Tapiolan Takamailla

Viime viikolla kerroin ketusta hernepellossa. Kettu näyttää liikkuvan alueella koko ajan.

Riistakamera tuntuu kiinnostavan kettua. Se on todennäköisesti käynyt retuuttamassa kameran tukikeppiäkin niin, että kamera on käännähtänyt vinoon.

Erikoista on, että kameran mukaan paikalla ei ole käynyt nyt reilun viikon aikana yhtä ainutta lintua. Kyyhkysiä ei ole ruokinnalla käynyt, eikä variksia tai harakoitakaan ole näkynyt. Erikoinen tilanne. Kamera kyllä tuntuu toimivan vähän turhankin herkästi.

Perustin tuossa viime viikon loppupuolella pienen herneruokinnan sepelkyyhkyille. Kyyhkyset eivät ole vielä peltoa löytäneet, mutta paikalla on alkanut kulkea kettu.

Ruokintapaikka näyttää tältä. Keskellä vanhoja pakettipeltoja on mukavan kokoinen pelto. Se on myrkytetty keväällä ja sittemmin karhittu.

Kun perustetaan ruokintaa uudelle paikalle, kannattaa ensimmäiset hernesatsit liottaa ja suolata. Kyyhkyjen pitäisi haistaa liotettu herne paremmin. Suolalla puolestaan yritetään estää herneiden joutuminen varisten ja muiden ei-toivottujen lintujen kupuihin. Suolattu herne on kuitenkin sepelkyyhkyn herkkua!

Viskelin herneet peltoon. Tässä hommassa ihan kätevä apuväline on Motonetistä löytämäni vihreä muovinen kauha, joka on tarkoitettu alunperin rännien puhdistamiseen. Tämän ruokinnan tavoitteena olisi ensisijaisesti toimia lintujen ruokavarastona niin, että ne malttaisivat viipyä alueella vähän pidempään. Normaalistihan sepelkyyhkyt häviävät näistä maisemista silloin, kun puidut viljapellot kynnetään ympäri noin syyskuun puolessa välissä.

Riistakamera viriteltiin paikalle vasta pari päivää ruokinnan perustamisen jälkeen.

Myös heinäsirkka soitteli lähikorsilla. Täytyy myöntää, että enää ei sirkan viulu korviini kuulu...

Kettu näyttäytyi kameralle heti ensimmäisenä iltana.

Nähtävästi kettukin on mieltynyt herneisiin. Se on tällä hetkellä ainoa otus, joka käy ruokinnalla. Kyyhkyt eivät vielä ole paikalle löytäneet. Tässä taas huomaa, kuinka mukavia värkkejä nämä riistakamerat ovat. Ilman sen ottamia kuvia ketusta ja ruokinnan tapahtumista ei olisi mitään tietoa.

Eräkontin ja Suomen Metsästäjäliiton tiloissa Riihimäellä järjestettiin lauantaina Riistapeltopäivä, josta kerroin ennakkoon alkuviikolla. Kokonaisuutena päivä oli mielenkiintoinen ja uskon, että muutkin paikalle tulleet olivat samaa mieltä. Itse luennot oli järjestetetty SML:n kokoustilaan, jonka ovella vieraita tervehti komea karhu.

Päivän avasi Aki S. Perälän esittely ketun ja kauriin pillityksen perusteisiin. Paikalle oli tullut vajaa nelisenkymmentä kuulijaa. Akin alustus käytettävissä olleeseen aikaan nähden oli hyvä ja kattava.

Esityksessään Aki painotti sitä, että ketun ja kauriin elintavat on syytä tuntea paikallisesti ja tietää, missä kettu elelee eri vuodenaikoina. Samalla käsiteltiin eri kausien hyviä ja huonoja puolia pillityksen näkökulmasta. Omalta osaltani allekirjoitan Akin ajatukset - minulle paikallistuntemus on hyvin tärkeä osa oikeastaan kaikessa metsästyksessä.

Aki heltyi esittämään myös pientä taukomusiikkia, eli hän antoi mallisuorituksia eri pilleillä tehtävistä äänistä ja pillien äänialoista. Uskon, että tämä osio oli varsinkin aloittelijoille hyvin mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa.

Riistasiemen Oy:n Markus von Weissenberg keskittyi riistapeltoesityksessään riistapellon perustamisen peruselementteihin. Esitys oli kaltaiselleni riistapeltoaloittelijalle hyvä paketti: mitä peltoon olisi hyvä istuttaa, milloin se olisi tehtävä, millä välineistöllä se olisi hyvä tehdä ja mitä tavallisia ongelmia voi olla odotettavissa.

