Tapiolan Takamailla

Ulkona näkyy peltoaukeaa silmänkantamattomiin, kunnes keskeltä aavaa nousee jono vuoria. Edessä näkyy Eyjafjallajökull, jäätikkö jonka alla oleva tulivuori sekoitti Euroopan lentoliikenteen viikoksi vuonna 2010 purkautuessaan rajusti. Yritän räpsiä kuvia auton ikkunasta siinä onnistumatta, päivä on alkanut kääntymään jo iltaan. Olen matkalla sorsien iltalennolle eteläisessä Islannissa, reilun tunnin ajomatkan päässä maan pääkaupungista Reykjavikista.

Käännymme päätieltä peltojen väliin, maisema on sekoitus laavahiekkaa, ohrapeltoja, kirkkaana virtaavia jokia ja pieniä lammikoita sekä kauempana siintäviä tulivuoria. Melkein kaikki on jäässä, pakkanen on laskenut lähelle kymmentä astetta, joka on epätavallista näillä seuduilla. Atlantin läheisyys työntää kosteaa ja lämmintä meri-ilmaa Etelä-Islantiin, ja talvet ovatkin usein sateisia sekä lämpimämpi kuin mihin Suomessa on tottunut.

Pysähdymme portin eteen ja katson sen yli pellolle. Vajaa kymmenen metriä halkaisijaltaan olevassa lampareessa on 250-300 merihanhea, mykistävä näky. Suurin osa hanhista on jo muuttanut etelään joulukuun aikana, mutta näköjään vieläkin saattaa myöhästelijöihin törmätä. Alue on useiden pienten lampien ja jokien sekoittama kosteikko keskellä ohrapeltoja, ilman hanhiakin ilmassa pystyy haistamaan paikan vetovoiman sorsille ja hanhille.

Hanhet lähtevät lentoon kun lähestymme lampea, ne laskeutuvat pellolle muutaman sadan metrin päähän ja niiden kaklatus kantautuu korviin kun valmistelemme iltalentoa. Asettelemme tusinan verran kuvia lampeen kahteen eri ryppääseen jotta keskelle jää sopiva aukko johon toivomme sorsien yrittävän hämärissä. Rantapenkalle asetellaan vielä lisäksi muutama peltokuva tuomaan näkyvyyttä.

Paikallinen maanviljelijä on tuonut käyttöömme kaksi heinäpaalia joiden taakse ja katveeseen on tarkoitus piiloutua. Tuuli on navakkaa aukealla ja se tulee suoraan passin takaa kuville. Asetelma vaikuttaa hyvältä.

Auringon viimeiset säteet näkyvät vielä horisontissa kun ystäväni kuiskaavat ”gæs, gæs!” Parikymmentä merihanhea lentävät matalalla suoraan kohti kuvia, muistelen saamiani ohjeita: aloita keskeltä ja etene reunaan, muista pysyä rauhallisena. Juuri ennen kuin räpylät koskettavat vettä kuuluu käsky, nousen heinäpaalin takaa seisomaan, otan lähimmän hanhen jyvälle ja vedän liipaisimesta. Etsin hajaantuvasta hanhilaumasta seuraavan linnun ja laukaisen. Tilanne on nopeasti ohi ja koira pääsee töihin, kahdeksan kertaa se palaa hanhi hampaissaan.

Ammutut hanhet asetellaan lammen rantaan kaaveiksi ja odotellaan sorsien saapumista. Iltalento alkaa varovaisesti, yksinäinen sorsa kiertää tuulen alle ja laskeutuu kuville suoraan kopiksi. Kaaveiden asettelu toimii niin kuin oli suunniteltukin. Tämän jälkeen räjähtää. Ilma on täynnä siipien suhinaa, ehdin juuri lataamaan kun seuraava parvi on jo kierroksessa. Parvet ovat isoja ja sorsat lihavia, koira tekee taukoamatta töitä hakiessaan pudotettuja lintuja.

Tuuli yltyy ja linnut pudottautuvat kuville aggressiivisesti, lähes poikkeuksetta jokainen parvi yrittää päästä avoveteen. Kaikki tiputetut linnut löydettiin, niistä viimeisen koira hakee ylävirrasta jään alta piileksimästä. Toimiva noutaja on ehdoton näin kiivaassa jahdissa.

