Tapiolan Takamailla

Olen saanut aika paljon kysymyksiä Beavertail Stealth 1200 -sorsastusveneestä ja varsinkin sen käyttökelpoisuudesta kalastuksessa. Olen metsästänyt, kalastanut ja muuten veneillyt Stealthillani nyt kolmen vuoden aikana aika lailla paljon ja veneen suorityskyvystä alkaa olla ihan hyvä käsitys. Lyhyesti sanottuna: Stealth sopii pienimuotoiseen ja kevyeen vapakalastukseen merelläkin ihan erinomaisesti, mutta kovemmissa keleissä sen rajat tulevat aika nopeasti vastaan ja sen kanssa on varmasti syytä olla varovainen. Tässä kirjoituksessa kerron erityisesti Stealthin venepilkkivarustuksestani.

Taustatiedot:
Esittely Beavertail Stealth 1200 -sorsastusveneestä

Olen lisännyt perän tavaratilan kanteen pari knaapia ankkuriköyttä varten. Lyhyissä siirtymissä nostan ankkurin ja kehin köyden oikealle puolella olevaan tavarakoteloon. Autoillessa ankkuri ja köysi on perän tavaratilassa suojassa sotkeentumasta. Metsästys ja kalastustilanteessa tavaratilassa on äyskäri, pieni laatikko perustyökaluille (pihdit, meisseli yms.) ja eväslaatikko. Pitää muuten mainita Stealthin perän ja keulan tavaratiloista, että mainospuheista poiketen ne eivät ole vesitiiviitä. Oheisessa valokuvassa kannattaa huomioida myös erikseen jenkeistä hankkimani moottorikiinnike. Ilman sitä sähköperämoottorin kiinnitys Stealthiin olisi aikamoista värkkäämistä ja ilman sähköperämoottoria Stealth olisi paljon vähemmällä käytöllä.

Stealthin sisätilat ovat täynnä tavaraa. Pyrkimys on ollut, että kaikki keskeinen löytyisi käden ulottuvilta. Numeroin oheiseen kuvaan tärkeimmät kohdat:

1. 1. Lowrancen Elite 4X-HDI -kaikuluotain.
2. 2. Abun trendikäs vieheämpäri passaa Stealthin laitaan kiinni hyvin.
3. 3. Venepilkkivavat, vieherasiat ja kaikuluotaimen akku ovat ämpärissä.
4. 4. Keskellä lattiaa on Clas Ohlsonin kestokassi saalista varten. Kassi on kätevä, koska se muotoutuu tilaan ja jämäkkä materiaali toimii saaliskäytössä hyvin.
5. 5. Veneen keulassa on mela mustekaloilla kiinnitettynä. Olen kertaalleen joutunut melamieheksi, kun moottorin vaihdekytkin meni rikki.
6. 6. Sähköperämoottorin 90 ah akku on omassa suojalaatikossaan lattialla.
7. 7. Pienessä pilkkiboksissa on varavaatetta (varsinkin erilaisia kynsikkäitä ja muita hanskoja), erämiehen ensiapupakkausja muuta vedeltä suojattavaa tavaraa. Boksi on tuettu Stealthin asetelineeseen mustekalalla.
8. 8. Pilkkiboksin sivutaskussa on puukko ja isot pihdit saaliinkäsittelyä varten.
9. 9. Kaikuluotamen anturin kiinnike
10. 10. Pilkkiboksin etupuolella on mustekalalla tuettuna termospullo ja kahvikuppi.

Ja loppu lattiatilasta onkin varattu jaloilleni ja koirille!

Koirilla on keulassa lopulta oikein hyvin tilaa. Ne mahtuvat makaamaankin siellä melko mukavasti.

Ram Mounts - loistava kiinnikejärjestelmä

Ihmettelin pitkään parasta kiinnitystapaa kaikuluotaimelle, kunnes kaverini vinkkasi minulla Aditan edustamista Ram Mounts -kiinnikkeistä. Ram-kiinnitysjärjestelmän ytimessä on kuminen pallo, johon voidaan kiinnittää erilaisia jatkovarsia, lisäkiinnikkeitä tai muita vipstaakeja niin, että periaatteessa mitä tahansa voi kiinnittää mihin tahansa: matkapuhelimille, navigaattoreille, kameroille ja vaikkapa tietokoneille löytyy kiinnikkeet veneeseen, autoon, maastopyörään ja muualle. Lisäksi sarjasta löytyy tietysti vapatelineitä ja muita erikoisempiin käyttötarkoituksiin suunniteltuja kiinnikkeitä.