Markus esitteli yleisölle ensimmäistä kertaa julkisesti Seedex 2000 -kylvölaitteen, jota Markus luonnehti 2000-luvun kylvökepiksi. Uutuuslaite on pitkän kehittelyn lopputulos ja siitä on pyritty tekemään mahdollisimman yksinkertainen, tukkeutumaton kokonaisuus. Kylvölaitetta voi käyttää kuvan mukaisesti yksittäin ohjaussarvien kanssa. Toisaalta kylvölaitteen voi ketjuttaa rinnakkain niin, että mönkijän tai traktorin perässä käytetään yhtäaikaisesti vaikkapa neljä kylvölaitetta.

Luonnon- ja riistanhoitosäätiön Kimmo Härjämäki kertoili riistaelinympäristöjen parantamisesta peltoalueilla. Täytyy myöntää, että tämä esitys jäi minulle vähän etäiseksi, koska itselläni ei viljelymaita ole. Yleisössä näytti olevan kuitenkin runsaasti esityksestä kiinnostuneita ja esityksesta kehkeytyi ajoittain hyvää keskustelua.

Lopuksi: Eräkontin ja SML:n järjestämä Riistapeltopäivä oli kaikin puolin hyvä tilaisuus, jonne kannatti ajella kauempaakin. Järjestelyt toimivat hyvin ja esiintyjät lunastivat odotukset osaamisellaan - ehkäpä seuraavalle kerralle saadaan tarjolle sämpylöitä tai muuta syötävää meille pitkämatkalaisille. Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa.

Eräkontti järjestää tiloissaan Riihimäellä Riistapeltopäivän tulevana lauantaina (6.4 klo 9-14). Olen menossa ilman muuta paikan päälle. Tapahtuma on maksuton ja jotain erikoistarjouksiakin ilmeisesti on luvassa. Mutta tapahtuman kärki on minusta huippumielenkiintoiset luennot. Tapahtumassa esiintyy kolme omien alojensa tosiosaajaa:

Miten onnistun riistapellon teossa, Markus von Weissenberg
Markus von Weissenberg on Riistasiemen Oy:n vetäjä. Riistasiemenen verkkosivuilla on muuten erinomaisen kattavat tietopaketit riistapellon perustamisesta, esittelyt eri eläimille suositelluista riistapeltokasveista ja mm. myös tietopaketti EU-tukien hakemisesta.

Riistaelinympäristöjä parantavat vaihtoehdot peltojen tukijärjestelmissä nyt ja tulevina vuosina, Kimmo Härjämäki
Kimmo Härjämäki on puolestaan luonnon ja riistanhoidon monialaosaaja. Hän toimii Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistyksen hallituksen puheenjohtajana ja on mukana myös Luonnon- ja riistanhoitosäätiön toiminnassa.

Ketun ja Metsäkauriin houkuttelupyynti, Aki S.Perälä
Aki S. Perälä on puolestaan suomalaisen houkuttelupyynnin pioneereja ja mm. Facebookissa toimivan Houkuttelupyynti-ryhmän perustajia. Suurelta osin Akin nettiesimerkin innoittamana minäkin kiinnostuin houkuttelupyynnistä, sorsan pillittämisestä ja sittemmin ketun pillityksestä. Alla malliksi Akin houkuttelutaidoista tuore kettuvideo. HD-tasolla ketun näkee heti videon alusta talon vasemmalla puolella.

Riistakamera raksuttaa kuvia kyyhkyruokinnalla. Parissa päivässä tulee kuvia yleensä nelisen sataa. Näistä ehkä noin vajaa viidennes on auringon ja tuulen aiheuttamia harhalaukauksia. Mutta medium-herkkyydellä tulee kuviin myös elämääkin. Tässä kirjoituksessa tuoreimmat kuvat kyyhkyjen ruokintapaikalta.

Kuten edellisessä kirjoituksessa suunnittelin, siirsin kameran vähän lähemmäksi ruokintaa toivoen, että saisin lähiotoksia ruokinnan asiakaskunnasta. ScoutGuard SG560K-8M -kamera on vain noin puolen metrin korkeudella maasta. Ruokinnalla on nyt riistahernettä, herne-viljasekoitusta ja merisuolaa, joka erottuu maasta valkoisena kasana.

Viime kevättalvena askartelemani riistakameran suojus on toiminut hyvin - vesi on pysynyt loitolla. Nyt vähän kokeneempana, en muuttaisi suojuksen rakenteessa mitään.

