Tapiolan Takamailla

Mikähän mahtaa olla syynä, että Sissin kuonon reunoilta häviää väri? Iho tuntuu olevan muuten kunnossa. Koira ei aristele ihoa, eikä siinä ole mitään haavoja. Ihosta on vaan pigmentti hävinnyt. Aivan kuin hiekkapaperilla olisi pyyhkäisty.

Oheinen kuva on viime tiistailta, jolloin Sissi teki varisnoudon. Silloin värimuunnoksia ei vielä ollut. Huomasin tilanteen torstaina. Värimuutos ei ole edennyt mihinkään suuntaan sen jälkeen.

Yksi mahdollisuus on, että tämä jonkinmoinen reaktio nokkosiin. Sissi nimittäin sai aikamoisen nokkoskylvyn keskiviikkona jouduttuaan vahingossa nokkospusikkoon. Toinen ajatus on, että Sissi tykkää kaivella koiratarhassa ja se on kaivamissaan hiekkakuopissa monesti ihan päällään. Joka tapauksessa, jos teillä lukijoilla on ajatuksia tämän ilmiön syistä, niin kuulisin mieluusti.

Facebookissa on viime päivinä kohistu uudenlaisesta punkkikarkotteesta, jota voisi valmistaa itse. Tästä on tehty jopa videokin, jolla aineen esitetään karkottavan punkin koiran tassulta - video on nähtävillä tämän tarinan lopussa. Täytyy myöntää, että yleensä suhtaudun aika penseästi kaikenlaisiin poppamiesten ja vanhojen muorien rohdoksiin. Mutta kyllä vanha kansa jotain tiesikin ja tämä karkoitejuttu vaikuttaa jotenkin lupaavalta.

Punkithan tartuttavat puutiaisaivokuumetta ja borrelioosia. Borrelioosi voi tarttua ihmisen lisäksi myös koiraan. Apteekista löytyy erilaisia karkotteita, mutta ne eivät sovi kaikille koirille kaikkiin käyttötapauksiin. Minä en ole noutajilleni apteekin kerta-annoskemikaaleja juuri käyttänyt, koska koirani uivat joka päivä ja karkotteiden teho laskisi nopeasti. Toisekseen lähipiirissäni on tapauksia, joissa koirat ovat reagoineet lääkeaineisiin vähän huonosti.

Facebookissa olevan videon yhteydessä annetaan punkkikarkoiteliuokselle seuraava resepti:

PUNKKIEN KARKOTUKSEEN:

• 1 l vettä kattilaan
• 1 kokonainen valkosipuli raastettuna/pilkottuna/puristettuna
• Pussillinen kuivattua rosmariinia JA nyrkillinen nyhdettyä tuoretta timjamia
• Avaa ikkuna
• Keitä hiljalleen vajaa tunti kansi päällä, anna hautua.
• Siivilöidään neste ja lisätään loraus valkoviinietikkaa
• Purista tuoretta sitruunamehua joukkoon.

Anna jäähtyä ja laita suihkupulloon. Valmis liuos on paras säilyttää jääkaapissa, säilynee noin viikon, mutta tehon säilymistä kannattaa tarkkailla.

On varmaa, että tämä liuos lähtee uidessa pois, mutta jos tämä oikeasti toimii, niin ainetta olisi helppo suihkauttaa lisää ennen lenkkiä. Raaka-aineetkaan eivät ainakaan kovin kalliita ole. Kuten sanottu, olen hyvin epäileväinen ja pahimmillaan arvelen tämän olevan suuren luokan nettihuijaus, mutta silti tätä pitää kokeilla. Jos teillä lukijoilla on kokemuksia jo tästä liuoksesta, niin kommentoi mieluusti tuohon alle.

Tässä vielä Facebookin video. En ole varma, näkyykö tämä lukijoille, joilla Facebook-tiliä ei ole.

Post by Kristina Sundman.

Yksi tulevan syksyn kohokohdista on hanhijahtimatka Viroon. Retkeä varten on vireillä jo ampuma-asepassin hankinta. Ja kun Sissi tuli nelikuiseksi, hoidin lemmikkieläinpassin siinä samalla Sissille. Nala saa odottaa hetken omaa passiaan, kun sen paperit ovat nyt turhan hyvässä tallessa - joku voisi sanoa niiden menneen jopa hukkaan...

