Oijärvi on suurehko järvi Iin kunnassa Perämeren perukan maisemissa. Oijärvellä on pituutta kymmenkunta kilometriä ja se on kauttaaltaan melko matala. Oijärvi oli aikoinaan melkoisen haukiparatiisin maineessa ja vieläkin sieltä kuulemma nousee vuosittain kymppikiloisia haukia. Alueen vesilintukanta on ollut hyvässä kasvussa ja sillä on mahdollisuuksia nousta suosituksi sorsastuskohteeksi. Varsinkin tavikanta on ollut hyvä ja aloituksessa taveja oli saatu runsaasti. Käväisin Lapin sorsastusreissun päätteeksi parin päivän sorsaretken Oijärven maisemissa Erä-Pata Elämyspalvelujen Petri Alakiutun kanssa.
Tapasin Petrin rantatien päässä ja siirryimme siitä veneillä leiripaikalle. Petri huristeli venootillaan ja minä seurasin perässä omalla sorsastusveneelläni.
Petri oli viritellyt leiripaikalle kodan valmiiksi. Erä-Padalla on tarjolla myös mökkimajoitusta meren rannalla, mutta täällä Oijärvellä ei mökkejä ainakaan vielä ole. Minulle kotayöpyminen oli vaan piristävä poikkeus.
Erä-Pataa pyörittävät Petri Alakiuttu ja hänen veljensä Pasi ovat molemmat ravintola-alan ammattilaisia, joten hyvä ruokailu myös vaatimattomissa eräolosuhteissa on heille tärkeä juttu. Nuotiolle viritettiin hirvenpotkakeitos muhimaan ja lähdettiin vähän tutustumaan paikallisiin kaislikoihin.
Ja niitä kaislikoita sitten piisaakin. Liki koko järveä reunustaa 50-150 metrinen kaislikko, jossa pääsee melomaan matalakulkuisilla veneillä. Mutta koiramiehelle nämä rannat ovat huippupaikkoja. Minähän olen kouluttanut Nalan toimimaan haulikkohollilla ja näissä leveissä kaislikoissa se oli kyllä turhan kapea toiminta-ala. Laajempihakuisella seisojalla homma olisi varmasti tuloksekkaampaa.
Mutta löytyi noista laajoista kaislikoista vähän saalistakin. Nala teki mainiota ylösajotyötä ja nappasi heinikosta sulkasatoisen heinäsorsan. Myös Lapin reissulla sulkasatoisista linnuista tuli yllättävän paljon havaintoja. Tämä osaltaan vanhvisti käsitystä, että tämän kesän kulku on ollut jotenkin poikkeuksellinen. Näiden sulkasatoisten saaliiksi saamisessa ei sinällään ole oikein mitään kunniakasta, mutta koiralle on aina hieno onnistuminen napata lintu noin vaan kaislikon keskeltä.
Sorsalenkiltä palattiin leirille ja syöpäistiin hirvipataa. Maastossa ruoka maistuu aina, mutta Petrin hirviateria oli kyllä mahtavaa. Ruokailun jälkeen pitikin jo alkaa iltalennon valmisteluihin ja minä menin veneelläni virittelemään kaaveet veteen.
Petrillä oli käytössään Flambeaun kevyitä UV-kuorikaaveita, jotka yllättäen toimivat sellaisenaan myös vedessä. Minä olin pitänyt näitä vaahtomuovista (foam) tehtyjä kaaveita vain peltokäyttöön sopivina. Toki kuorikuva on kevyt, eikä se kestä kovempaa tuulta tai merenkäyntiä. Joka tapauksessa tämä kaave näytti vedessä aika hyvältä.
Kaaveet viritettiin suoraan leiripaikan edessä olevan kaislikkoniemen reunalle niin, että kaaveet varmasti näkyivät hyvin laskevan auringon kajossa. Metsästyksellisesti melkomoinen pettymys oli, että iltalento oli todella heikko, eikä ampumaan päästy. Maisemat ja keli olivat kuitenkin kohdillaan.
Tiistain aamu valkeni pilvisenä ja tuulisena ja lopullinen päätös retken lopettamisesta jo tiistaina tehtiin aamukahveilla. Keskiviikoksi oli saapumassa raju saderintama ja minua ei oikein kiinnostanut kotimatka likomärkien koirien kanssa, itsekin kastuneena. Aamu kuitenkin metsästeltiin kaislikoita kierrellen. Sissikin pääsi Nalan kaveriksi ryöheltämään. Oijärven heinäsorsat tuntuvat olevan todella arkoja ja aamun kierroksella useampi heinäsorsatilanne kuivui kasaan, kun linnut lähtivät turhan kaukaa lentoon.
Aamupäivän huippuhetki oli, kun Nala toi haavakkosorsan kaislikosta. Linnulta oli ammuttu toinen jalka rikki, eikä siitä olisi ollut enää eläjäksi. Tämä oli mahtava löytö koiralta!
Myös Sissi sai tietysti tutustua sorsasaaliiseen veneessä. Kätevää tämä noutajakoirilla metsästäminen. Oijärvi antoi yhteensä kaksi heinäsorsaa saaliiksi, eikä patruunoita mennyt lainkaan.
Tiistain iltapäivällä syöpäistiin Petrin valmistamaa teertä ja kasvishöystöä. Tätä maastoruokaa voisi tarjoilla kyllä kotonakin.
Oijärven retki päättyi lopulta kolmen maissa iltapäivällä, kun ajeltiin veneillä takaisin autoille. Saderintama teki jo kovasti tuloaan ja pieni syysmyrsky taivutti kaisloja. Vaikka saalis jäi melko vähiin, jätti Oijärvi silti itsestään hyvän kuvan. Varsinkin koirametsästäjälle Oijärven laajat kaislikot tarjoavat koluttavaa useammaksi päiväksi. Myös houkuttelupyyntiin järvi antaa hyvät mahdollisuudet, kunhan iltalentoa olisi ollut vähän paremmin.
Lähetä kommentti
Hei,
Kommentointi on vapaata. Roskaposti, selvästi laittomuuksiin yllyttävät viestit ja muu sopimaton materiaali poistetaan. Tämä blogi pidetään tarkoituksellisesti anonyymina. Jos tunnet minut jostain, älä käytä koirien tai henkilöiden nimiä, paikkakuntia tms. tunnistetietoja kommenteissasi.