Terveisiä täältä maastosta! Sorsajahdin aloitus vuonna 2014 on taas ollut niin mukava, kuin odottaa sopii. Tässä tarinassa vähän tuokiokuvia aloitusviikolta.
Lähdin Lappiin jo sunnuntaina. Maanantaina näkymä laiturin nokalta oli melko kaunis.
Maanantaina mökkilahden perällä ruokaili kurkiperhe.
Olimme mökillä yksin - mökin isäntä olisi tulossa vasta tiistaina. Nala ja Sissi naatiskelivat Lapin eksotiikasta täysillä.
Loputa tiistaina myös isäntä saapui koirineen paikalle ja aiempien vuosien tavoin halusin ottaa koirista perinteisen laiturikuvan. Tämä on nyt viides perättäinen kerta näissä maisemissa. Osasta aiempien vuosien koirista on aika jättänyt ja uusia tullut laumaan.
Keskiviikko oli siis aloituspäivä. Se valkeni järvellä pilvisissä tunnelmissa. Loistava sorsastussää.
Vanha tuttu "missä kissa" -käsky pisti Nalan liikkelle klo 12:01. Aika pian kävi ilmi, että tänä vuonna sorsat olisivat todella tiukassa. Koira teki kaislikossa loistavaa ylösajotyötä, mutta sorsia ei vaan löytynyt. Aika paljon vedestä löytyi vielä heinäsorsien tuoreita siipisulkia, joten arvelimme sulkasadon olevan vielä pahemman kerran kesken. Näissä maastoissa sulkasatoinen sorsa voi uida rauhassa koiran edellä satoja metrejä ja jallittaa koiraa.
Kun Nala teki ylösajotöitä, niin Sissi sai keskittyä tilanteen tarkkailuun veneessä. Todella hienosti Sissi jaksoi seurata Nalan työskentelyä, eikä Sissiin tarvinnut alun jälkeen kiinnittää mitään huomiota. Hyvähermoinen typykkä.
Keskiviikon ensimmäiset saaliit tulivat vasta klo 19:00 maissa. Hieno tuplatavipudotus Nalan ylösajamana.
Keskiviikkona Nala vähän säikäytti, kun sen tassusta valui verta. Anturaan oli tullut tympeä palkeenkieli, joka onneksi ei ollutkaan kovin syvä. Koiran tassu on sellainen, että se vuotaa runsaasti verta pienestäkin haavasta. Tassu korjaantui desinfiointiaineella ja haavaliimalla hyvin, eikä siitä näytä enää olevan mitään haittaa.
Torstaina päivällä käytiin veneilemässä kauempana jokisuulla. Sieltä löytyi pari tavia, joista sain toisen saaliiksi.
Muutamaa tuntia myöhemmin jokisuulta löytyi myös reissun ensimmäinen heinäsorsa.
Torstai-illan kolmas tavinouto.
Ei ole yllätys, että Lapissa on kaikenlaisia verenhimoisia ötököitä - näiden puolentoista millin mittaisten polttiaisten pureman kipeys sen sijaan oli. Onneksi Thermacellin hyttyskarkotin toimii näillekin peeveleille. Varsinkin passissa istuvat koirat olisivat näiden kanssa ihan helisemässä.
Nala ja Sissi forever <3 Ei vaan näissä maastoissa koirat käyttävät kaikki mahdolliset lepohetket hyödykseen. Lyhytkin siirtymä veneellä on koiralle tärkeää palautumisaikaa.
Perjantaina ei kaislikoita koluttu, vaan kävimme kalassa. Itätuulesta huolimatta pikkuahven oli ihan syönnilläään. Kyllä näitäkin savustelee. Viivyn näissä maisemissa vielä loppuviikon ja siirryn tästä vielä alkuviikosta pariksi päiväksi perämeren perukkaan. Mutta nyt pitää alkaa valmistautua iltalentohommiin.
Lähetä kommentti
Hei,
Kommentointi on vapaata. Roskaposti, selvästi laittomuuksiin yllyttävät viestit ja muu sopimaton materiaali poistetaan. Tämä blogi pidetään tarkoituksellisesti anonyymina. Jos tunnet minut jostain, älä käytä koirien tai henkilöiden nimiä, paikkakuntia tms. tunnistetietoja kommenteissasi.