5. lokakuuta 2014

Hanhijahtikohteena Viron Haapsalu

Olin tällä viikolla hanhijahdissa Virossa Haapsalun eteläpuolella Tuurun kylän maisemissa. Tämä reissu oli minulle ensimmäinen metsästysmatka ulkomaille ja muutenkin olin ensimmäistä kertaa osana isompaa, peräti yhdeksän metsästäjän, jahtiseuretta. Viikko meni mainiosti: puitteet olivat upeat, lintuja lensi maisemassa runsaasti ja välillä metsästyskin onnistui. Tässä tarinassa viikon parhaita paloja.

Matkan järjestelyistä

Yksi reissun suurimpia jännityksen aiheita oli, miten koirat pärjäisivät autossa lauttamatkan Helsingistä Tallinnaan ja takaisin. Olin luottavainen koiriini, koska ne ovat melko tottuneita autoilijoita. Kuitenkin merellä aaltojen keikutus voi joskus olla melkoista ja autokannella kuulua kaikenlaisita kolinoita ja muita kovia ääniä. Kaikki näytti kuitenkin menneen aivan mainiosti.

Retken pääpaikkana oli Altmõisa Külalistemaja - Altmõisan majatalo. Majatalon huoneet olivat viihtyisiä ja siistejä. Huoneissa ei ollut jääkaappia eikä telkkaria, mutta näistä puutteista ei koitunut isompia ongelmia: Nalan ja Sissin raakaruuille löytyi majatalon keittiön pakastimesta ja jääkaapista tilaa. Ja toisekseen television katsomiseen ei aikaa olisi jäänyt. Langaton netti kuului majatalo peruspalveluihin. Tämän reissun kokonaisuuteen kuului kolme lämmintä ruokaa ja kylmä aamiainen per vuorokausi.

Retkellämme oli myös metsästysoppaat. Oppaat tulivat keskisessä Virossa pääpaikkaansa pitävältä Trofee Jahimajalta. Oppaiden merkitys ja rooli arvelutti minua etukäteen paljon. Sitä kun on tottunut itse päättämään metsästyksen yksityiskohdista, puuhastelemaan passipaikat kuntoon, laittelemaan kaaveet ja houkuttelemaan riistaa - tähän kaikkeen oli lopulta täydet mahdollisuudet. Oppaat kuljettivat meidät majatalolta passipaikoille. Mutta mikä tärkeintä, he tiedustelivat ja tarkkailivat lintujen lentoreittejä ja ruokailupeltoja. Oppaiden kokemukseen ja viime hetken tietoihin perustuen illalla sitten päätettiin, minne seuraavana päivänä mentäisiin. Itse metsästyksen kannalta oppaiden rooli oli siis tavallaan melko näkymätön. Tämä tuntui hyvin luontevalta ja toimivalta järjestelyltä.

Maisemia

Vaikka olimme hyvin lähellä meren rantaa, kaikki metsästys tapahtui pelloilla kuuluisan Matsalun luonnonpuiston lähimaisemissa. Matsalun lahdelle kerääntyy vuosittain jopa satoja tuhansia hanhia muuttomatkoillaan ja aiheuttavat paikalliselle maataloudelle kaikenlaista harmia. Osin alueen hanhijahti onkin poikkeusluvin tapahtuvaa ns. suojelujahtia.

Koko viikon säätila oli metsästykselle oikein mukavalla ja leppoisalla mallilla. Alkuviikosta yöt olivat pilvettömiä, joten aamulennolle lähdettiin muutaman asteen pakkaskelissä. Loppuviikosta pilvet pitivät yöt reilusti plussan puolella. Aivan viimeisen päivän aamulennolla tuli muutama pisara vettä. Useimmat aamut olivat kuitenkin kuulaita ja kauniita.

Muutamalla passipaikalla oli todella paljon takiaisia. Ne tarttuivat vaatteisiin ja koirien turkkiin tiukasti.

Hanhet

Hanhia lensi varsinkin parin ensimmäinen päivän aikana melko valtavia määriä. Oheisen kuvan kaltaisia parvia meni maisemassa kymmeniä. Näihin jättiparviin ei pillillä ja kaaveilla saanut oikein mitään kontaktia. Kiikareilla löytyi oikeastaan kaikki odotettavissa olleet lajit: valkoposkihanhia oli selvästi eniten ja metsähanhia oli myös välillä muutaman kymmenen linnun parvissa. Harvakseltaan taivaalla ja kaukana pelloilla maassa näkyi myös merihanhia, tundrahahnia, kiljuhanhia ja sepelhanhia. Kanadanhanhia ei kiikareihin osunut. Alla oleva valokuva kannattaa klikata isommaksi, jotta hanhien todellinen määrä erottuu paremmin.

Sain kesken reissun kaveriltani puhelimitse vähän tukiopetusta valkoposkihanhien pillittämiseen. Sopivan kimakalla ja nopeatempoisella pillityksellä onnistuin kääntämään useiden hanhitokkien lentosuuntaa suoraan kohti.

