Tapiolan Takamailla

Olen leimallisesti haulikkometsästäjä. Muutama vuosi sitten tulin kuitenkin ostaneeksi Toz 78-04L -pienoiskiväärin. Ajatus tuolloin oli, että voisin harrastaa sillä sepelkyyhkyjen lepopuujahtia. Sittemmin metsästysasetus muuttui vielä niin, että pienoiskiväärin matalatehoisilla 100 joulea ylittävillä aliäänipatruunoilla saa ampua sorsia ja pienempiä metsäkanalintuja. Tästä huolimatta pienoiskivääri on saanut enimmäkseen pölyttyä kaapissa. Tämä muuttui viime torstaina saadessani ajatuksen, että voisin kokeilla piekkarillani sorsastusta.

Käväisin kohdistamassa aseen radalla. Tozin pienoiskivääreillä on hyvin tarkan aseen maine halvasta hinnasta huolimatta. Se on saanut hyvät arvostelut mm. Asesivujen arvostelussa. Halpispyssy on halpispyssy, eikä se kaikilta osin täytä vaativamman harrastajan vaatimuksia. Aseen tarkkuus on kuitenkin melko mainio myös kaltaseni hyvin kokemattoman kivääriampujan käsissä, kuten oheisesta kuvasta näkee. Tämä kolmen laukauksen rypäs on ammuttu Winchesterin Subsonic Super X -reikäpääpatruunalla 50 metrin etäisyydeltä.

Viikonloppuna sitten mentiin rohkeasti piekkarin kanssa sorsastamaan. Kanssani tuli kaverini pelkästään kuvaushommiin ja aamun valokuvat ovat kaikki hänen ottamiaan. Aamuretkelle sattui yksi kauden hienoimmista aamulennoista - sorsia lensi pieninä parvina maisemassa todella hyvin ja kaaveetkin toimivat upeasti. Myös vedessä sorsia uiskenteli tämän tästä. Kokemattomuuteni kivääriampujana tuli esille: metsästystilanteessa ei ole mahdollista hieroa ampuma-asentoja ratamaisella tavalla ja muutama ampumatilanne meni sivu suun pelkästään oman hidastelun vuoksi.

Vähitellen oikeaan rytmiin ja tekemisen tasoon alkoi päästä ja onnistumisiakin alkoi tulla. Ymmärsin, että linnut olisi päästettävä itselle sopivaan ampumasektoriin sen sijaan, että yrittäisi ampua laajasti eri suuntiin. Nopeisiin tilanteisiin tottuneena haulikkoampujana tälläinen odottelu tuntui äkkiseltään vähän vieraalta, mutta samalla hyvin mielenkiintoiselta ja jännittävältäkin. Ampumissektoria rajoitti tietysti osaltaan myös luodin kimmokevaara. Yritin pitää ampumaetäisyydet ja -suunnat sellaisena, että mahdolliset kimmokkeet lentäisivät joen vastarannan penkkaan.

Siinä sitä kytätään ja odotetaan... Heinikon takaa ei näy, että minulla on käytössäni Stoney Pointin yksijalkainen ampumatuki eli ns. monopodi. Ilman sitä ampumiseni olisi kyllä melko haparoivaa. Yksijalkainen tuki tukee hyvin ja antaa mukavasti pelivaraa, kun sitä saa siirrettyä ja käännettyä melko kätevästi. Aseen keulalla on muuten Oulun Työstökeskuksen äänenvaimennin.

Aamun saaliiksi kertyi yhteensä kolme upeaa heinäsorsaa. Totesin kuvaavalle kaverilleni, että kolme riittäisi ja sen jälkeen keskityttiin enemmän valokuvaamiseen.

Lento jatkui koko aamun vilkkaana. Lintuja nähtiin ainakin 150. Lintujen määrä oli viime viikonlopun jälkeen todellinen yllätys: silloinhan arvelin olleen sorsastuskauden loppu jäiden vuoksi.

Tämä komea koirassorsa kävi katsomassa houkutuskaaveita läheltä ja siitä saatiin aika hieno pomppukuva.

Pienoiskiväärisorsastus oli itselleni uusi ja upea kokemus ja harrastan tätä jatkossa varmasti lisää. Vaimennettu pienoiskivääri on hyvin käyvällä aliäänipatruunalla toimivan tehokas peli. Lisäksi linnun haavoittaminen ja jopa hukkaaminen taitaa olla tällä tavalla melko epätavallista - sitä joko osuu tai ei osu ja osuma on käytännössä aina tappava. Kimmokkeina harhailevan luodin mahdollisuutta ja turvallista metsästystä ei voi korostaa liialti, joten tämä metsästysmuoto edellyttää erityistä varovaisuutta. Mutta näinhän se on aina aseiden kanssa.

Kiitokset M:lle valokuvista.