Tämä päivä jää ikuisesti mieleeni. Sain nimittäin tänään saaliiksi elämäni ensimmäiset kanadanhanhet. Kanukkien lisäksi saaliiksi päätyi vielä yksi merihanhikin. Huikeaa!
Olin saanut kaveriltani kutsun tulla Rannikko-Pohjanmaalle hanhijahtiin. Kello oli herättämässä jo vähän ennen neljää ja ajelin valmiiksi pakatun auton kanssa sovitulle kohtaamispaikalle. Hämärän turvin hipsitiin pellolle ja laiteltiin kaaveet peltoon.
Aamu oli tuuleton, joten kaaveet laiteltiin peltoon "häröpallo"-muodostelmaan eli perstuntumalla silmää miellyttäväksi asetelmaksi noin 30 metrin etäisyydelle passipaikalta. Aamu alkoi todella lupaavasti, kun vähän kuuden jälkeen ylitsemme lensi noin 25 heinäsorsaa ja puoli seitsemän maissa jo ensimmäinen hanhiparvikin kaartoi ampumaholleilta - silloin meillä oli vielä kahvikupit käsissä...
Pellolla saatiin todistaa melkoista luonnonnäytelmää, kun kurkien muuttoparvet lensivät jatkuvana virtana. Niitä lensi maisemassa aamun mittaan varmasti yli 10000.
Passipaikka oli peltoa halkoneen valtaojan pensaspöheikössä. Nala sai pöheikön reunalta aitiopaikan. Toiset metsästäjät olivat noin 40 metrin päässä vasemmalla saman ojanreunuspöheikön suojissa.
Minä olin puolestani Sissin kanssa vähän syvemmällä ojan reunalla. Tämä kuva taitaa olla #hanhiselfie.
Varsinaiset metsästystapahtumat tapahtuivat seitsemän jälkeen, kun noin 30 hanhen parvi tuli ja laskeutui parin sadan metrin päähän kaaveilta sivuun. Aamun tunteina sankentunut sumu haittasi lintujen tunnistamista lajilleen - parvessa oli sekaisin ainakin merihanhia ja metsähanhia. Hanhiparvi veti puoleensa myös joutsenia.
Ensimmäinen ampumatilanne tuli, kun sumun keskeltä tuli näkyviin kuuden hanhen porukka. Parvi päätti tulla kaaveille ja viimeistään ampumaholleilla tunnistin linnut kanadanhanhiksi ja merihanhiksi. Sain siitä hienon tuplan - ensin tippui kanadanhanhi ja seuraavalla laukauksella merihanhi.
Merkkarin noutaminen onnistui Nalalta hienosti, mutta haavakoksi jääneen kanadanhanhen noutaminen oli vähän konstikkaampi homma. Nala nappasi linnun ennakkoluulottomasti ja aggressiivisesti kantoon. Mutta noin viisikiloinen lintu kiemurteli ja pisti kaikin tavoin hanttiin Nalan kantoyrityksille. Palauttaessaan lintua Nala toi sen kyllä käteeni, mutta otti heti muutaman askeleen taaksepäin ja tarkkaili lintua vähän etäämmältä. Tämä oli erinomaisen hyvä treeni jo reilun viikon kuluttua alkavalle Viron hanhijahtiretkelle.
Muutamaa hetkeä myöhemmin noin parin kymmenen kanukin parvi lensi naapuripassin päältä ja sielläkin päästiin pudotuksiin. Minä nappasin samasta tilanteesta puolestani lähimpänä minua lentäneen hanhen.
Tämän jälkeen ampumatilanteita ei enää tullut. Hanhia lensi aamupäivän mittaan ehkä noin 12-13 parvea. Nämä kanadanhanhet olivat ensimmäiset kanadanhanhisaaliini koskaan, joten aamu oli minulle todella erityinen. Aamu meni muutenkin mainiosti - ampuminen toimi, hanhikaaveet toimivat, koira toimi hyvin ja seura oli mukavaa.Ett jättestort tack till K and N för att jag fick komma med.
Lähetä kommentti
Hei,
Kommentointi on vapaata. Roskaposti, selvästi laittomuuksiin yllyttävät viestit ja muu sopimaton materiaali poistetaan. Tämä blogi pidetään tarkoituksellisesti anonyymina. Jos tunnet minut jostain, älä käytä koirien tai henkilöiden nimiä, paikkakuntia tms. tunnistetietoja kommenteissasi.