Lemmikkieläinpassin tarkoitus on helpottaa koiran matkustelua Euroopan Unionin alueella. Sen saa hankittua eläinlääkäriltä. Eläinlääkäri varmistaa, että eläin on tunnistusmerkitty mikrosirulla ja rokotettu raivotautia vastaan. Passi on voimassa koko eläimen eliniän, mutta siihen pitää tietysti merkityttää rokotukset, ekinokokkoosilääkitykset ja sen sellaiset yksityiskohdat: Eviran sivuilta löytyy asiasta lisää tietoa.

Lemmikkieläinpassin hinta kallistuu vuoden 2015 alusta!

Lemmikkieläinpassiasiasta kiinnostuneiden kannattaa muuten huomoioida, että passi on muuttumuassa ensi vuoden alusta ilmeisesti muoviseksi sirukortiksi tms. Fennovetin sivuilla kerrotaan, että:

Lemmikkieläinpassi uudistuu vuoden lopussa. Uusi lemmikkieläinpassi otetaan käyttöön 29.12.2014, jonka jälkeen saa myöntää vain uudistettuja passeja.

Ja vielä toinen lainaus:

Uudistetulle passille asetetaan merkittävästi suuremmat painotekniset vaatimukset kuin vanhalle, josta syystä passien hinta nousee.

Nykyisellään Lemmikkieläinpassin listahinta on 60€, joten ensi vuonna passi maksanee sitten jo lähemmäs sata euroa! Melkeinpä kannattaa passi hankkia jo nyt kaiken varalta, vaikkei välitöntä tarvetta olisikaan.

Päivitys 22.10.14
Tänään Evira julkaisi passiuudistuksesta tiedotteen. Kesän tiedot passin kallistumisesta pitivät siis paikkansa. Tärkeää on, että vanhat passit kelpaavat jatkossakin. http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/ajankohtaista/?bid=4079

Jos lemmikkieläimellä on jo passi, ei uutta tarvitse hakea... Passin hinta nousee, koska siihen on lisätty uusia turvaominaisuuksia, joilla pyritään estämään passin väärinkäyttö

Viime viikonloppuna Vimpelin Vieresniemessä pidettiin Lakeuden Noutajakoirayhdistyksen kesäleiri. Minäkin osallistuin viikonlopun tapahtumiin Nalan ja erityisesti Sissin kanssa. Tapahtumaan osallistui vajaa nelisenkymmentä koiraharrastajaa ja varmasti ainakin saman verran koiria. Sissin kaltaiselle nuorelle ja kokemattomalle pennulle tämmöiset tapahtumat ovat mahtavia tilaisuuksia sosiaalisen kehittymisen kannalta. Sosiaalista kehittymistä taisi saada myös Sissin isäntä.

Tässä tarinassa kertaan viikonlopun tapahtumia. Sain tätä tarinaa varten hienoja valokuvia Johannalta ja Timolta. Kiitos molemmille!

Aluksi yleisiä tunnelmia...
Vieresniemen alue on Vimpelin pohjoispuolella, aivan Lappajärven rannassa. Alue sopi tämmöisen tapahtuman järjestelypaikaksi hienosti. Rantasaunan laiturilta oli hyppykielto.

Pahaksi onneksi Nala ei hyppykieltomerkkiä osannut tulkita.

Nala ja Sissi olivat enimmäkseen vapaana koko viikonlopun. Kyllä näillä luontopolun väylillä oli kiva kiihdytellä.

Ja välillä typykät ottivat ihan rennosti vaan.

Näyttelytreenit
Sunnuntaiaamuna osallistuimme näyttelytreeneihin. Minähän en ole koskaan ollut näyttelyjutuissa mukana, joten tämä oli minulle aivan ensimmäinen kosketus näihin touhuihin. Näyttelyssä koiran pitäisi seurata sievästi sivulla ja ravata lennokkaasti.

"Kehäjuoksemisen" jälkeen harjoiteltiin hieman myös koiran seisottamista.

VEPE-treenit
Leirin mielenkiintoisinta seurattavaa olivat vesipelastus eli VEPE-treenit. Vesipelastusta harrastavat koirat koulutetaan mm. noutamaan ajelehtiva vene rantaan ja pelastamaan hukkuva tai tajuton uhri vedestä kuiville. Minusta oli yllättävää, miten nopeasti useimmat koirat hoksasivat, mistä tässä hommassa oli oikein kyse.

Yksi sunnuntain harjoituksista oli ajelehtivan veneen vetäminen rantaan. Hieno laji!

