Taannoisen Perustottelevaisuus-jutun jälkeen Sissin treeni on edennyt paljon. Perustottelevaisuutta harjoitellaan tietysti edelleen ja varsinkin paikallaan olemista harjoitellaan koko ajan, aina vain pidemmin treenijaksoin. Koska Sissi tulee istumaan kanssani passissa paljon, treenaan paikallaan olemista passijahtia mukaellen - lenkeillä on mukana reppujakkara ja satunnaisissa paikoissa istumme hetken paikoillamme vierekkäin.
Koska perustottelevaisuuden peruskuviot alkavat olla kuosissa, kuluneen parin päivän aikana on tutustuttu myös noutotreenien perusteisiin. Tämäkin puuha pitää pilkkoa aivan pieniin osiin. Ja ensimmäinen vaihe on saada koira ottamaan dami suuhunsa. Onneksi Sissi otti damin suuhun heti alusta lähtien. Nalallahan oli ensimmäisenä talvena vaihe, jolloin se ei damia huolinut.
Tähän ensivaiheeseen liittyy pari komentoakin: "ota"-käskyllä dami menee suuhuun ja "kiitos"-käskyllä dami palautuu takaisin käteen. Joka välissä annetaan tietysti onnistumisista palkka eli minun tapauksessani kehuja ja taputuksia.
Kun vieressä istuminen sujuu ja damin ottaminen ja luovuttaminenkin onnistuu, niin seuraavaksi otetaan mukaan damin hakeminen.
Alussa koiralta ei vaadita paikallaolemista heiton jälkeen. Saman tien suinpäin noutamaan noin neljän metrin heitto. Kun koira on damilla, kannustetaan tekemistä pienellä "ota"-komennolla hyvin iloisella äänenpainolla.
Ja sieltähän se dami lähtee tulemaan! Kirjallisuuden mukaan noutajalle luontaista on edetä saaliille ja ottaa se suuhun, mutta palauttaminen on harjoiteltava asia. Siksi tässä vaiheessa pitää olla hereillä! Jos koiran katse lähtee harhailemaan, se pysähtyy tai alkaa muuten venkoilla, palauttamista pitää vahvistaa heti "tänne"-komennolla tai pillillä. Sissin kanssa alku on sujunut aivan hämmästyttävän hyvin.
Treenin lopussa on vielä kriittinen vaihe - käteen asti palauttaminen. Sissi on alusta asti näyttänyt ymmärtävän, että dami pitää tuoda käteen saakka. Se oikein painaa damia kättä vasten. Tästä seuraa tietysti välitön kehuminen ja pieni rapsutus.
Aina ei homma suju ihan loppuun asti halutulla tavalla. Sissi selvästi innostuu harjoittelusta ja saamistaan kehuista ja dami ei muutaman kerran jälkeen tulekaan enää käteen saakka. Neljä viisi toistoa menee hyvin, mutta sitten riski epäonnistumiselle kasvaa. Tämä vaan korostaa sitä, että pennun kanssa on treenattava usein, mutta lyhyitä aikoja kerrallaan.
Unohtui mainita, että kuvissa näkyvä sininen pentudami on Kelpo Kepon tuotteita. http://kelpokepo.fi/index.php?route=product/product&path=20_63&product_id=88 Toimivan oloinen ensidami!
VastaaPoistaHieno artikkeli jälleen kerran.
VastaaPoistaMeillä hieman tuskaillaan tuon luovuttamisen kanssa. Lelulla koira tulee kohtuullisesti heitosta luokse, ottaa damin ja luovuttaa kiitos sanalla hyvin. Damilla homma meinaa mennä omimiseksi ja koira lähtee poikkeuksetta pureksimaan damia jonkin etäisyyden päähän. Houkuttelulla ja kehuilla saa koiran välillä syliin saakka. Suoraan käteen koira ei ymmärrä vielä tuoda mitään. Enkä ole sitten edes yrittänytkään, ennen kuin koira tulisi aina edes syliin saakka. Myös lelulla koira tuo syliin mutta alkaa heti pureksia sekä nojailla ja tiputella. Dami harjoituksia tehty aika vähän. Enintään pari heittoa päivässä silloin tällöin. Koira nyt 10 viikkoa.
Vaaditko koiralta pitkää damin pitoa ennen kuin aloitit heittää damia?
Entäs kuinka usein treenaat varsinaista dami noutamista?
Kaikkialla tuntuvat pelottelevan tuota liikaharjoittelua, joten yritän tässä sitten löytää jotain kultaista keskitietä onneen. :)
Kiitos hyvästä kysymyksestä.
VastaaPoistaKommentissasi on aika monta kohtaa, johon tarttua. Jos noutohomma ei onnistu damilla, eikä oikein pehmolelullakaan, pitää koulutuksessa mennä pari askelta taaksepäin.
