Tapiolan Takamailla

Kirjoitin taannoin tarinan Compak-harjoittelustani. Sekä Facebookissa että tarinan kommenteissa syntyi pientä keskustelua siitä, että ampumaratojen paikkatietoja on melko heikosti saatavilla. Siitä se ajatus sitten lähti... Tein Google Maps-kartan, johon merkkasin muutamia tiedossani olevia ampumaratoja. Kartassa on tätä tarinaa kirjoitettaessa vasta kuusi rataa. Nyt tämän kartan jatkokäsittelyyn tarvitaan teidän lukijoiden apuja!

Kartan muokkaus on vapaata ja kaikki saavat lisätä tiedossaan olevia ampumaratoja. Tästä on varmasti iloa ja hyötyä harrastajille monella tavalla. Ajatus on, että tähän karttaan merkitään sellaisia ratoja, jotka ovat virallisia ja julkisia ratoja, jonne vieraskin pääsee edes jotenkin järkevästi. Ohjeita karttapisteiden lisäämiseen löytyy netistä runsaasti. Tässä yksi esimerkkivideo asiasta: http://www.youtube.com/watch?v=8Y35E6xpYsk

En ala rajaamaan tarkasti sitä, mitä tietoja karttapisteeseen vaaditaan merkittäväksi. Karttapisteen pitää luonnollisesti osoittaa rata kartalta mahdollisimman tarkasti, jotta karttapisteen voi syöttää tarvittaessa älypuhelimeen tai navigaattoriin. Parasta tietysti olisi, jos karttapisteessä kerrottaisiin kullakin radalla mahdolliset harrastusmuodot. Vähimmillään karttapiste ja rataa hallinnoivan ampumaseuran linkki riittävät.

Suora linkki ampumaratakarttaan on: https://maps.google.com/maps/ms?msid=211390699767468993309.0004e0b4e24dd6994822d&msa=0.

Katsele Suomen Ampumaratoja-karttaa uudessa ikkunassa.

Compak Sporting, tai lyhyemmin vain Compak, on haulikkolaji, joka on suunniteltu erityisesti metsästysammunnan harjoitteluun. Compakia ammutaan yleensä tavallisella skeet- tai trap-radalla, mutta Compakin erikoisuutena savikiekonheittimiä on sijoitettu eri puolille rataa yhteensä kuusi tai seitsemän. Ampumapaikkoja Compakissa on viisi, joilta sitten ammutaan eri heittimistä lähteviä kiekkoja. Koska heittimiä on eri puolella rataa, saadaan eri ampumapaikoilta treenattua kohti tulevia, ylilentäviä ja eri tavoin sivuttain lentäviä kiekkoja. Siksi juuri Compak mallintaa varsin hyvin metsästyksen erilaisia ampumatilanteita. Tänä kesänä olen ampunut oikeastaan pelkästään Compakia.

Tänään mukaan lähti kaverini, jonka uuden kameran sarjakuvausominaisuuksia testailtiin ampumaradalla. Kiitos MH:lle kuvauksista!

Compak-radalla ampumapaikka on kuvan mukainen karsina, joka rajaa ampumasektorin. Ja kuvan tyylillä se itse ampuminenkin pitäisi tapahtua - kiekko tulee, laukaus kajahtaa ja sirpaleita syntyy. Käsittelin tätä kuvaa melko paljon ja suurensin särkyneen kiekon sirpaleita, jotta näkyisivät jotenkinkaan ruudulla.

Compak-radan takana on takaheitin, joka on reilun parikymmentä metriä korkea torni. Tornin nokasta lähetetään korkealta ja kovaa ylitse lentäviä kiekkoja. Nämä napsin tänä iltana kaikki.

Myös ns. kurppakiekko, eli edestä lähes suoraan ylös lähtevä kiekko särkyi tänään hyvin.

Mutta illan musta piste oli edestä pois lähtevä kiekko. Nämä liiteli horisonttiin ehjinä, kuten oheisessa kuvassakin kävi. Taisin saada vain kerran tämän kiekon rikki.

Compak on hieno treenimuoto, jossa piiput kuumenevat. Suosittelen lämpimästi kaikille metsästäjille tätä lajia!

Täyteinen on haulikon erikoispatruuna. Siinä on satojen pienten haulien sijasta yksi ainoa iso "luoti" - täyteinen. Metsästyksessä täyteistä käytetään erikoistilanteissa, kun vaikkapa valkohäntäpeura- tai kaurisjahtia tehdään tiheän asutuksen reunamailla, jolloin kiväärikaliiperiset aseet eivät sovellu laajan takavaara-alueen vuoksi. Myös liikenteessä loukkaantuneiden sorkkaeläinten poistamisessa eli SRVA-toiminnassa täyteinen on saavuttanut suosiota.