Seuraavana aamuna olemme takaisin samassa paikassa ja tarkoituksena on metsästää hanhien aamulento ja aamupäivällä etsiä pomppusorsia jokivarresta. Nyt mukana on nippu hanhikaaveita jotka asettelemme lammen jäälle ja rantapenkalle.

Ensin tulevat sorsat, kuulemme useita parvia lentävän ympärillä mutta on liian pimeää edes yrittää ampumista. Sorsien lento ei kestä pitkään aamulla ja toivomme niiden löytyvän myöhemmin läheisestä joesta. Ensimmäiset hanhet lentävät hetki ennen auringon nousua, ne tulevat varoittamatta hyvin hiljaa ja koukkaavat hämärästä kuvien ylle.

Reilun kymmenen hanhen parvi leijailee viisi metriä kuvien takana kun ampumiskäsky kuuluu, linnut ovat todella lähellä ja saan kaksi puhdasta tiputusta parvesta. Muutkin onnistuvat ja koiralla riittää taas töitä.

Loppu aamusta isommat parvet yrittävät kuville useaan otteeseen, mutta eivät uskalla lentää tarpeeksi läheltä, pitkä metsästyskausi on saanut ne varovaisiksi.

Aamulennon jälkeen kävelemme joen vartta etsien sorsia, mutta sorsat eivät ole paikalla. Kova pakkanen on jäädyttänyt joen mutkissa olevat suojaisat taskut jossa sorsat yleensä viihtyvät. Usein linnut löytyvät aina samoista kohdista jokea, joten kävelemme ennalta hyviksi todetut paikat läpi kuitenkaan näkemättä sorsia. Pakkaset ovat työntäneet osan sorsista meren rantaan, josta ne palaavat pelloille kun ilma lämpenee.

Metsästäminen Islannissa tapahtuu pääasiassa yksityisillä mailla. Valtion maita on niukasti ja niillä metsästäminen on kielletty ulkomaisilta vierailta. Myös yksityisillä mailla ulkomaisella vieraalla on oltava islantilainen isäntä mukana, joka on vastuussa vieraastaan. Oman aseen tuonti Islantiin onnistuu kohtuullisen kivuttomasti, se vaatii Islannin tullilta haettavan luvan tuoda ase maahan sekä väliaikaisen hallussapitoluvan. Hallussapitolupa myönnetään vastaavaa suomalaista hallussapitolupaa vastaan. Metsästyskortin saa myös suomalaista metsästyskorttia vastaan.

Islannissa saa käyttää lyijyhauleja vesilintuja metsästettäessä ja patruunakapasiteetti itse lataavissa sekä pumppuhaulikoissa on 1+2 patruunaa. Hanhen metsästys alkaa tuttuun tapaan 20.8. mutta sorsastus vasta 1.9. ja molempien metsästäminen jatkuu maaliskuun 15. päivään asti. Hanhijahdin kuuminta aikaa on loka-marraskuu muuton ollessa kiivaimmillaan, mutta alkukaudestakin on mahdollisuus saada hyviä saaliita. Suurin osa hanhista muuttaa vuoden loppuun mennessä etelämmäksi mutta sorsastusta voi jatkaa kauden loppuun saakka.

Mieto ilmasto ja meren läheisyys takaavat sorsille aina suojaisia ruokailumaastoja. Islannissa metsästettävät hanhilajit ovat merihanhi, valkoposkihanhi ja lyhytnokkahanhi, näistä merihanhi on yleisin tavattava hanhilaji. Lyhytnokkahanhia metsästetään ylängöillä ja vuoristoissa sijaitsevilta erämaa lammilta, joka vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä. Valkoposkihanhi on läpimuuttaja Grönlannista ja niitä saadaan satunnaisesti saaliiksi muuttoaikaan.

Reykjavikin läheisyydessä toimii muutama metsästysyrittäjä, jotka tarjoavat ulkomaisille metsästäjille hanhi- ja sorsajahteja, ja se onkin helpoin tapa päästä kokemaan mitä metsästäminen Islannissa on, ellei omaa hyviä suhteita paikallisiin metsämiehiin. Tavallisesti kolmen metsästyspäivän paketti kustantaa 1500-3000 € per metsästäjä riippuen sisällöstä ja ryhmän koosta. Perushintaan kuuluvat yleensä majoitukset, kuljetukset, tarvittavat luvat, metsästys, oppaat ja houkutuskuvat.