Supikoira oli pyörähtänyt ihan kameran vieressä. Tätä parempaa kuvaa siitä ei tullut. Viikonlopulle on siis vähän ohjelmaa. Pensikkoon pitää viritellä loukku ja voisipa sitä käydä pillittämässäkin. Metsästysvuosihan vaihtui 1. elokuuta ja nyt supikoiran ja muiden pienpetojen perään taas pääsee.

Kuvausjakson erikoisin tapaus on tämä harakka, jolla on poskessa jotain "kasvaimia" tai mitälie palleroita. Olisiko lukijoilla ajatuksia, mitä nuo keltaiset pallukat olisivat?

Kyyhkysiä käy ruokinnalla tasaisesti. Mitään valtavaa parvea ei kuviin nyt osunut.

Hauska tilannekuva: herne maistuu uuttukyyhkylle.

Myös närhet löytivät tiensä lopulta ruokinnalle. Onneksi kurjet ovat nyt hävinneet, eikä rusakoitakaan ole kuvissa nyt näkynyt.

Reilu viikko sitten perustamani sepelkyyhkyjen ruokintapaikka alkaa vähitellen houkutella eläimiä puoleensa. Scout Guard-riistakamerasta on ollut kovasti iloa ruokapaikan seurannassa. Mukavan monipuolista elämää kamera on ruokapaikalta kuvannut. (Muistathan, että kaikki jutun kuvat voi klikata suuremmaksi.)

Ensimmäiset kyyhkyläiset ilmaantuivat ruokapaikalle melkein heti aloittamisen jälkeen. Harakkakin ilmaantui heti maisemaan, tottakai. Harakat ja varikset syövät osansa kuormasta, mutta toimivat toivokseni hyvänä houkuttimena ja turvalintuina myös kyyhkyille.

Rusakko löysi nopeasti ruokinnalle. Tätä kuvaa katsoessa on harmi, että kamera on nitkahtanut vinoon. Takavasemmalta nouseva aamuauringon kajo ja taustalla oleva usva luovat kuvaan kivan tunnelman.

Kurkipariskuntakin kävi tutustumassa ruokintaan. Vaikutti vähän siltä, että miedossa suolavedessä turvotetut herneet eivät kurjille oikein kelpaisi. Toivottavasti tämä vaikutelma olisi totta, eikä herneet häviä molokin kitaan.
Rusakoita onkin kaksi! Tuo oikean puoleinen on melko paksussa kunnossa. Rusakothan tekee useamman pesueen kesässä. Mutta ei kai enää näin myöhään, heinäkuun lopussa?
Vaan alkoipa kyyhkytkin löytää ruokinnalle vähän isommalla porukalla. Laskin tästä kuvasta noin 25 kyyhkyä. Osa on toki kaukana pellon toisella reunalla, eivätkä ole varsinaisesti ruokinnalla, mutta silti. Kuvaukset päättyivät patterien loppumiseen, enkä ollut muistanut ostaa varapattereita. Kyllä se ulkoinen akku pitäisi vaan saada investoiduksi. Vien kameran taas kuvaamaan seuraavalla ruokinnan täydennysreissulla ja asettelen kameran samalla lähemmäksi ruokapaikkaa.

Edellisessä kirjoituksessa perustettiin sepelkyyhkyille ruokintapaikka. Kävin heti seuraavana aamuna kiikaroimassa maisemaa. Tässä kirjoituksessa tunnelmakuvia ja tapahtumia pellolta ja riistakameran otoksia. (Uutena ominaisuutena tämän kirjoituksen kaikki kuvat saa klikkaamalla isommaksi.)

Kamera tuli asetettua paikalleen huolimattomasti ja vähän ilman ajatusta. Aamuaurinko loimotti suoraan kameraan ja pilaa kaikki aamupäivän kuvat. Tässä kuvassa näkyy hailakasti yhteensä viisi kyyhkystä syönnöksellä. Kameran kiinnityssalkokin oli painunut yön aikana vinoon.

Menin sunnuntaina aamuyöstä tarkkailemaan pellon tapahtumia. Aamu oli todella viileä, mutta kaunis. Ensimmäiset auringonsäteet alkoivat tulla horisontin takaa vähän ennen neljää. Pienen usvan kanssa auringonsäteet maalasivat maisemasta aika kauniin.

Kylmän yön usva tiivisti pieniä kastehelmiä ohrantähkiin.

Ensimmäiset kyyhkyt tulivat maisemaan jo ennen neljää, eli puolisen tuntia ennen auringonnousua. Ne jäivät puiden latvoihin tarkkailemaan pellon turvallisuutta.