Itse en ole koskaan täyteisiä käyttänyt. Tänä keväänä tilanne voi muuttua, kun kokeilen ensimmäistä kertaa kaurispukin kevätjahtia. Vähän tilanteesta riippuen käytän kaurispukkijahdissa ensisijaisesti haulipatruunaa tai vaihtoehtoisesti täyteistä. Täyteinen voisi tulla kysymykseen pusikkoisissa paikoissa tai ampumaetäisyyden kasvaessa. Siksi kipaisin patruunakauppaan ja ostin tarjolla olleet täyteiset pikatestiin.

Kaupasta löytyi kolmea eri täyteispatruunaa: DDupleksin Monolit32, Winchesterin SuperX ja Sellier & Bellotin Practical Slug. Näistä ennakkoon Monolit32 oli maineeltaan, hinnaltaan ja myös myyjän puheiden perusteella vakuuttavin. Se oli täyteispatruunoista ainoa, jota erityisesti suositeltiin ammuttavaksi täyssuppeasta supistajasta. SB:n Practical Slug oli tämän kolmikon halvin ja kaupan myyjä arveli, että se olisi näistä se epätarkin.

Vanhat muuttolaatikot saivat kunnian toimia täyteistestin taustatauluina. Tähtäyspisteeksi virittelin savikiekot. Eräs kaverini on kehunut, että savikiekko pitäisi särkyä hyvin käyvällä täyteisellä 75 metriin. Saapa nähdä...

Koska en ollut koskaan täyteisiä ampunut, tein laukaustestit mielestäni maltillisen 50 metrin etäisyydeltä. Oli aika vinkeä tunne oikeasti tähdätä pitkin haulikon piippua - normaalisti haulikollahan ei juuri "tähdätä" saman varsinaisessa merkityksessä.

Monolit32 oli ennakko-odotuksiin ja kaverieni kehuihin verrattuna pettymys. Ensimmäinen laukaus meni alhaalta vasemmalta ohi koko taulusta. Korjasin tähtäyspistettä ja pari laukausta sain sentään osumaan jo laatikkoon. Viimeiselle laukaukselle lyhensin ampumamatkaa 40 metriin ja sillä kiekko sitten hajosikin. Vaikka nämä laukaukset olivat elämäni ensimmäiset täyteisellä, tuntui hajonta silti aika hurjalta. Ei jatkoon.

Winchesterin SuperX meni minne sattuu - yksi ohi koko laatikosta, kolme kutia siellä sun täällä. Ei jatkoon.

Sellier & Bellotin Practical Slug oli testin yllättäjä. Viisi laukausta olivat toki kaikki kaukana ylhäällä vasemmalla itse kohteesta, mutta nämä sentään pysyivät jotenkinkaan kasassa. Olen melko varma, että saan kasaa vielä pienennettyä pienellä treenaamisella.

Lopuksi:
Täyteisiä pidetään melko hankalina saada käymään tarkasti rihlattomassa haulikon piipussa. Ensitutustuminen täyteisten maailmaan ei tätä ennakkokäsitystä juuri kumonnut. Sellier & Bellotin kanssa pitää tehdä jatkotestejä ja yrittää hankkia jostain mukaan vielä monien kehuma Rottweilin Brenneke.

Pari viikkoa sitten avasin kiekkokauden haulikkoradalla. Mukana oli tuolloin myös kaverini, joka otti valokuvia ratatyöskentelystä. Kuvien kertoma oli suoraa ja tylyä - ampuma-asennossa olisi paljon korjattavaa. Tässä kirjoituksessa kerron, mitä kuvausten jälkeen on tapahtunut. Lisäksi esittelen pari kirjaa haulikkoammunnasta.

Oli parasta aloittaa alusta. Otin hyllystä haulikkoammuntaa käsittelevät kirjani esille. "Breaking Clays: Target Tactics, Tips and Techniques" -kirja on kerronnaltaan hyvin seikkaperäinen ja yksityiskohtainen. Se sopii erityisesti aloittelijalle. "Move, Mount, Shoot: Champion's Guide to Sporting Clays" -kirjan parhaat puolet ovat ammunnan teorian käsittelyssä ja se sopii ehkä ennemmin jo jonkin verran kokeneemmalle harrastajalle. Kirjat tukevat toinen toisiaan ja suosittelen kyllä molempia kirjoja kaikille, jotka haluavat opetella, tai korjata, ampumista.

Kuvassa alla Breaking Clays -kirjan tarinaa oikeaoppisesta nostosta. Näillä kirjojen opeilla aloitin ampuma-asennon rakentamisen tavallaan alusta. Tein ns. kuivaharjoittelua kotona joka ilta - osin peilin edessä, osin videoiden asentoa. Kuivaharjoittelun merkitystä korostaa myös molemmat kirjat. Julkisuudessa on taas muuten esitetty, että aseet tulisi säilyttää keskitetysti kunnan, valtion tai ampumaseurojen holveissa. Näiden esitysten takana ei ole juurikaan käytännön ymmärrystä - turvallinen ja tehokas aseen käsittelytaito edellyttää paljon toistoja ja harjoittelua. Nämä harjoitteluhetket eivät kestä yleensä pitkään. Olisipa se vallan erikoinen tilanne, jos pitäisi kipaista kunnantalolle tekemään muutama harjoitusnosto omalla aseella.