Ensimmäiset poraukset Stealthin laitoihin piti miettiä tarkoin. Kiinnitin Ram-pallot ns. kumimuttereilla ja rosterisilla pulteilla. Kumimutteri tekee reiästä varmasti vesitiiviin.

Kaikuluotaimen taustalla oleva valmis kiinnikesysteemi näyttää tältä. Pallo on pultattu veneeseen, pallossa on 15-senttinen jatkovarsi ja sen päässä vielä Lowrancen kaikuun sopiva kiinnike.

Kaikuluotaimen anturin Ram-kiinnikkeessä on jatkovarren päässä tankokiinnike, jolla anturin tukikeppinä toimiva alumiiniputki pysyy paikallaan todella luotettavasti.

Ram-kiinnikkeiden käytössä on oikeastaan vain oma mielikuvitus rajana. Kaikuluotaimen voisi kiinnittää pilkkireppuun ja ensi syksyksi pitää askarrella aivan uudenlainen naamioverkkotelineistö Stealthiin. Kannattaa kyllä tutustua! Näitä Ram-kiinnikkeitä saa muualtakin, mutta Adita on erikoistunut kalastus- ja venekäyttötarkoituksiin.

Lopuksi:

Kaiken varustehärdellin jälkeen kalat ja niiden saaminen on edelleen se tärkein juttu. Tämmöisiä kaloja tuli viime sunnuntaina. Kiitos Markulle tämän jutun kuvausavuista.

Eilisen venepilkkireissun innoittamana kävin tänäänkin merellä pilkillä muutaman tunnin reissun. Taas kala oli oikein hyvällä otilla. Päivä päättyi vähän lyhyeen, kun käteni kastuivat ja näpit alkoivat jäätyä.

Eilisen jutun jälkeen minulle tuli muutama kysymys käyttämästäni kalustosta. Minullahan ei ole varsinaisesti kalastusvenettä, vaan menin kalalle sorsatusveneelläni Beavertaililla. Siinä on sähköperämoottori siirtymisiä varten ja mela on mukana kalastushommissa lähinnä turvallisuusvarusteena. Ankkuriin en näillä venepilkkireissuillani venettä laittanut, vaan olin ihan vaan virran ja tuulen vietävänä.

Lue lisää:
• Juttu eilisestä venepilkkireissusta
• Sorsastusvene Beavertail Stealth 1200

Eilisestä meri oli jäätynyt lähes umpeen niin, että alueella lillui muutaman sentin paksuinen sohjokerros. Sohjon seassa oli myös vähän kiinteämpiä jäälauttoja. Sohjo osaltaan rajoitti liikkumisiani, kun en kiinnijäämisen pelossa uskaltanut pienellä sorsastusveneelläni mennä kovin syvälle sohjon sekaan.

Aamupäivällä hauet olivat hyvällä otilla. Eiliseen tapaan Karismaxilla tuli kalaa hyvin.

Sain yhteensä kymmenkunta haukea, joista päästelin takaisin yhtä noin kolmikiloista lukuunottamatta kaikki.

Ahvenille päivän väri oli keltamusta "firetiger". Kaverini Juho "Mäkkäri" Mäki-Maunuksen Herkku-tasapaino toimi hienosti. Ahvenilla oli selvästi paras ottiaika puolen päivän aikaan. Ehkä päivän valoisin aika innosti kalat otille.

Tässä vielä lähikuva päivän parhaasta ahvenvieheestä.

Olin kalalla vain noin kolme tuntia. Yksi parikiloinen hauki nappasi sen verran ravakasti pilkkiini, että vapa lennähti kädestäni veteen. Ennätin juuri ja juuri kaapata vavan vedestä, mutta pakkaskelissä märillä käsillä alkoi pian tulla kylmä. Niinpä lähdin rantaan jo joskus yhden jälkeen. Joka tapauksessa kokonaissaalis oli taas ihan mainio: ottamani hauki painoi 2,7 kiloa ja suurin ahven 440 grammaa. Ahvenia otin saaliiksi yhteensä 22 kappaletta - suurin piirtein alle 20 senttiset laskin takaisin.

Lopuksi ruokavinkki - kokeilkaapa tehdä Hampurin haukea. Siihen tulee reippaasti sitruunaa, joka sopii hauelle hienosti. Mehevää ja helppoa sapuskaa.

Kävin tänään lauantaina merellä venepilkillä. Monelta suunnalta oli kuulunut huhuja, että ahvenia olisi tullut saaliiksi viime päivinä erinomaisen hyvin. Tyhjin käsin ei minunkaan tarvinnut reissultani palata.