Islanti on suomalaiselle metsämiehelle ehkä hieman tuntemattomampi metsästyskohde, mutta se tarjoaa unohtumattomia maisemia ja elämyksiä metsästäjille. Tuliperäinen saari on jo itsessään hyvin eksoottinen paikka vierailla, mutta väitän että se tarjoaa myös upeinta vesilinnustusta Euroopassa. Iceland Outfitters tarjoaa laadukkaita hanhi- ja sorsajahteja ensi syksynä eteläisessä Islannissa. Lisätietoja jahtipaketeista ja järjestelyistä antaa Aleksi Stenfors (aleksi@icelandoutfitters.com), puh +354 864 7229.

Valokuvia ja kuulumisia Islannin jahdeista löytää myös osoitteista www.icelandoutfitters.com ja
https://www.facebook.com/HuntingIcelandOutfitters

Tämän jutun on kirjoittanut Aleksi Stenfors, johon tutustuin viime vuonna Facebookin houkuttelupyynti-ryhmässä. Pitkän linjan metsästäjä Aleksi on muuttanut Islantiin. Siellä vesilintujahti on omaleimaista ja kaikesta päätellen aika mahtavaa hommaa. Kiitos Aleksille tästä jutusta ja upeista valokuvista.

Olin tällä viikolla hanhijahdissa Virossa Haapsalun eteläpuolella Tuurun kylän maisemissa. Tämä reissu oli minulle ensimmäinen metsästysmatka ulkomaille ja muutenkin olin ensimmäistä kertaa osana isompaa, peräti yhdeksän metsästäjän, jahtiseuretta. Viikko meni mainiosti: puitteet olivat upeat, lintuja lensi maisemassa runsaasti ja välillä metsästyskin onnistui. Tässä tarinassa viikon parhaita paloja.

Matkan järjestelyistä

Yksi reissun suurimpia jännityksen aiheita oli, miten koirat pärjäisivät autossa lauttamatkan Helsingistä Tallinnaan ja takaisin. Olin luottavainen koiriini, koska ne ovat melko tottuneita autoilijoita. Kuitenkin merellä aaltojen keikutus voi joskus olla melkoista ja autokannella kuulua kaikenlaisita kolinoita ja muita kovia ääniä. Kaikki näytti kuitenkin menneen aivan mainiosti.

Retken pääpaikkana oli Altmõisa Külalistemaja - Altmõisan majatalo. Majatalon huoneet olivat viihtyisiä ja siistejä. Huoneissa ei ollut jääkaappia eikä telkkaria, mutta näistä puutteista ei koitunut isompia ongelmia: Nalan ja Sissin raakaruuille löytyi majatalon keittiön pakastimesta ja jääkaapista tilaa. Ja toisekseen television katsomiseen ei aikaa olisi jäänyt. Langaton netti kuului majatalo peruspalveluihin. Tämän reissun kokonaisuuteen kuului kolme lämmintä ruokaa ja kylmä aamiainen per vuorokausi.

Retkellämme oli myös metsästysoppaat. Oppaat tulivat keskisessä Virossa pääpaikkaansa pitävältä Trofee Jahimajalta. Oppaiden merkitys ja rooli arvelutti minua etukäteen paljon. Sitä kun on tottunut itse päättämään metsästyksen yksityiskohdista, puuhastelemaan passipaikat kuntoon, laittelemaan kaaveet ja houkuttelemaan riistaa - tähän kaikkeen oli lopulta täydet mahdollisuudet. Oppaat kuljettivat meidät majatalolta passipaikoille. Mutta mikä tärkeintä, he tiedustelivat ja tarkkailivat lintujen lentoreittejä ja ruokailupeltoja. Oppaiden kokemukseen ja viime hetken tietoihin perustuen illalla sitten päätettiin, minne seuraavana päivänä mentäisiin. Itse metsästyksen kannalta oppaiden rooli oli siis tavallaan melko näkymätön. Tämä tuntui hyvin luontevalta ja toimivalta järjestelyltä.