Tutustuminen varikseen
Meidän kannaltamme ehkäpä se tärkein treeni oli noutajien metsästyskokeisiin liittyneet treenit. Halusin antaa tämän viikonlopun aikana Sissille mahdollisimman paljon riistakontakteja. Samalla kotioloissa olen näyttänyt riistaa hyvin säästeliäästi. Vain pari kertaa ollaan leikitty jotain pientä siiven kanssa. Nyt olisi siis ensimmäinen kerta, kun otetaan käsittelyyn kokonaiset linnut.

Alusta lähtien varis näytti olevan aivan ihana kapistus pitää suussa.

Huomioiden Sissin nuoren iän teimme tavallisesta reilusti helpotettuja harjoituksia. Hakualueen maastoon lähdimme molemmat etsimään riistaa. Pysyttelin koiran lähellä ja kannustin sitä hakemaan. Niinpä Sissi löysikin maastosta pari varista. Lisäksi teimme noin 20 metrisen jälkitreenin, jossa olin myös tukena maastossa. Hajujäljen päästä löytyi varis hienosti, jota alla olevassa kuvassa kannellaan ylpeänä.

Varsinaisten tekemisten lisäksi keskityttiin myös odottamiseen. Tarkkailtiin muiden tekemisiä ja otettiin rennosti.

Vesitreenejä
Noutajien metsästyskokeiden yksi tärkeä ulottuvuus on vesityö. Kun tapahtumapaikka oli heti järven rannassa, osallistuimme virallisiin harjoituksiin ja niiden lisäksi myös pieniin omatoimitreeneihin. Rannalla oli hieno tarkkailla muiden tekemisiä.

Lauantaina navakka tuuli nosti melkoiset aallot. Ne eivät Sissiä haitanneet. Lokki tuli vedestä käteen oikein nätisti.

Sunnuntaina tuuli laantui ja samalla myös noutomatkat vähän pidentyivät.

Kyllä tämmöisten treenipäivien jälkeen uni maittoi. Sissi löysi paikkansa teltassa jalkojeni välistä makuupussin päältä. Sitä otetaan heti ihmeellisiä erivapauksia, kun ollaan pois kotoa.

Lopuksi:
Lakeuden Noutajien kesäleiri oli hieno kokemus, josta tuli paljon uutta oppia ja mukavia uusia tuttavuuksia. Mikä tärkeintä, koirille nämä tapahtumat ovat kehittäviä - raskaita, mutta kehittäviä. Iso kiitos kaikille tapahtuman järjestäjille.

Lisäksi pitää sanoa toinen tärkeä juttu: kaikille noutajille näin nuorena tehtävät riistatyöt eivät varmasti sovi. Sissinkin kanssa sai olla tarkkana, ettei se kuumuisi liikaa variksista. Itse otan nyt pitkähkön tauon kaikesta riistaan liittyvästä. Keskitymme perusasennon hiomiseen ja muuhun arkiseen.

Vapaana seuraaminen ja hienosti hihnassa käveleminen ovat joskus vähän hankalia koulutettavia. Meistä varmaan jokainen on nähnyt koiria, jotka poukkoilevat hihnassa miten sattuu ja ovat vaaraksi itselleen ja muille. Noutajakoiran metsästyskäytössä seuraaminen on aivan ensisijaisen tärkeä taito ja kaikki muu tuntuisi järjen vastaiselta. Seuraaminen on ennakkoedellytys saaliin saamiselle, sillä etupellossa valtoimenaan liikkuva koira pelottaisi riistaa, eikä varmasti osaisi keskittyä seuraamaan pudotuksia. Luonnollisesti seuraaminen on myös noutajien metsästyskokeissa välttämätön taito.

Minuahan on siunattu asuinpaikalla, jossa koirat voivat lenkkeillä paljolti vapaana. Siten varsinkin hihnassa käveleminen on meille sellainen asia, että sitä pitää erikseen harjoitella tulevia kokeita ja muuta ihmisten ilmoilla olemista varten. Tässä kirjoituksessa en pyri käsittelemään seuraamisen ja hihnatreenin erilaisia nyansseja alusta loppuun kaikissa erilaisissa tilanteissa - kerronpa vaan muutamia oppeja ja ongelmakohtia meidän kuvioistamme.