Kertomasi perusteella minä tekisin pientä ota-kiitos treeniä ilman noutoa ja ryydittäisin sitä valtavin kehuin. Eli dami koiralle suuhun, pieni pito ja luovutus. Käyttäisin ehkä myös ihan minimaalisen lyhyttä puolen metrin noutoa, jotta koira innostuisi "jahtaamaan" damia. Tavoitteena pitää olla, että koirasi oppisi ymmärtämään, että maailman paras paikka on sylissäsi (edessäsi) dami suussa ja että damin ottaminen ja luovuttaminen johtaa vaan uuteen kivaan toimintaan. Nyt se tavallaan palkitsee itsensä omimalla damin ja sen puremisella.
Toisekseen minä jättäisin kaikki pehmolelut pois noutotreeneistä, kun koirasi kuitenkin ottaa damin suuhun ja kuljettaa ja palauttaa sitä. Töissä on omat värkit ja vapaa-ajalla omat.
Minäkin olen joutunut ottamaan nyt vähän taka-askelia koulutuksessa, kun Sissi alkoi pudotella damia liian aikaisin jalkoihin. Eli nyt en edes yritä mitään istualtaan luovutusta tai vaadi pidempää pitoaikaa lainkaan. Olen vaan tyytyväinen siihen, että dami tulee suoraan juoksusta käteen.
Koirasi on vielä hyvin nuori, älä kiirehdi tai stressaa liikoja. Leiki vaan, mutta ole johdonmukainen :)
Noista harjoitusmääristä on vaikea antaa mitään "oikeaa" määrää. Minä treenaan aika vaihtelevasti. Välillä useita kertoja päivässä ja joskus harvoin pidän vapaapäiviäkin. Kunhan hommat tehdään leikin varjolla ja koiran ehdoilla, voit kyllä minusta kasvattaa treenimääriä.
Tällä videolla treenataan seisojanpennulle noutoa. Kannattaa vilkaista, sama toimii varmasti myös noutajalla https://www.youtube.com/watch?v=lSUnIo4ojiI
Kiitokset vastauksesta.
VastaaPoistaKoira selvästi tykkää kantaa tavaroita enemmän ja enemmän sekä tykkää tulla esittämään niitä minulle. Etenkin kaikkia leluja ja luita. Luovuttaa jopa luut pyynnöstä. Dami on kuitenkin sen verta harvinainen kapistus, joten tykkää paremmin kuljetella ja pureskella sitä itsekseen.
Ota anna treenissä damills on se ongelma, että antaesssa koira ottaa ja lähes samantien lysähtää maahan sitä pureksimaan. Myös koiran motivoiminen on aika hankalaa ilman makupaloja. Koira oppii asioita hyvin makupalojen avulla mutta en näitä noutoharjoituksissa haluaisi kuitenkaan periaatteestakaan käyttää, vaikka uskoisin että koulutus tälle koiralle olisi näin huomattavasti helpompaa. Haluaisin että nouto tulisi puhtaasti omasta ja omistajan miellyttämisen halusta. En sitten tiedä, päästäänkö näin koulutuksessa eteenpäin. Mutta menmään nyt päivä kerrallaan ja lisätään hieman kärsivällisyyttä, eiköhän se koira jossain vaiheessa ymmärrä.
Hieno ja opastava video. Erittäin selkeästi tehty ja helppo ottaa mallia. Tuossa tosin palkitaan makupalojen avulla. Mitenkähän tämä vaikuttaa koiran myöhempään palautukseen ja pysyykö tämä noutohalu myös jatkossa, kun makupalat jätetään pois?
Kärsivällisyys on kaiken ytimessä. Ja askelten olisi hyvä olla sopivan pieniä. Minä olen nyt pienessä pulassa pudottelun kanssa kuivalla maalla. Sissi ei millään meinaa malttaa istua niin, että dami olisi suussa.
VastaaPoistaTavallaan on hyväkin, että dami on tosiaan harvinainen vekotin. Silloin se ei ole liian arkipäiväinen kapistus. Mutta jokuhan tuossa menee vähän metsään, jos koira kuljettaa ja pureskelee. Se pureskelu varsinkin on huono juttu ja pitäisi saada jotenkin pois. On tosi vaikea sanoa, miten tuota kannattaisi yrittää muuttaa.
Noista makupaloista. kyllähän niitä tosi monet käyttävät. Mutta niitäkin pitää osata käyttää oikein. Tuossa Gironin videossa on aika hyvää mallia - oikea-aikaisuus siinäkin on tärkeää. Tuo videon tekijä on seisojapuolella yksi tunnetuimpia suomalaisia kouluttajia ja tuomareita - Mika Harju. Hän varmasti osaa homman niin, että noutohalu pysyy ja vaan paranee :)