Neljän jälkeen lento alkoi sitten kiivastua. Kuvassa on kaksi kolmikkoa - toinen puiden latvojen läheisyydessä kaukana ja toinen ylempänä ja lähempänä.

Aamun kuluessa maisemassa lensi yhteensä noin 80 sepelkyyhkyä. Yksi tärkeä huomio oli, että valtaosa linnuista pakkautui pellon toiseen laitaan. Syystä tai toisesta linnut lehahtivat sieltä pakoon jotain vähän kuuden jälkeen ja yksi pakoparvista lensi piilopaikkani läheltä. Keskellä kuvaa taitaa olla muuten pari uuttukyyhkyä. Sehän on sepelkyyhkyä pienempi. Samoin vasemman yläreunan lintu on outo. Sen siivet ei ole oikein kyyhkymäiset.

Aamu eteni ja kylmä hiipi pikkuhiljaa puseroon. Lähdettiin pois puoli seitsemän maissa. Koirallakin oli ilmeisesti ollut vilu, kun se revitteli vinttikoiramaisesti pitkin peltoa.

Aamusta viisastuneena vein iltapäivällä Scout Guard-riistakameran pellon toiseen päätyyn ja tein sinne toisen ruokinnan.

Ensimmäisen vuorokauden aikana uudelta kuvauspaikalta ei kovin hyviä kuvia kuitenkaan tullut. Tässä kuvassa on eniten elämää: harakka syömässä hernekasalla, rusakko laukkaa taustalla vasemmalla ja taaempana on kolme sepelkyyhkyä. Nyt ruokinta saa olla pari päivää rauhassa.

En ole koskaan itse harrastanut riistan ruokintaa. Yhtäältä siksi, että siihen ei ole ollut sopivaa paikkaa. Toisaalta siksi, että en ole kokenut sitä kovin tarpeelliseksi asiaksi. Silmät avautuivat viime kevään riistakamerajuttusarjassa, jossa pääsin seuraamaan ruokintapuuhia läheltä. Toisaalta toimivalla ruokintapaikalla voisi saada jatkettua kautta lokakuun puolelle. Täältähän kyyhkyt lähtevät syyskuun puolen välin tietämillä, kun viljapellot kynnetään mullokselle. Eilen olin sattumalta oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja nyt pääsen kokeilemaan sepelkyyhkyn ruokintaa.

Ruokintakohteena on pari sataa metriä kanttiinsa oleva kesantopelto, joka on kynnetty hiljattain. Kävin kiikaroimassa paikkaa eilen illalla ja pellolla oli aika vilkasta. Kyyhkysiä oli muutaman linnun parvina pitkin peltoa yhteensä noin 25 kappaletta.

Arkoja ovat kyyhkyt kesälläkin. Pölähtivät lentoon noin 150 metrin päästä.

Rusakkokin oli katsomassa pellon meininkiä.

Kyyhkyjen lisäksi pellolla oli harmaa- ja kalalokkeja ja todella paljon töyhtöhyyppiä.

Kurkipariskuntakin kailotteli taustalla ja nautti sammakkoillallista.

Sitten toimintaan. Hain Agrimarketista tänään kaksi 40 kilon säkkiä riistahernettä ja yhden säkin merisuolaa. Ensimmäiseen ruokintakokeeseen pistin maltillisesti kolme litraa hernettä ja muutaman desin suolaa. Laskin herneiden ja suolan päälle kylmää vettä reilusti ja annoin herneiden turvota iltapäivän ajan.

Illalla menin sitten viemään herneet pellolle. Mukaan lähti myös tyttäreni, joka näpsi kuvia kamerallaan. Pellolla kävi ilmeiseksi, että kolme litraa hernettä ei riittäisi mihinkään. Pellolta lähti noin 50 kyyhkyä. Saunakauha ei ole välttämättä se paras työkalu herneen levittämiseen, mutta enpä löytänyt tallista muutakaan.

Laitoin hernettä aika laajalle alalle pieninä pistemäisinä syöttipaikkoina. Ajattelin, että tällä tavalla saan selville pellon mieluisimmat paikat.

Virittelin tietysti myös Scout Guard-riistakameran toimintaan. Kamera on pellon reunassa paikassa, jossa näin eniten lintuja eilen ja tänään. Luonnollisesti kylvin kameran eteen myös hernettä runsaasti.

Niin päättyi illan retki. On kyllä jännittävää päästä seuraamaan, miten tilanne tästä kehittyy. Menen huomenna katsomaan aamulennon tapahtumia pellon laitaan.