Tapiolan Takamailla

On aika hurjaa, miten aika menee. Nyt on jo kuukausi vierähtänyt Sissin saapumisesta. Pissatulehdusta lukuunottamatta kaikki on mennyt aivan mainiosti. Nämä ensimmäiset viikot on käytetty monipuolisesti niin, että Sissi on altistunut kaikenlaiselle uudelle ja yllättävälle.

Sissi on käväissyt jo muutaman kerran uimassakin. Tietysti rehellisempää on puhua vaan räpiköinnistä. Oheinen kuva on Sissin ensimmäiselta uintikerralta, kun tassut eivät yltäneetkään pohjaan. Vesi oli melko kylmää, eikä siellä kauan viihdytty.

Naapurissa asuu mukava koirakaveri - tai oikeastaan useampiakin. Mutta nuori karjalankarhukoiranarttu on ollut naapuruston mieluisin painikaveri.

Kotona Sissi haastaa Nalaa koko ajan ja joka paikassa. Muutaman päivän ajan koirien keskinäinen nokittelu kulminoitui vetoleikkiin lasten pomppupallolla.

Olen aiemmin kertonut Nalan erikoisista maastolöydöistä. Sissin ensimmäinen löytö oli pulla! Olimme liikenteessä pellolla yhden koirakaverin kanssa. Sissi löysi keskeltä kesantopeltoa pullan ja toi sen minulle.

Minä en koirille keppejä nakkele, koska en halua, että koirat alkaisivat kesken metsästyksen tuomaan minulle keppiä noudon toivossa. Mutta sekä Nala ja Sissi osaavat kyllä nauttia kepeistä keskenään.

Välillä ollaan ihan sievästi. Mutta vaan hetken. Oheinen kuva on harvinaisuus - molemmat istuvat sievästi ja katsovat kameraan!

Molemmille koirille on tietysti varattava ihan omaa aikaa. Erityisen tärkeää on muistaa huomioida myös Nala pennun koulutuksen ohella. Yksi ehkä vähän erikoisempia noutotreenimuotoja on raakojen kananmunien noutaminen. Kananmunat ovat hajuttomina varsin hankalia löydettäviä ja tietysti herkkiä menemään rikki. Pehmeällä ja jämäkällä otteella munat tulevat kuitenkin aina ehjänä käteen.

Mutta koirien parasta aikaa tuntuu olevan aina tuo yhdessä oleminen. Kuukauteen on siis mahtunut monenlaista. On aika hurjaa tuo Sissin kasvuvauhti. Siitä tulee varmasti Nalaa isompi ja korkeampi.