Venepilkkiminen on vähän harvinaisempi pilkkimisen tapa. Tavallisesti pilkkimistä harrastetaan jäillä. Venepilkkiminen ei talven pilkkihommista juuri eroa - ollaan vaan avovedessä. Jos asia kiinnostaa enemmän, mm. Erälehden Venepilkkijuttuun kannattaa tutustua.

Marraskuinen avoin meri on melko luotaantyöntävän oloinen paikka. Harmaa, kalsea ja kostea. Lintuja ei juuri ole, eikä oikein muutakaan elämää näy. Tämä aika on kuitenkin kalastuksellisesti erinomaista aikaa - hauet viihtyvät kylmän veden vuoksi myös matalassa ja ahvenet tankkaavat lähestyvää talvea varten jo ahnaasti.

Mutta kylmähän tuolla merellä tähän aikaan on. Viima puree ja taivaalta voi tulla vettä, räntää tai lunta. Samalla pilkkiessä ei paljon liikkumaan pääse, joten vaatetta saa olla reilusti päällä. Yksi näiden tympeiden kelien lempparivarusteistani on tuo kuvassa näkyvä Gore-Tex -kalvolla varustettu sydvesti. Sen alla silmälasit pysyvät sateessa kuivina, viima pysyy loitolla eikä vesikään pääse läpi. Myös muuten kannattaa pukeutua tuulen poissa pitävään Gore-Texiin ja vetää alle riittävän monta kerrosta villaa ja fleeceä ja muuta lämmintä vaatetta.

Olin vesillä nelisen tuntia. Kala oli otillaan koko päivän. Ehkä iltapäivällä kahden maissa oli pieni piikki ahventen otti-innossa. Nämä filekokoiset 200-400 grammaiset ahvenet täräyttelivät tasapainopilkkeihin oikein kivasti. Muutama todella iso ahven pääsi harmikseni karkuun.

Tässäpä koko päivän saalis. Yhteensä kalaa tuli vähän yli 13 kiloa. Suurin hauki oli 3,8 kiloinen ja suurin ahven 480 grammainen. Kaikki kalat tulivat melko kookkailla Karismaxin tasapainopilkeillä. Tuo suurin hauki oli tietysti aikamoinen väsyteltävä pilkkivärkeillä. Käytän Jari "Kirppu" Vartiaisen muokkaamia Delfin-vapoja, jollainen näkyy tämän tarinan ensimmäisessä kuvassa. Jarin vavoilla noiden haukien väsyttely onnistui vaikeuksitta.

Hyvähköstä syönnistä huolimatta, vieheen värillä oli tänä päivänä paljon merkitystä ja välillä kaloja piti provosoida ottiin väristelyillä ja pitkillä nostoilla. Olen kyllä todella tyytyväinen tähän saaliiseen.

Ilta menikin sitten kalasaalista perkatessa. Vedin osan ahvenista fileiksi ja osan laitoin suolistettuna vakuumiin. Näitä voi vaikka savustaa talvemmalla.

Huomenna minun oli tarkoitus osallistua paikallisen noutajakoiraseuran koulutukseen, mutta Sissipä päätti aloittaa ensimmäiset juoksunsa. Voipa olla, että menen siis huomenna kalaan.

Lisäys:
Kävin kalassa myös sunnuntaina. Vilkaise sunnuntain juttu klikkaamalla tuosta alta:
• Haukea ja ahventa venepilkillä

Risto Jussila on kirjoittanut uuden hienon talvikalastukseen ja erityisesti ahvenen pilkkimiseen keskittyvän kirjan nimeltään Suuri pilkkikirja. Risto on tuttu kirjoittaja mm. Erä-lehden sivuilta. Suuri pilkkikirja käsittelee nimensä mukaisesti ahvenen pilkkimisen eri ulottuvuudet kauttaaltaan: kirjassa tutustutaan kohdelajiin, eri vesistötyyppeihin, pilkkimistekniikoihin, vieheisiin, siimoihin ja muihin varusteisiin. Mutta mikä tärkeintä, kirjan sivuilla ollaan Jussilan mukana kalassa ja kalaa myös saadaan.

Jussilan ote kirjoittamiseen on hyvin seikkaperäinen ja syvällinen. Lukuisat maisemakuvat eri puolilta Suomea ja saaliskuvat vakuuttavat, että kirjoittajan neuvoilla on katetta. Suuri pilkkikirja ei kuitenkaan ole pelkkää mekaanista varusteiden ja tekniikoiden esittelyä sekä saaliin saamisen maksimoinnin tavoittelua. Näiden teemojen lisäksi kirjassa paneudutaan myös kalastuksen etiikkaan ja pohditaan mm. sitä, miten paljon saalista kannattaisi kerralla ottaa.