Pari kertaa myös suurempi valkoposkihanhiparvi kiinnostui pillityksestä ja kaaveista.

Metsästys

Jahtitapahtumia oli jokaisen päivän aikana kaksi. Aamulennolle lähdettiin aamulla puoli kuudelta ja sieltä palattiin kymmenen jälkeen. Iltalennolle lähdettiin kolmen neljän välillä ja palattiin pimeyden laskeuduttua puoli kahdeksan jälkeen. Passipaikat olivat joko pellon reunojen ojien pensikoissa tai keskellä peltoa olleissa kivisaarekkeissa. Osassa paikoista käytettiin naamioverkkoja ja osassa luotettiin luonnolliseen naamioitumiseen. Varustevinkkinä kannattaa muuten huomioida oheisessa kuvassa näkyvä sininen kuminauha ("mustekala"). Minulla on niitä repussa aina mukana pari kolme. Ne ovat monessa paikassa tarpeellisia ja käteviä. Tällä kertaa venytin sillä naamioverkon reunaa alas ja sain juuri sopivan tähystysaukon juuri sopivaan paikkaan.

Kaaveita oli käytössä runsaasti. Osin niiden laatu jätti toivomisen varaa, mutta varsinkin oheisessa kuvassa olevilla Sportplastin ns. ruttukaaveilla saatiin hyviä onnistumisia.

Saaliit

Vaikka lintuja lensi maisemassa paljonlaisesti, oli saalistilanteisiin pääseminen silti varsin vaikeaa ja hankalaa. Alkuviikosta metsästysonni oli minun osaltani parempi ja loppuviikosta kahden viimeisen päivän aikana ampumatilanteita ei tullut lainkaan. Itselleni huikein onnistuminen tuli keskiviikkona. Pillillä ja kaaveilla saatiin houkuteltua noin 60 valkoposken parvi kaaveille niin, että pääsin pudottamaan siitä peräti kolme lintua kolmella laukauksella. Nala nouti linnuista kaksi ja aivan mainiosti passissa toiminut Sissi haki yhden. Tämä oli elämäni ensimmäinen ns. tripla.

Myös Nala oli selvästi ylpeä ensimmäisestä triplastamme.

Jahtiseurueessamme oli siis yhdeksän metsästäjää ja kolmella meistä oli toimivat koirat mukana. Siten oli luontevaa jakautua kolmeen tiimiin niin, että joka tiimissä oli yksi koirakko ja kaksi metsästäjää. Näin saatiin kaikille koirille noutoja sopivasti. Nala teki huippuhienon riistatyön, kun yksi hanhista haavoittui hankalasti ja liiti kartalta katsottuna 430 metriä. Linnun vielä liitäessä hyppäsin Nalan kanssa passipiilosta esille ja osoitin Nalalle taivaalla liitänyttä haavakkolintua. Kun lintu tippui maahan, annoin noutokomennon ja niinpä Nala oli markkeerannut linnun putoamispaikan ja haki sen täysin suoraviivaisesti talteen.

Myös Sissi pääsi tietysti riistatöihin. Pisin nouto oli reilu satametrinen. Sissi nouti yhteensä noin kymmenkunta lintua ja se käsitteli lintuja hienosti pehmeällä ja syvällä otteella. Saalismääristä sen verran, että minä sain viikon aikana saaliiksi yhdeksän valkoposkihanhea. Olen oikein tyytyväinen - ampuminenkin onnistui suht kelvollisesti, vaikka mukaan mahtui pari hassua ohilaukausta.

Lopuksi

Ennakko-odotukseni kaupallista hanhijahtireissua kohtaan olivat vähän ristiriitaiset ja epäileväiset. Mutta olen kyllä erittäin tyytyväinen, että tulin lähteneeksi. Porukka oli mitä mahtavinta, lintuja oli maisemassa runsaasti ja koirat saivat hienoja noutoja. Mikä tärkeintä, koko touhu oli erittäin metsästyksellistä ja haasteellista puuhaa. Jo retken aikana päätettiin, että näihin maisemiin palataan myös ensi vuonna. Kiitokset kaikille mukana olleille - erityisesti kiitokset Markolle käytännön järjestelyistä, kämppäkaverilleni Reijolle & Nemolle ja passipaikkatiimiläisilleni Raunolle & Harrille. Kuin hyvästiksi autoja pakatessamme majatalomme yli lensi vielä mukava hanhiparvi.

Lisäys 5.10. klo 19:11

Enpä tiennyt, että Jahtikuningatar Marjaana oli vieraillut just samoissa maisemissa :)

Lähetä kommentti

Hei,

Kommentointi on vapaata. Roskaposti, selvästi laittomuuksiin yllyttävät viestit ja muu sopimaton materiaali poistetaan. Tämä blogi pidetään tarkoituksellisesti anonyymina. Jos tunnet minut jostain, älä käytä koirien tai henkilöiden nimiä, paikkakuntia tms. tunnistetietoja kommenteissasi.

 
Copyright © 2014 Tapiolan Takamailla