Maisemia

Vaikka olimme hyvin lähellä meren rantaa, kaikki metsästys tapahtui pelloilla kuuluisan Matsalun luonnonpuiston lähimaisemissa. Matsalun lahdelle kerääntyy vuosittain jopa satoja tuhansia hanhia muuttomatkoillaan ja aiheuttavat paikalliselle maataloudelle kaikenlaista harmia. Osin alueen hanhijahti onkin poikkeusluvin tapahtuvaa ns. suojelujahtia.

Koko viikon säätila oli metsästykselle oikein mukavalla ja leppoisalla mallilla. Alkuviikosta yöt olivat pilvettömiä, joten aamulennolle lähdettiin muutaman asteen pakkaskelissä. Loppuviikosta pilvet pitivät yöt reilusti plussan puolella. Aivan viimeisen päivän aamulennolla tuli muutama pisara vettä. Useimmat aamut olivat kuitenkin kuulaita ja kauniita.

Muutamalla passipaikalla oli todella paljon takiaisia. Ne tarttuivat vaatteisiin ja koirien turkkiin tiukasti.

Hanhet

Hanhia lensi varsinkin parin ensimmäinen päivän aikana melko valtavia määriä. Oheisen kuvan kaltaisia parvia meni maisemassa kymmeniä. Näihin jättiparviin ei pillillä ja kaaveilla saanut oikein mitään kontaktia. Kiikareilla löytyi oikeastaan kaikki odotettavissa olleet lajit: valkoposkihanhia oli selvästi eniten ja metsähanhia oli myös välillä muutaman kymmenen linnun parvissa. Harvakseltaan taivaalla ja kaukana pelloilla maassa näkyi myös merihanhia, tundrahahnia, kiljuhanhia ja sepelhanhia. Kanadanhanhia ei kiikareihin osunut. Alla oleva valokuva kannattaa klikata isommaksi, jotta hanhien todellinen määrä erottuu paremmin.

Sain kesken reissun kaveriltani puhelimitse vähän tukiopetusta valkoposkihanhien pillittämiseen. Sopivan kimakalla ja nopeatempoisella pillityksellä onnistuin kääntämään useiden hanhitokkien lentosuuntaa suoraan kohti.

Pari kertaa myös suurempi valkoposkihanhiparvi kiinnostui pillityksestä ja kaaveista.

Metsästys

Jahtitapahtumia oli jokaisen päivän aikana kaksi. Aamulennolle lähdettiin aamulla puoli kuudelta ja sieltä palattiin kymmenen jälkeen. Iltalennolle lähdettiin kolmen neljän välillä ja palattiin pimeyden laskeuduttua puoli kahdeksan jälkeen. Passipaikat olivat joko pellon reunojen ojien pensikoissa tai keskellä peltoa olleissa kivisaarekkeissa. Osassa paikoista käytettiin naamioverkkoja ja osassa luotettiin luonnolliseen naamioitumiseen. Varustevinkkinä kannattaa muuten huomioida oheisessa kuvassa näkyvä sininen kuminauha ("mustekala"). Minulla on niitä repussa aina mukana pari kolme. Ne ovat monessa paikassa tarpeellisia ja käteviä. Tällä kertaa venytin sillä naamioverkon reunaa alas ja sain juuri sopivan tähystysaukon juuri sopivaan paikkaan.

Kaaveita oli käytössä runsaasti. Osin niiden laatu jätti toivomisen varaa, mutta varsinkin oheisessa kuvassa olevilla Sportplastin ns. ruttukaaveilla saatiin hyviä onnistumisia.

Saaliit

Vaikka lintuja lensi maisemassa paljonlaisesti, oli saalistilanteisiin pääseminen silti varsin vaikeaa ja hankalaa. Alkuviikosta metsästysonni oli minun osaltani parempi ja loppuviikosta kahden viimeisen päivän aikana ampumatilanteita ei tullut lainkaan. Itselleni huikein onnistuminen tuli keskiviikkona. Pillillä ja kaaveilla saatiin houkuteltua noin 60 valkoposken parvi kaaveille niin, että pääsin pudottamaan siitä peräti kolme lintua kolmella laukauksella. Nala nouti linnuista kaksi ja aivan mainiosti passissa toiminut Sissi haki yhden. Tämä oli elämäni ensimmäinen ns. tripla.

Myös Nala oli selvästi ylpeä ensimmäisestä triplastamme.

