihan käden käänteessä. Jotenkin tavoitteet tuntuvat sopivan omalle luonteelleni, mutta tiedostan, että joillekin tuollainen ajattelu on vierasta.
VastaaPoistaMinä en halua lähteä arvottamaan erilaisia metsästysmuotoja ja -alueita sen mukaan, miten syvällä erämaassa jahtinsa toteuttaa. Nämä minun metsästysalueet ovat hyvin urbaaneja seutuja: nykyaikaista tehomaatalouden ja tehometsätalouden sävyttämää seutukuntaa, jossa on luonnon, luontoharrastuksen ja metsästyksen näkökulmasta paljon elementtejä, joista en pidä ja paljon elementtejä, joista pidän. Metsä- ja peltoteiden pilkkomassa maastossa ei yleensä pysty kulkemaan kilometriäkään niin, etteikö johonkin rakennettuun törmäisi.
Kyllähän se totta on, että jos saisi itse valita, asuisin perheineni jossain päin Lappia ja harjoittaisin metsästysharrastustani siellä. Mutta sitä pitää pelata niillä korteilla, jotka on käteen saanut ja yrittää pärjätä. Jos olet lukenut blogiani enemmän, tiedät, että houkuttelupyynti ja noutajakoiraharrastus ovat minulle nykyään melko iso osa nykyistä metsästysharrastustani. Tämä metsästysmuoto on tietynlainen mukauma näihin paikallisiin olosuhteisiin. Aikoinaan nuorena, kun pohjoisessa asuin, oli pääasiallinen metsästysmuotoni kanalintujahti kaverini pystykorvalla.
Ja mitä tulee syytöksiisi autometsästyksestä, vastasin jo toisaalla.
Näistä lähtökohdista kysymykseesi "hienosta unelmien täyttymyksestä" voin vastata sekä kyllä ja ei. Jos minulla olisi rajaton valta, metsästäisin hanhia rimmeillä, yksin, kaukana maanteistä. Mutta nykyisessä elämänympäristössä ja -mallissa sellaiseen ei mahdollisuuksia ole. Siksi lopullinen vastaus on, että kyllä - kyllä olen tyytyväinen suoritukseeni. Olen tyytyväinen siihen "naakimis"mielessä. Lisäksi ampuminenkin onnistui hyvin (ei haavakoita). Koira toimi oikein hyvin jne.
Tässä kohdin keskustelu harhautuu jo alkuperäisestä sen verran, että en jatka keskustelua tästä. Totean vain kommenttiisi "Kyllähän sitä saa kyseenalaistaa toisen tapaa toimia, varsinkin henkilön joka edustaa kokonaista metsästäjäryhmää julkisesti internetissä." pari asiaa:
VastaaPoista- On hyvä, että kyseenalaistat ja kritisoit. Ilman sitä ei kehitystä tapahdu. Itse olen sinällään kiitollinen viestintäsi tästä puolesta.
- Minä edustan täällä Internetissä lähinnä itseäni. En suin surminkaan koe olevani kenenkään edusmies. Minä kirjoitan tarinoita omista lähtökohdistani.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Kommentoin alunperin asiaa, koska itselle jäi hyvin valju maku lukiessani tarinastasi ensimmäisestä hanhestasi ja sen havainnointimenetelmästä. Missään vaiheessa en olekkaan väittänyt, että kyseessä olisi lain kieltämää tiemetsästystä ja antamasi välimatkat vahvistavat asian.
VastaaPoistaAutosta havaintoja tehdessä saalistustarkoituksessa ollaan kuitenkin moraalisten valintojen edessä ja rajanveto voi olla vaikeaa. Hirvihommissahan tämä on varsin yleisesti hyväksyttyä, mutta metsäkanalinnustuksessa taas yleisesti tuomittua vaikkakin toimittaisiin lain sallimilla etäisyyksillä.
Täsmennettyäsi tarinaasi kävikin selväksi, ettei toiminnassasi mitään epämoraalitonta ollut. Saaliseläinten kunnioitus on itselleni tärkeää ja auton hyväksikäyttö, mitä monet riistaeläimet eivät osaa pelätä, tiedusteluun, lähestymiseen tai vastaavaan ei anna saaliseläimille niiden ansaitsemaa mahdollisuutta paeta.
Tuo kaukosäätö olisi kyllä tarpellinen ominaisuus monessa kohdassa.
VastaaPoistaMinulla kamera on yleensä aina noissa kuulevissa kuulosuojaimissa. Niissä suuntaus pysyy aika hyvin oikeana.