Vapaana seuraamisen perusasiat
Ennen kunnollista seuraamista, pitäisi koiralla olla hallussa perusasento. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa koira istuu ohjaajan vierellä. Minulle hyvän perusasennon kouluttaminen tuntuu olevan vaikea asia. Nalan kanssa hiottiin "viereen"-komentoa pitkään, enkä kyllä vieläkään ole siihen tyytyväinen. Perusasennon juju on siinä, että koiran rintamasuunta pitäisi olla koko ajan ohjaajan kanssa sama. Tällöin liikkeelle lähtö on sujuvaa ja myös noutotehtävät koira huomaa varmemmin. Nalan rintamasuunta käännähtää helposti kohti minua. Sissin kanssa tuntuu olevan aavistuksen helpompaa, mutta paljon tätä pitää vielä hioa. Olen ymmärtänyt, että monet huippuohjaajat askartelevat perusasennon kanssa erityisen paljon.

Perusasennosta lähdetään liikkelle "seuraa"-komennolla. Alussahan koira ei ymmärrä, mitä siltä halutaan. Itse olen kokenut ojennetun etusormen hyväksi merkiksi, johon koiran huomio kiinnittyy ja jota se "seuraa". Koiran oikeaa toimintaa voi palkita vaimeilla kehuilla ja antamalla uuden "seuraa"-komennon vahvistamaan haluttua toimintaa. Vapaana seuraamisen suurin vaikeus ovat nopeat suunnan muutokset. Varsinkin oikealle eli koirasta poispäin tapahtuva käännös on hankala treenata. Sissin kanssa käännöksiä ei olla vielä harjoiteltu. Vapaana seuraamisen ja suoraan etenemisen Sissi on sisäistänyt mainiosti.

Seuraamista, kuten kaikkia muitakin perustaitoja, pitää harjoitella erilaisissa tilanteissa ja erilaisissa maastoissa. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että seuratessaan Sissi katsoo eteenpäin. Metsästyskoiran seuraaminen ei ole tottelevaisuuskoulutusmaista silmäkontaktiseuraamista, jossa koira kyllä seuraa ohjaajaa vierellä kuin liimattuna ja tuijottaa ohjaajaa silmiin herkeämättä. Tietysti metsästyskoiran pitää olla ohjaajaansa liikkeistä tietoinen.

Miksi koira seuraa vasemmalla puolella?
Joskus ihmetellään, miksi koira opetetaan seuraamaan aina vasemmalla puolella. Kyse on siitä "sosiohistoriallisesta" seikasta, että ihmisten maailmanjärjestys on oikeakätinen. Keskiajalla ritarin mukana kulkeneet taistelukoirat kulkivat hevosen tai jalkamiehen vasemmalla puolella, jotteivat ne jäisi taiston jalkoihin tai miekkamiesten väliin. Ampuma-aseisiin siirryttäessä oikeakätisten valta-asema tietysti jatkui ja kivääreillä alettiin ampua oikealta puolelta. Mustaruutiaseista tuleva savupöllähdys ei haitannut vasemmalla puolella olevaa metsästys- tai sotakoiraa. Nyttemmin metsästyskäytössä kyse on myös aseturvallisuudesta - useimmat ampuvat oikealta puolelta ja koiran on vain hyvä olla vasemmalla puolella, jottei aseen piippu osu koiraan ja ettei aseen laukauksen paineaalto osu heti koiran korviin. Noutajien metsästyskokeissa vasemmalla puolella seuraaminen on myös normi.

Hihnassakin "seurataan"
Hihnassa kulkeminen tarkoittaa minulle ensisijaisesti samaa asiaa, kuin vapaana seuraaminen. Hihnassa liikutaan vierellä, eikä nuuhelleta missä sattuu. Hihnan pitää olla koko ajan löysällä.

Jos koira sattumalta alkaisi tempoilemaan hihnassa, voi koiraa ojentaa vetämällä hienovaraisesti hihnasta. Tätä vetoa ei kuitenkaan kannata tehdä vasemmalla kädellä suoraan koirasta taaksepäin. Tämä voi jopa pahimmassa tapauksessa vahvistaa koiran vetointoa. Koiran huomauttaminen hihnalla kannattaa tehdä niin, että hihna siirretään oikeaan käteen ja pieni vetäisy tehdään suoraan sivulle. Tällöin veto kohdistuu koiraan sivulta ja se tärähdyttää koiran tasapainoa. Oheisessa kuvassa Sissi ei tee mitään väärin, mutta kuva sopi hyvin tämän asian esittämiseen.

Kun seuraaminen sujuu nätisti, voi koiralle antaa palkinnoksi damin kannettavaksi.

