Metsästyksen oheistuotteena pääsee nauttimaan upeista auringonnousuista, erikoisista luontokokemuksista ja hienoista maisemista. Yhä useammat metsästäjät kuskaavat mukanaan myös kameraa ja näpsivät kuvia maastokokemuksistaan. Metsästykseen liittyy läheisesti saaliin valokuvaaminen ja sepä se onkin vaikea valokuvaamisen laji. Yritän tässä kirjoituksessa tuoda esille omia ajatuksiani siitä, miten saalis olisi hyvä kuvata niin, että valokuvasta välittyy kunniotus riistaa kohtaan. Samalla hyvä saaliskuva kertoo tarinan tapahtuneesta.
Tässä tarinassa ei keskitytä kameratekniikkaan ja -merkkeihin ja -malleihin, sillä minusta hyvän saaliskuvan ottaminen ei ole ensisijaisesti tekniikkakysymys. Tekniikka osaltaan rajoittaa tai mahdollistaa kuvaamista vaikkapa hämärässä ja muuten vaikeissa olosuhteissa. Nykyaikana hyvä kamera löytyy puhelimesta, laadukas pokkari mahtuu povitaskuun ja järjestelmäpuolella vain lompakon paksuus on rajana. Kameran ominaisuudet on silti hyvä tuntea edes auttavasti, jotta otokset olisivat mahdollisimman kirkkaita ja hyväkontrastisia.
Sommittelu
Aloitetaanpa pienellä teoriapätkällä puhumalla sommittelusta. Sommittelu on kuvataiteen termi. Sillä tarkoitetaan valokuvan rakennetta ja ryhmittelyä. Sommittelumalleja on monia, mutta yksi tunnetuimpia ja käytetyinpiä sommittelumalleja on kultainen leikkaus. Sen yksinkertaistettu muoto on kuvan jakaminen kolmeen yhtä suureen osaan pysty- ja vaakasuunnissa (engl. rule of thirds). Ajatus on, että kuvan kiinnostavien asioiden pitäisi olla näiden jakolinjojen tasalla tai linjojen leikkauspisteissä. Itse käytän tätä kolmeen jakamista usein - se on helppo omaksua ja sitä on helppo käyttää.Oheinen kuva on esimerkkinä tästä kolmijakosommittelusta. Koiran silmä on tarkalleen ylemällä vaakalinjalla, saalis on alemmalla vaakalinjalla. Lisäksi taustalla näkyvä houkutuskuva on yläoikealla lähes linjojen leikkauspisteessä.
Valokuva kertoo tarinan
Hyvä saaliskuva kertoo saaliin lisäksi myös tarinan metsästystilanteesta ja sen kulusta. Mikä parasta, hyvä saaliskuva kertoo eri katsojille erilaisia tarinoita. Katsotaanpa äskeistä saaliskuvaa ilman apulinjoja:- Metsästäjä ymmärtää kuvasta heti, että kuvassa on oltu sänkipellolla kyyhkyjahdissa houkutuskuvia käyttäen (sen sijaan, että oltaisiin oltu lepopuujahdissa tms.)
- Houkuttelupyynnistä tarkemmin kiinnostunut kiinnittää huomiota taustalla näkyvään pussikaaveeseen ja hymähtelee ehkä mielessään, että voivatko ne toimia.
- Noutajakoiraharrastaja huomioi koiran upean syvän otteen saalislinnusta. Samalla hän ehkä ihastelee koiran kiiltävää turkkia.
- Eettisistä teemoista kiinnostunut pitänee noutavan koiran käyttöä metsästyksessä hyvänä asiana.
- Parivuotias poikani katsoo kuvaa ja sanoo: "Kyyhky Nalan suussa, syödään!"
Toimintakuva on realistinen
Olen itse perin tykästynyt erilaisiin toimintakuviin, joissa koirani noutaa juuri ammutun riistan. Nämä kuvat syntyvät hetkessä, eikä niitä voi ennakkoon suunnitella tai sommitella. Siksi näistä toimintakuvista tulee aina yksilöllisiä ja hetkessä eläviä. Myös toimintakuvaan liittyy vahva tarinaa kertova näkökulma. Ainakin poikani toteaa taas: "Pupu Nalan suussa, syödään!"Saaliskuva ja veri
Saalista kunnoittava saaliskuva ei sisällä hurmahenkistä verellä ja suolenpätkillä mässäilyä. Silti saaliskuva esittelee kuolleen eläimen ja mielestäni olisi tekopyhää piilotella tätä ulottuvuutta. Memento Mori on sanonta, jota käytetään taiteissa muistuttamaan kuoleman olemassaolosta. Oheisessa kuvassa on mielestäni tiettyä Memento morimaista herkkyyttä juuri siksi, että ylemmän koirassorsan nokka on verinen ja alemman sorsan nokasta valuu veritippa.Ihminen ja saalis
Kun saalis on pienehkö lintu, pitää saaliskuvaan tuppautuvan metsästäjän ymmärtää olevansa kuvassa kuitenkin sivuosassa niin, että saalis erottuu ja korostuu. Siksi saaliin (ja koiran) äärelle on hyvä kyykistyä.Ohessa on kaksi esimerkkikuvaa ns. pönötyskuvasta. Ensimmäisessä olen kyykyssä koiran ja kyyhkysaaliin vierellä ja toisessa seisoa jökötän kaksi sorsaa käsissäni. Kyyhkykuvassa saalis korostuu mukavasti, kun minä ja koirani tutkitaan saalista. Mutta toisen kuvan sorsat jäävät pahemman kerran paitsioon, vaikka kuva on muuten ihan ansiokas tunnelmakuva.
Yksityiskohtakuvat
Yksityiskohtakuvat ovat onnistuessaan erinomaisia saaliskuvia. Niistä pääsee tutustumaan eläimen kauniisiin yksityiskohtiin omaleimaisella tavalla. Yksityiskohtakuvaus on kuitenkin mielestäni melko vaikea kuvaustyyli. Siinä erityisen tärkeään rooliin nousee valon hallinta ja kameran tekniikan osaaminen. Tämän tarinan ensimmäinen valokuva kahden heinäsorsan jalasta ja houkutuspilleistä on mielestäni yksi onnistuneimpia yksityiskohtakuviani. Samoin oheinen fasaanikuva on omalla tavallaan onnistunut.Yksityiskohtakuvissa pääsee kuvaamaan saalista myös poikkeuksellisista kuvakulmista, kuten oheinen koirasheinäsorsan pyrstön lähikuva osoittaa. Kyseisen kuvan kruunaa herkkäkuvioinen jääriite, joka osaltaan tarinoi jahdin tapahtuneen hyvin myöhään.
Lopuksi:
Metsästyksen ja saaliin kuvaaminen on hieno tapa taltioida muistoja onnistuneista metsästysretkistä. Tässä tarinassa esitellyt ajatukset hyvästä saaliskuvaamisesta ovat henkilökohtaisia näkemyksiäni teemasta. Mielestäni näillä opeilla olen kuitenkin onnistunut aina joskus kuvaamaan saalista kunnioittavalla tavalla. Monesti on kuitenkin niin, että mikä tahansa saaliskuva on parempi kuin ei saaliskuvaa lainkaan. Minulla on nuoruudesta paljon rakkaita saaliskuvia, joiden "sommittelu" ja "tarinan kerronnat" ovat mitä sattuu - mutta silti ne tuovat mieleen upeita muistoja elävästi.