Kirjan tavoitteena on tarjota aloittelijalle opastusta pilkkimisen maailmaan. Samalla kirja pyrkii antamaan kokeneelle harrastajalle uusia kikkoja ja perusteltuja näkemyksiä harrastuksen kehittämiseen. Minähän olen kiinnostunut harrastuksieni kaikista yksityiskohdista ja pienimmistäkin nyansseista, joten kirjan tarjoama syvällinen pohdinta vaikkapa eri siimatyypeistä tasapainopilkinnässä sopii minulle mainiosti. Mutta toisaalta... Näytin kirjaa vaimolleni, joka ei ole koskaan pilkkinyt. Hänelle kirja oli yhtäkkiä aivan turhan tuhti paketti. Aloittelija arvostaisi tiiviimpiä neuvoja ja ohjeita.

Olin positiivisesti yllättänyt, että kirja on tehty hyvin modernilla otteella. Minusta harrastusten pitää kehittyä ja elää ajassa. Siksi oli mahtavaa, että kirjassa oli käsitelty myös GPS-navigaattoreita ja kaikuluotaimen käyttöä pilkkihommissa.

Toinen hieno yllätys oli, että kirjassa oli satakunta sivua erilaisia ohjeita tee-se-itse -jutuista kiinnostuneille. Oheisessa kuvassa valmistetaan puupainolla varustettua heittoköyttä. Yksinkertainen ja varmasti toimiva turvallisuusvaruste, jollaista en ollut aiemmin nähnyt. Tämmöinen pitää tehdä ensi tilassa!

Lopuksi

Suuri pilkkikirja on loistavan monipuolinen teos ahvenen pilkkimisestä. Risto Jussilan johdattamana löysin paljon uusia ajatuksia tuleville jäälakeuksille. Kyllä tätä kirjaa voi ilman muuta suositella ja kirja löytyy varmasti monen kalamiehen lahjapaketista tulevana jouluna. Samalla on hyvä tiedostaa, että ahvenen pilkkimisen lisäksi kirjassa ei juuri käsitellä muiden kalalajien pilkkimistä. Ehkäpä kirja saa jatkoa, jossa käsiteltäisiin myös hauen, siian, särjen tai mateen pilkkimistä samalla seikkaperäisyydellä?

Sain tämän kirjan arvostelukappaleen suoraan kirjan kustantajalta. Pistän hyvän kiertämään ja arvon kirjan myöhemmin tänä vuonna lukijoiden kesken Facebookissa.

Kulunut talvi oli poikkeuksellisen huono metsästyksellisesti. Koska lunta ei juuri ollut, ei jäniksen jäljittäminen onnistunut, eikä ketun pillityksestäkään tullut oikein mitään. Siksi vuoden 2014 alku on mennyt liki pelkästään talvikalastuksen parissa. Poikkeuksellisen lämmin talvi lyhensi tosin myös talvikalastuskautta - normaalisti näin huhtikuussa vielä pilkitään täyttä päätä.

Lyhyehköstä talvikalastuskaudesta huolimatta, saaliin puolesta sesonki on ollut oikein onnistunut. Minun kohdekalanihan on käytännössä aina ahven ja viime vuodet olen pilkkinyt pelkästään tasapainopilkeillä. Alku- ja keskitalven paras ottipeli oli kuvassa näkyvä Karismaxin kuusisenttinen ärsyvärinen viehe. Se toimi merellä ja järvillä varsinkin pilvisinä päivinä.

Käväisin helmikuussa myös Lapissa pilkillä. Siellä ei tarvinnut juuri heikkoja jäitä pelätä. Oheisessa kuvassa jäällä oli paksuutta reilu puoli metriä.

Lapin reissulla pyydettiin myös koukuilla ja heti ensimmäisenä aamuna syöttiin oli haksahtanut mukavan kokoinen matikka. Made savustettiin kokeeksi ja savumade olikin yllättävän hyvää!

Merellä merikotkia oli maisemassa tavanomaisen runsaasti...

... mutta kahdeksan kotkan näkeminen jäällä on silti aika poikkeuksellista!

Tälle talvelle tulin hankkineeksi Eslan potkukelkan. Hankinta osui heti nappiin, vähälumisen talven vuoksi - pääsin potkuttelemaan kaikki kalareissuni ja siten kilometrejä kertyi yli 300. Useana viikonloppuna sujuteltiin yli 30 kilometriä. Potkukelkassa on "mustekaloilla" kiinnitetty kannellinen muovilaatikko, jossa kuljetan isoa kameralaukkua, varavaatteita, kairan varateriä ja muita varusteita. Varsinaiset kalastusvarusteet ovat Väreen reppujakkarassa.