Olen pohtinut syitä ampuma-asentoni painumiseen. Jokunen vuosi sitten viilasin sen kuntoon hankittuani yo. kirjat. Minähän olen käyttänyt pelkästään päällekkäispiippuisia haulikoita yli 20 vuotta, kunnes kaksi syksyä sitten päätin vaihtaa puoliautomaattihaulikkoon. Kesken metsästyskauden harjoittelua ei paljon ehtinyt tekemään. Ehkä uuden aseen ergonomia ja erilaiset mittasuhteet ovat painaneet ampuma-asentoa minne sattuu.

Eilen menin taas radalle ja olin sopinut uudesta valokuvauksesta kaverini kanssa. Alussa kaikki keskittyminen meni asentoon, eikä ampuminen ollut kovin luontevaa. Asennon hakeminen kesti ja vanhat tavat meinasi koko ajan puskea päälle. Ensimmäisen kierroksen aivan alussa meno näytti tältä. Ainakin omaan silmääni asento on tasapainoinen ja vasen käsikin oikealla paikalla.

Ehdin lopulta kiertämään radan vain kahdesti. Väkeä oli yllättävän paljon liikkellä, joten jonotusajat venähtivät. Kuvista näki kyllä hyvin, että kierrosten edetessä keskittyminen asentoon alkoi pikkuhiljaa lipsua. Tässäkin kuvassa vasen käsi on turhan edessä ja siten käsivarsi on liian suorana. Silti osuma kiekkoon on saatu ja kamerallekin on tallentunut juuri se oikea hetki. Kiitos jälleen kerran "HK":lle kuvista.

Metsästysvuosi lähenee loppuaan ja uuteen valmistautuminen on hyvässä vauhdissa. Olen tavannut käydä kesäisin ampumassa skeet-radalla tuhatkunta harjoittelulaukausta. Tänä kesänä kauden avaus venähti vähän aiemmista vuosista, mutta eiköhän tässä vielä ehditä treenaamaan riittävästi. Eilen sain sitten lopulta aikaiseksi mennä radalle ja sattumalta kaverini sattui paikalle kameransa kanssa. Tässä kirjoituksessa siis varsin harvinaista kuvamateriaalia omista treeneistäni.

Ennen radalle menoa käväisin pikaisesti paikallisessa alan liikkeessä ja hankin tuhat skeet-patruunaa kesän tarpeiksi. Patruuna maksaa 19 senttiä kappaleelta ja ratakierroksella menee 25 patruunaa. Kierroksia teen yleensä illan aikana neljä. Kun lasketaan patruunakustannukset ja ratamaksut yhteen, saadaan illan kustannukseksi 29 euroa. Valitettavan kallis harrastus.

Ammun yleensä metsästysammuntaa, eli skeet -radalla yksittäisiä kiekkoja. Kauden loppupuolella otan kyllä muutaman kierroksen myös oikeilla skeet -ammunnan säännöillä, jossa ammutaan yksittäisten kiekkojen lisäksi myös tuplakiekkoja.

Ampuminen oli alussa yllättävän pahasti hukassa. Varsinkin A-tornin korkeat kiekot teettivät turhia pummeja koko illan. Nämä valokuvat muuten paljastivat omasta ampuma-asennostani paljon pieniä ongelmia: ote aseesta, jalkojen asento ja rintamasuunta vaihteli ampumapaikalta toiselle. Koko pakka oli siis sekaisin. Eipä ihme, että tuloksetkin olivat vähän mitä sattuu. Mutta kaverini valokuvat onnistuivat kyllä hienosti - tässäkin kuvassa on aseesta lennähtänyt hylsy ilmassa.

Joskus sentään osuikin. Illan viimeinen kierros oli tuloksellisesti paras. Sain rikki yhteensä 19 kiekkoa. Tämä on minulle lopulta ihan kohtalainen tulos.

Savuna ilmaan...

Radan keskellä oleva kahdeksas ampumapaikka on ollut minulle aina jostain syystä hyvä. Niin oli myös tällä kerralla. Siitä taisi tulla vain yksi pummi.

Sokerina pohjalla valokuvauskierroksen hienoin kuva ja onnistunut laukaus. Kasipaikalla matala B-tornin kiekko on juuri hajonnut sadoiksi pieniksi sirpaleiksi ja hylsykin vielä killuu ilmassa. Iso Kiitos "HK":lle kuvista.