Jahtiseurueessamme oli siis yhdeksän metsästäjää ja kolmella meistä oli toimivat koirat mukana. Siten oli luontevaa jakautua kolmeen tiimiin niin, että joka tiimissä oli yksi koirakko ja kaksi metsästäjää. Näin saatiin kaikille koirille noutoja sopivasti. Nala teki huippuhienon riistatyön, kun yksi hanhista haavoittui hankalasti ja liiti kartalta katsottuna 430 metriä. Linnun vielä liitäessä hyppäsin Nalan kanssa passipiilosta esille ja osoitin Nalalle taivaalla liitänyttä haavakkolintua. Kun lintu tippui maahan, annoin noutokomennon ja niinpä Nala oli markkeerannut linnun putoamispaikan ja haki sen täysin suoraviivaisesti talteen.

Myös Sissi pääsi tietysti riistatöihin. Pisin nouto oli reilu satametrinen. Sissi nouti yhteensä noin kymmenkunta lintua ja se käsitteli lintuja hienosti pehmeällä ja syvällä otteella. Saalismääristä sen verran, että minä sain viikon aikana saaliiksi yhdeksän valkoposkihanhea. Olen oikein tyytyväinen - ampuminenkin onnistui suht kelvollisesti, vaikka mukaan mahtui pari hassua ohilaukausta.

Lopuksi

Ennakko-odotukseni kaupallista hanhijahtireissua kohtaan olivat vähän ristiriitaiset ja epäileväiset. Mutta olen kyllä erittäin tyytyväinen, että tulin lähteneeksi. Porukka oli mitä mahtavinta, lintuja oli maisemassa runsaasti ja koirat saivat hienoja noutoja. Mikä tärkeintä, koko touhu oli erittäin metsästyksellistä ja haasteellista puuhaa. Jo retken aikana päätettiin, että näihin maisemiin palataan myös ensi vuonna. Kiitokset kaikille mukana olleille - erityisesti kiitokset Markolle käytännön järjestelyistä, kämppäkaverilleni Reijolle & Nemolle ja passipaikkatiimiläisilleni Raunolle & Harrille. Kuin hyvästiksi autoja pakatessamme majatalomme yli lensi vielä mukava hanhiparvi.

Lisäys 5.10. klo 19:11

Enpä tiennyt, että Jahtikuningatar Marjaana oli vieraillut just samoissa maisemissa :)

Lähden huomenna ensimmäistä kertaa ulkomaille metsästysmatkalle. Matka ei ole kovin pitkä, eikä kohde eksoottinen, kun lähden hanhijahtimatkalle Viroon koko viikoksi. Reissu on järjestelyiltään poikkeuksellinen aiempaan verrattuna. Tavallisesti jahtini ovat lyhyitä muutaman tunnin kestäviä hetkiä aamulla ja pidemmilläkin reissuilla olen tottunut tekemään kaiken itse ja omalla porukalla. Nyt menen valmiiseen pöytään, toisten "passattavaksi". Jahdin apuna ovat siis paikalliset oppaat, jotka hoitavat käytännön valmistelukuviot, kuljetukset ja sen sellaiset. Myöskään ruokapuolesta ei tarvitse huolehtia. Lisäksi tavallisesta poikkeavaa on myös se, että nyt olen osa isompaa porukkaa. Aivan uutta ja erilaista on siis tiedossa monella tavalla.

Samalla tämä kaikki on hurjan mielenkiintoista: pääsen tutustumaan aivan uudenlaiseen metsästyskulttuuriiin ja varmasti saan aivan uudenlaisia kokemuksia ja oppeja. Ennakkoon tiedossa on, että hanhia pitäisi alueella olla liikkeellä melko runsaasti, joten odotukset saaliin saamisesta ovat melko korkealla. Toisaalta metsästyksessä ei ennakkoon saalistakuita ole ikinä. Eräs tuttavani palasi juuri viikon hanhijahtiretkeltä Virosta, eikä hän ollut saanut porukoineen yhtään lintua saaliiksi.

Reissun valmistelut ovat alkaneet jo kuukausia sitten. Alustavasti retkestä sovittiin jo talvella ja alkukesästä järjestin reissun paperiasiat kuntoon. Koirille piti hankkia omat passit, joista selviää koirien rokotustiedot. Myös aseille piti hankkia Euroopan ampuma-asepassi.