Sananen noutajahihnoista
Näissä noutajahommissahan käytetään lähes aina kuristavia noutajahihnoja. Noutajahihna on yksinkertainen naruremmi, johon ei pantaa tai valjaita tarvita. Itse asiassa meidän koirilla ei edes ole kaulapantoja. "Kuristava" kuulostaa pahalta, mutta hienosti hihnassa toimiva noutaja ei hihnan kuristavuuden kanssa joudu tekemisiin. Sen verran kuristavan hihnan käytön kanssa pitää olla kuitenkin hereillä, että sitä pitää osata käyttää oikein. Hihnan pitää kiertää koiran niskan kautta niin, että hihnan lenkki roikkuu löysästi oheisen kuvan esittämällä tavalla.

Tässä kuvassa hihna on mallin vuoksi vielä väärin. Hihna kiertää Sissin rinnan kautta. Nyt hihnan kuristava "mekanismi" ei pääse välttämättä löystymään. Eli ei näin.

Näitkö muuten aiemmat saman teeman jutut?

• Perustottelevaisuus on kaiken ytimessä
• Noutajanpennun noutotreeniä

Olin viime viikonloppuna töissä noutajien metsästyskokeissa, josta on pieni juttu myös kaverini Nalan Maailmasta -blogissa - kannattaa vilkaista. Koetapahtuma kesti perjantaista sunnuntai-iltaan ja väliaikoina Sissi ja Nala saivat juosta piha-alueella vallattomasti vapaana muiden koirien kanssa. Ja Sissi meni vanhempien koirien vetämänä uimaan! Sissin uinti oli ihan kunnollista etenemistä, eikä mitään pennuille tavallista pystyräpiköintiä. Niinpä tänään mentiin sitten jokirantaan uimasille ja vesitöihin tutustumaan. Alussa Sissi katsoi vähän mallia Nalalta.

Sitten oli Sissin vuoro. Nakkasin pentudamin veteen noin neljän metrin päähän ja nouda-komennolla Sissi livahti saukkomaisen sujuvasti veteen. Ensimmäisen noudon hankalin kohta oli damin saaminen suuhun. Sissi iski damista ohi ainakin kolmesti. Dami näkyy vedessä tummana möykkynä Sissin niskan takana.

Lopulta pennun suu ja dami kohtasivat toisensa ja dami tuli rantaan melko pinnallisella otteella, eli vain etuhampaiden varassa.

Sissin uintiasento on tosiaan mahtavan valmis. Siinä ei ole tietoakaan turhasta etutassuilla pärskyttelystä, niinkuin nuorilla koirilla monesti on.

Seuraavilla noutokerroilla kokonaisuus alkoi sujua jo todella mallikkaasti. Tässä vaiheessa "koulutusta" ei todellakaan odoteta luovutusta istualtaan, eikä damia pidätetä suussa pitkään - nappasin damin heti, kunhan koira pääsi kömpimään rantaan. Kastuin muuten itsekin aika tavalla, kun kehuin koiraa hienoista suorituksista ylenpalttisen hellillä paijailulla ja taputuksilla.

Välillä Nalakin sai suorittaa ja Sissi puolestaan odotella sivummalla. Sissi tarkkaili Nalan suorituksia koko ajan hyvin tarkasti, mutta ei vinkunut kertaakaan!

Pienen malttitreeniodottelun jälkeen tein vielä yhden noudon Sissille. Odottelu oli näemmä vaan lisännyt intoa vesityöhön, kun Sissi otti jo oikein kunnon urhonloikan veteen.

Hypyllä oli pituutta reilusti yli oman pituuden.

Ja roiske oli sen mukaista.

Mikä hienointa, tämän pienen vesityötreenin aikana ote damista parani koko ajan. Viimeisen noudon nouto-ote damista oli jo oikein mukavan syvä ja pehmeä.

Punkkiaika on pahimmillaan juuri nyt. Punkithan tunnetusti tartuttavat perin tympeitä tauteja - puutiaisaivokuumetta (TBE) ja borrelioosia, joten punkkien kanssa ei ole leikkimistä! Olen kokeillut lukuisia erilaisia punkinpoistotyökaluja ja omien kokemuksieni perusteella "ticklasso", tai punkkilasso, on paras apuväline kaikenkokoisten punkkien poistamiseen. Punkkilasso toimii muuten yhtä hyvin eläimillä ja ihmisillä.

