Kulunut viikko on ollut monella tavalla erikoinen.Niilon kuolema keskiviikkona oli tietysti se koskettavin tapahtuma. Yllättävän hyvin perhe ja lapset varsinkin ovat sopeutuneet tilanteeseen. Mutta elämä jatkuu. Kuitenkin. Tällä viikolla olen käynyt maastossa lähes joka päivä ja siellä on tapahtunut vähän positiivisempia erikoisia sattumuksia.
Maanantaina käväisin työpäivän jälkeen lyhyesti kyyhkyn iltalennolla. Lento oli hiljainen, mutta saaliiksi saatiin yksi sepelkyyhky ja varis, jota Nalamus kuvassa tarjoilee. Kyyhkypudotuksessa Nalle lähti jopa paukkunoudolle, eli se singahti noutamaan saalista ilman eri käskyä. Tätä se ei olekaan tehnyt sitten viime syksyn elokuun. Asia saatiin korjattua nopeasti viikon kuluessa. Pidin koiraa hihnassa parilla reissulla ja se riitti.
Keskiviikkona Nalle haeskeli turhaan kaveriaan tyhjältä patjalta, joten päätin antaa sinne vähän muuta ajateltavaa ja mentiin kyyhkysiä katsomaan. Siihen iltaan sattuikin kauden paras sepelkyyhkyjen iltalento. Saaliillisesti jäätiin kahteen kyyhkyyn, mutta maisemassa lintuja meni runsaasti.
Keskiviikkona sepelkyyhkyjä näkyi liikkeellä yhteensä noin tuhat yksilöä. Neljä suurta noin parin sadan linnun parvea liikkui idästä länteen illan aikana. Pienempiä parvia oli myös liikkeellä. Kuvan parvi laskeutui ruokailemaan passittamalleni pellolle, mutta puolisen kilometriä väärään paikkaan.
Keskiviikon kyyhkyn lähikuva. Sepelkyyhky näyttää kauempaa lähinnä harmaalta, mutta siitä löytyy aika kauniita yksityiskohtia ja värejä.
Perjantaina käytiin poikkeuksellisesti aamulennolla ennen työpäivää. Lento oli todella kehno - näin kaksi kyyhkyä ja sain niistä reppuun toisen. Lisäksi kuville tuli kaksi kesykyyhkyä, eli pulua. En ole aiemmin täällä puluja nähnyt, joten tapaus oli aika ainutlaatuinen. Puluja näkee kyllä usein kunnan keskustassa, jonne on matkaa kymmenkunta kilometriä. Puluhan on rauhoittamaton lintu, eikä sellaisia yleensä syödä. Mutta ajattelin kyllä kokeilla tehdä näistäkin ruokaa.
Erikoista pulusaalista ihmeteltiin yhdessä vähän enemmänkin.
Lauantain aamu valkeni aika uhkaavan näköisien pilvien varjossa. Koko yön jatkuneen sateen jälkeen aamu oli kuitenkin sateeton.
Olen aiemminkin maininnut, että käytän usein ns. vartijalintuja kyyhkyn houkuttelussa. Vartijalintu on puun latvassa aluetta tarkkaileva lintu. Kuvat nostetaan sopivan puun latvaan kahdeksan metrin mittaisella onkivavalla, josta herkin kärki on poistettu. En osaa varmaksi sanoa, onko näillä käytännön merkitystä. Eipä niistä ainakaan haittaa tunnu olevan. Ainakin ne näkyvät kauas.
Sateisen yön jälkeen kyyhkysiä oli liikkeellä taas huonosti. Näin ainoastaan neljä lintua. Näistä yksi tuli saaliiksi. Noutotilanne oli sikäli poikkeuksellinen, että lintu tippui 40 metriä kuvista sivuun ja viitisen metriä tiheän pellonreunuspusikon puolelle. Siten sain tehdä Nallelle ohjaustehtävän, eli pillillä ja käsimerkeillä ohjata koiran linnulle.
Lauantaina jatkettin retkeä rantaan venettä tarkistamaan ja samalla sorsia katsomaan. Rannasta pomppasikin heinäsorsa, jonka noutaminen näytti aluksi helpolta avovesityöltä. Mutta juuri kun koira oli pääsemässä lintuun kiinni, sorsa sukelsi - ja suu auki sain seurata, kun koira sukelsi perässä. Sukellus ei ollut pitkä kummallakaan: noin 3-4 sekuntia. Sorsa sukelsi yhteensä kolmesti ja koira sukelsi perässä joka kerta. Sorsa hämäsi koiraa tekemällä upoksissa U-käännöksen. Kolmannella kerralla hoksasin pillillä kertoa koiralle, että lintu on sen selän takana. Sorsa yritti vielä kerran viime hetken sukellusta, mutta nyt koira ennätti napata linnun pintakalvon alta. Omassa tuttavapiirissä on pari sukeltavaa noutajaa ja nyt Nallekin oppi tämän taidon ilman eri koulutusta.
Lauantain retki jatkui loukkukierrokselle ja sorsan ja kyyhkyn perkausroippeet piti viedä loukuille syötiksi. Samalla ajatuksena oli katsella pellon reunamaita rusakot ja fasaanit mielessä. Nalle löysi nopeasti hajun ja teki pellon laitamaassa pitkän jäljitystyön. Riistatyö päättyi siihen, että koira meni tiheään vadelmapensaaseen ja pensaasta kuului parkaisu. Ennätin jo säikähtää, että koira astui naulaan tai muuten loukkasi itsensä. Mutta koirapa hyppäsi pensaasta pieni elävä rusakko suussaan. Parkaisun oli siis päästänyt pitkäkorva. Pieni se on, mutta kyllä tästäkin perhe kerran ruokitaan.
Sunnuntaina ei aamulennoille menty ja nukuttiin vähän pidempään. Maastoon startattiin vasta kahdeksan maissa. Aika paljon oli jäniskoiramiehiä liikkeellä ja sopivan lenkkipaikan löytäminen teetti vähän työtä. Ensin Nala löysi yhdestä sekametsästä kahdeksan linnun teeripoikueen. Vähän myöhemmin koira toi vaivaishiiren pesän käteen. Näinhän kävi myös viime syksynä. Pesästä hyppäsi kädessäni kaksi vaivaishiirtä pakosalle ja pesästä tipahti yksi kuollut yksilö. Kyllä osaa olla pieni eläin!
Sunnuntaina päästiin sorsapaistin makuun. Käytiin veneellä kolumassa lähirannat ja sieltä löytyikin yksittäinen heinäsorsa. Osuma oli huono ja sorsa liiteli noin 200 metriä ennen kuin tipahti heinikkoon hengettömänä. Sieltä se löytyi kuitenkin melko helposti.
Viikko siis sisälsi aika monenlaisia tunnelmia ja tapahtumia - ei todellakaan mikään normiviikko! Koirasta tuli alkuviikosta paukkunoutaja ja se taito opeteltiin pois heti. Saalismielessä pakkaseen siis tuli sepelkyyhkyjä, puluja, heinäsorsia ja rusakko. Vaivaishiirtä en sentään talteen ottanut. Mutta minusta tuo sorsan perässä sukeltelu oli lopulta se erikoisin tapahtuma.