Lue lisää blogin aiemmista tarinoista:
Ampuma-asepassin hakemisesta
Lemmikkieläinpassin hakemisesta

Edessä on siis suuri seikkailu. Seikkailu ja uuden oppimisen paikka on edessä varmasti myös koirille. Nala ei ole aiemmin juuri ollut seuruejahdeissa mukana, eikä Sissikään tietysti ole tämmöisiin jahteihin vielä ehtinyt. Samalla tämä retki on niille molemmille ensimmäinen ulkomaan matka. Etukäteen on epäselvää, miten hyvin nettiyhteydet paikan päältä toimivat. Jos mahdollista, teen blogiin pienen pikapäivityksen reissun puolen välin kieppeillä.

Tämä päivä jää ikuisesti mieleeni. Sain nimittäin tänään saaliiksi elämäni ensimmäiset kanadanhanhet. Kanukkien lisäksi saaliiksi päätyi vielä yksi merihanhikin. Huikeaa!

Olin saanut kaveriltani kutsun tulla Rannikko-Pohjanmaalle hanhijahtiin. Kello oli herättämässä jo vähän ennen neljää ja ajelin valmiiksi pakatun auton kanssa sovitulle kohtaamispaikalle. Hämärän turvin hipsitiin pellolle ja laiteltiin kaaveet peltoon.

Aamu oli tuuleton, joten kaaveet laiteltiin peltoon "häröpallo"-muodostelmaan eli perstuntumalla silmää miellyttäväksi asetelmaksi noin 30 metrin etäisyydelle passipaikalta. Aamu alkoi todella lupaavasti, kun vähän kuuden jälkeen ylitsemme lensi noin 25 heinäsorsaa ja puoli seitsemän maissa jo ensimmäinen hanhiparvikin kaartoi ampumaholleilta - silloin meillä oli vielä kahvikupit käsissä...

Pellolla saatiin todistaa melkoista luonnonnäytelmää, kun kurkien muuttoparvet lensivät jatkuvana virtana. Niitä lensi maisemassa aamun mittaan varmasti yli 10000.

Passipaikka oli peltoa halkoneen valtaojan pensaspöheikössä. Nala sai pöheikön reunalta aitiopaikan. Toiset metsästäjät olivat noin 40 metrin päässä vasemmalla saman ojanreunuspöheikön suojissa.

Minä olin puolestani Sissin kanssa vähän syvemmällä ojan reunalla. Tämä kuva taitaa olla #hanhiselfie.

Varsinaiset metsästystapahtumat tapahtuivat seitsemän jälkeen, kun noin 30 hanhen parvi tuli ja laskeutui parin sadan metrin päähän kaaveilta sivuun. Aamun tunteina sankentunut sumu haittasi lintujen tunnistamista lajilleen - parvessa oli sekaisin ainakin merihanhia ja metsähanhia. Hanhiparvi veti puoleensa myös joutsenia.

Ensimmäinen ampumatilanne tuli, kun sumun keskeltä tuli näkyviin kuuden hanhen porukka. Parvi päätti tulla kaaveille ja viimeistään ampumaholleilla tunnistin linnut kanadanhanhiksi ja merihanhiksi. Sain siitä hienon tuplan - ensin tippui kanadanhanhi ja seuraavalla laukauksella merihanhi.

Merkkarin noutaminen onnistui Nalalta hienosti, mutta haavakoksi jääneen kanadanhanhen noutaminen oli vähän konstikkaampi homma. Nala nappasi linnun ennakkoluulottomasti ja aggressiivisesti kantoon. Mutta noin viisikiloinen lintu kiemurteli ja pisti kaikin tavoin hanttiin Nalan kantoyrityksille. Palauttaessaan lintua Nala toi sen kyllä käteeni, mutta otti heti muutaman askeleen taaksepäin ja tarkkaili lintua vähän etäämmältä. Tämä oli erinomaisen hyvä treeni jo reilun viikon kuluttua alkavalle Viron hanhijahtiretkelle.

Muutamaa hetkeä myöhemmin noin parin kymmenen kanukin parvi lensi naapuripassin päältä ja sielläkin päästiin pudotuksiin. Minä nappasin samasta tilanteesta puolestani lähimpänä minua lentäneen hanhen.