Potkukelkalla on helppo pitää reipasta matkavauhtia! Nala seuraa hienosti koko ajan vierellä ja seuraa pilkkipuuhia koko ajan terävänä.

Varusteista pitää nostaa vielä erikseen esille nämä Delfin-vavoista muokatut huippuhyvät ja kestävät vavat. Kalamies.comissa Kirppu-niminen harrastaja näitä pienimuotoisesti valmistaa ja myy. Runkoon on liitetty jäykkä Ugly Stik-kärki, joka on vielä läpiporattu kelan ja kahvan läpi. Kannattaa kokeilla!

Tällä talvikalastuskaudella hauista ei ollut häiriötä. Niitä on yleensä tullut ahvenen kalastuksen sivusaaliina.

Ja sokerina pohjalla - kauden päätösreissulta tullut 560 grammainen komea ahven.

Lopuksi:
Talvikalastuskausi 2014 oli monella tavalla upea nelikuukautinen. Oikeastaan ensimmäistä kertaa alkoi tuntua välillä jo vähän siltä, että tasapainopilkeillä voisi päästä hyvään lopputulokseen. Kokemus tuo itseluottamusta.

Jatko:
Olen saanut mahtavan paljon yhteydenottoja ja kyselyitä jatkosta, kun blogi on ollut alkuvuoden tauolla. Tämä tauko tuli tarpeeseen monestakin syystä. Viime vuoden lopulla alkoi olla turhan paljon vauhtia vailla suuntaa. Nyt on oikea hetki alkaa taas kirjoittaa.

Käytiin kaverini kanssa pitkästä aikaa joella kalassa. Ajatuksena oli meloa Saukko-kanootilla jokea noin kilometrin matkalta ja kalastaa kirjolohta. Sää oli iltasyöntiretkelle mitä parhain - aurinko paistoi täydeltä terältä ja leppeä lännen puolen tuuli piti itikatkin poissa. Mukana oli tietysti myös Nalle, joka otti paikkansa perämiehenä. Tuossa Nalassa on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta yksi parhaita on sen käytös veneessä. Se vaan istuu rauhassa paikoillaan ja tarkkailee tapahtumia.

Saukon keulassa istuneen kaverini musta-punaiseen tinseli-perhoon napsahti kirjolohi heti ensimmäisestä nivasta. Yllättävän haukimaisesti tämä kala juroi pitkin joen pohjaa. Se ei hypännyt ilmaan kertaakaan, kuten kirret normaalisti tekevät.

Haavimista vaille valmista.

Ja näin! Näpsäkkä kiloinen kirjolohi. Tämä antoi retkelle mukavan alun ja odotukset illalle vaan kasvoivat.

Minun vaappujani kirret tuntuivat välttelevän. Satunnaisia pikkuahvenia napsahteli alkuaillasta kuitenkin. Oheisen kuvan appura oli otettavan kokoinen. Vieheenä keltapunainen Salmo Hornet -vaappu. Hornetit ovat minusta aika mahtavia pyyntipelejä. Ne uivat herkästi virtavedessä vain siimaa kireällä pitäen, kestävät kovaakin virtausta kaatumatta ja syvännemallinna viisisenttisellä Salmolla pääsee syvien uomien pohjalle tehokkaasti.

Luonnossa ei ole koskaan yksin. Aina joku tarkkailee. Tämä kalalokki tuntui olevan erityisen hermostunut kalaretkestämme. Sillä oli jo lähes täysikasvuinen, mutta lentokyvytön poikanen rantakalliolla.

Ilta-aurinko värjäsi rannan pensikot kauniisti.

Aika pitkään mentiin ilman kunnon tärppejä, kunnes puoli yhdentoista maissa uitin kelluvaa vaappua kosken niskalle, josta nappasi. Kala kävi hakemassa vaapun ihan pinnasta.

Kirjolohi paljastuikin vähän reilun kilon haueksi! Olin aluksi vähän pettynyt, kun jouduin repimään Salmoa limaisen hauen kiduksista. Sotki Saukon pohjankin limaiseksi. Mutta hienon taistelun se tämäkin kala tarjosi kevyelle vavalle. Jokihauki on kova tappelija!

Kotiin melottiin vasta lähempänä puolta yötä. Hauesta tein saman tien fileet ja pistin ne vakumoituina pakkaseen. Kirjolohi savustettiin sitten vasta aamulla. Olipa vaan mukava ilta.