Punkkilasso toimii nerokaasti. Työkalu on vähän kuulakärkikynää muistuttava härveli. Lasson perässä olevasta painikkeesta painamalla työkalun kärjestä paljastuu ohut siimalenkki. Lenkki ujutetaan punkin ympärille, päästetään lenkki kiristymään punkin pään ympärille, pyöräytetään ja vedetään punkki pois. Olen poistanut lassolla satoja punkkeja koirista ja olen saanut ne aina ehjinä irti. Erilaisilla pihdeillä, "sorkkaraudoilla" ja muilla työkaluilla punkkien poistaminen tuntuu olevan hankalampaa tai ne eivät tepsi kaiken kokoisiin punkkeihin. Huonoilla työkaluilla punkki särkyy liiskaksi, ihoon jää punkin osia ja bakteeriset mehut leviävät joka paikkaan.

Oheisessa kuvassa punkki on peruspaikassaan Sissin silmäkulmassa. Jostain syystä punkit tuntuvat koirissani kertyvän enimmäkseen silmäkulmiin ja korvien taakse. Vain harvoin punkkeja löytyy kaulalta - muualta en ole koskaan punkkejä löytänyt.

Jos mahdollista, kannattaa koiran ihosta ottaa pinsettiote ja nostaa punkki paremmin esille.

Silmäkulmasta ei pinsettiotetta saa. Se ei haittaa, koska silmäkulman ympärillä koiran iho on valmiiksi melko kireä, joten siitä punkin poistaminen onnistuu kätevästi.

Lassolla punkki irtoaa ehjänä ja elävänä. Tämä kaveri oli ehtinyt jo hetken imeä verta. Lopuksi punkki hävitetään ja punkin jäljiltä jäävä pieni haava desinfioidaan. Kannattaa huomioida, että punkkia ei välttämättä kannata käsitellä avokäsin - pelkkä kosketus voi riittää tartuntaan, jos punkki sattumalta hajoaa irrotamisen yhteydessä.

On aika hurjaa, miten aika menee. Nyt on jo kuukausi vierähtänyt Sissin saapumisesta. Pissatulehdusta lukuunottamatta kaikki on mennyt aivan mainiosti. Nämä ensimmäiset viikot on käytetty monipuolisesti niin, että Sissi on altistunut kaikenlaiselle uudelle ja yllättävälle.

Sissi on käväissyt jo muutaman kerran uimassakin. Tietysti rehellisempää on puhua vaan räpiköinnistä. Oheinen kuva on Sissin ensimmäiselta uintikerralta, kun tassut eivät yltäneetkään pohjaan. Vesi oli melko kylmää, eikä siellä kauan viihdytty.

Naapurissa asuu mukava koirakaveri - tai oikeastaan useampiakin. Mutta nuori karjalankarhukoiranarttu on ollut naapuruston mieluisin painikaveri.

Kotona Sissi haastaa Nalaa koko ajan ja joka paikassa. Muutaman päivän ajan koirien keskinäinen nokittelu kulminoitui vetoleikkiin lasten pomppupallolla.

Olen aiemmin kertonut Nalan erikoisista maastolöydöistä. Sissin ensimmäinen löytö oli pulla! Olimme liikenteessä pellolla yhden koirakaverin kanssa. Sissi löysi keskeltä kesantopeltoa pullan ja toi sen minulle.

Minä en koirille keppejä nakkele, koska en halua, että koirat alkaisivat kesken metsästyksen tuomaan minulle keppiä noudon toivossa. Mutta sekä Nala ja Sissi osaavat kyllä nauttia kepeistä keskenään.

Välillä ollaan ihan sievästi. Mutta vaan hetken. Oheinen kuva on harvinaisuus - molemmat istuvat sievästi ja katsovat kameraan!

Molemmille koirille on tietysti varattava ihan omaa aikaa. Erityisen tärkeää on muistaa huomioida myös Nala pennun koulutuksen ohella. Yksi ehkä vähän erikoisempia noutotreenimuotoja on raakojen kananmunien noutaminen. Kananmunat ovat hajuttomina varsin hankalia löydettäviä ja tietysti herkkiä menemään rikki. Pehmeällä ja jämäkällä otteella munat tulevat kuitenkin aina ehjänä käteen.

Mutta koirien parasta aikaa tuntuu olevan aina tuo yhdessä oleminen. Kuukauteen on siis mahtunut monenlaista. On aika hurjaa tuo Sissin kasvuvauhti. Siitä tulee varmasti Nalaa isompi ja korkeampi.