Tämän jälkeen ampumatilanteita ei enää tullut. Hanhia lensi aamupäivän mittaan ehkä noin 12-13 parvea. Nämä kanadanhanhet olivat ensimmäiset kanadanhanhisaaliini koskaan, joten aamu oli minulle todella erityinen. Aamu meni muutenkin mainiosti - ampuminen toimi, hanhikaaveet toimivat, koira toimi hyvin ja seura oli mukavaa.Ett jättestort tack till K and N för att jag fick komma med.

Sain kutsun tulla sorsastamaan kaverini lähisuvun tiluksille Keski-Suomeen jo melko aikaisin kesällä. Uudenlaiset sorsastuskohteet kiinnostavat tietysti aina. Ajelin kohteeseen perjantaina ja vietin siellä todella mukavan viikonlopun. Paikalle saapui pari muutakin sorsastukseen hurahtanutta kaveria Helsingistä saakka.

Sorsastuksen pääkohteena oli pieni kosteikko, joka oli kaivettu peltoa reunustaneesta valtaojasta pieninä poteroina metsän siimekseen. Vesi oli kuivan loppukesän vuoksi poikkeuksellisen vähissä. Jos vettä olisi normaali määrä, olisi paikka sellainen jenkkimetsästyselokuvista tuttu timber-tyyppinen tulvametsikkö.

Käväisimme heti perjantain illalla tutkimassa paikkoja ja istumassa iltalennolla. Kosteikossa olikin taviporukka, josta saatiin saaliiksi heti kolme lintua. Nala ja Sissi pääsivät molemmat töihin.

Yksi taveista oli liitänyt melko kauas ruohikkopellolle ja kun Nala ei heti lintua löytänyt, päästin Sissinkin etsimään haavakkoa. Yllättäen tavi olikin kömpinyt putoamispaikalta lähemmäs ja Sissi löysi linnun. Tämä oli Sissin ensimmäinen aito vesilintunouto!

Iltalennon maisemaa.

Perjantain lento oli melko vaatimaton. Pari yksittäistä tavia singahti maisemassa ja muutaman heinäsorsan parvi käväisi alueella, mutta siitä tilanteesta ei saalista saatu. Autoille palattiin vasta pimeässä.

Perjantain iltapalaksi sain maistaa ensimmäistä kertaa friteerattua kuoretta - eli norssia! Täällä meren rannalla norssia ei Satakunnan lisäksi juurikaan muualla arvosteta. Järvikuore oli kooltaan paljon pienempää ja mielettömän hyvää!

Lauantaina käväistiin lähijärvellä veneilemässä ja kahlaamassa kaislikkoperukoita.

Nala ja Sissi käyttäytyivät veneessä tietysti oikein hienosti.

Myös isännän Jussi-mäyräkoira osasi olla veneessä oikein nätisti.

Rannalla oli melko runsaasti kauriin jälkiä.

Jos oli kosteikolla kuivaa, niin myös järven kaislikot kärsivät veden vähyydestä. Monet hyvännäköiset perukat olivat käytännössä kuivilla.

Muutama tunti siinä vierähti, mutta yhtään lintukontaktia ei saatu. Paluumatkalla veneessä oli hetki aikaa ihmetellä sosiaalista mediaa...

Rantauduttuamme käytiin taas vilkaisemassa kosteikko. Vaikka ollaan jo syyskuussa, oli lauantai hyvin lämmin päivä. Kosteikolta ei nyt löytynyt mitään.

Lauantain iltalento kosteikolla oli reissun saalisrikkain tuokio. Saaliiksi tuli useampia taveja ja pari heinäsorsaakin. Useimmat linnut tulivat sen verran hämärässä, että saaliskuvat eivät oikein onnistuneet.

Kyllä tämmöisissä maisemissa kelpasi passitella.

Reissu Keski-Suomeen oli kaikin puolin onnistunut. Mukavaa seuraa, uusia tuttavuuksia ja aivan uudenlaisia metsästyskokemuksia myös koirille. Kiitos Simolle tapahtuman järjestamisestä ja kuvaamisesta. Iso kiitos tietysti Heikille isännöinnistä. Ja kiitos Karille ja Nikolle hyvästä seurasta!