Hyvää Joulua kaikille Takamaiden lukijoille! Ja onnellista uutta vuotta 2015! Ensi vuodesta on tulossa jännittävä ja mielenkiintoinen vuosi monella tavalla - sen tietää jo nyt. Mutta nyt on aika rauhoittua ja syödä kinkkua. Jouluhan on vain kerran vuodessa, isänpäivä sentään joka syksy.
Päivitys 5.8.2014: Osallistumisaika aivan mahtavan suosion saaneeseen sorsapilliarvontaan on nyt päättynyt. Kiitos kaikille osallistujille ja kiitokset Jokierä Oy:lle pillikisan sponsoroinnista! Arvonnassa kävi Mallard Magicin sai Antti P ja Supernaturalin Aleksi K. Onnittelut Antille ja Aleksille!
Pääset osallistumaan Facebook-sivuillani kahden tämän kauden uutuussorsapillin arvontaan. Osallistumisen säännöt ovat helpot:
Buck Gardner on varmasti useimmille tuttu pillivalmistaja. Mallard Magic on ollut tietääkseni jo parisen vuotta tuotannossa, mutta se on tämän kauden uutuuksia Suomessa.
Pilli on hinnaltaan hyvin edullinen - vain 20€. Siihen nähden pilli on ihan toimiva. Se tuntuu toimivan hyvin märkänäkin. Ääniala tässä polykarbonaattipillissä ei ole kovin laaja. Ääni on melko korkea nuoren heinäsorsanaarasta matkiva ääni. Olen varma, että kyllä tällä pillillä saa sorsat houkuteltua.
Flextone on ollut aiemmin tunnettu kumisista joustavarakenteisista pilleistään. Flextone Supernatural perustuu uudenlaiseen rakennekonseptiin. Siinä on yhdistelty pehmeää ja kovaa. Sen ydin on kova ja pinnaltaan se on nahkean pehmeä. Valmistajan mukaan näin saadaan "yliluonnollisen" aito ääni. Totuus on, että pillin ääni on ihan hyvä, mutta ei se tokikaan mikään yliluonnollinen ole :)
Supernatural on hinnaltaan keskitason pilli - se maksaa 45€. Rahalle saa ihan kivasti vastinetta. Ääniskaala on paljon laajempi, kuin Mallard Magicissa. Samalla tämä pilli on aavistuksen konstikas soitettava. Ilmavirran hallinnan pitää olla kunnossa - muuten ääni sortuu, niinkuin monesti kaksikielisissä käy.
Pillit kisaan tarjosi Jokierä. Jokierä on Joensuussa toimiva kalastus- ja metsästystarvikeliike, jolla on kattava verkkokauppakin. Onnea arvontaan kaikille!
Olen ollut pitkään melkomoisen pettynyt suomalaisten metsästyslehtien sisältöön. Lehtien jutut ovat enimmäkseen vuodesta toiseen samansisältöisinä kierrätettyjä samoista näkökulmista esitettyjä juttuja. Siksi tänään saapuneen Riista-lehden numero yllätti positiivisesti. Siinä käsiteltiin pienpetojen kesäaikaista houkuttelupyyntiä jutussa: "Rehupellon penikat". Tämä juttu on samalla laajemman Houkuttelupyynti-juttusarjan aloitus.
Houkuttelupyynti-jutussa on haastateltu alan kärkinimeä ja ehdotonta osaajaa, Tuukka Arosta. Jo pelkkä Arosen osaaminen tuo jutulle hyvän selkänojan. Lisäksi tässä jutussa on hyvää sen tarkkaan asiaan keskittyvä ote: puhutaan kesäisestä sänkipeltopyynnistä, pelkästään siitä ja vain siihen liityvistä asioista. Tämä mahdollistaa sen, että jutussa mennään syvälle yksityiskohtiin - Tuukka osaa mm. esitellä pillien käyttöeroja jopa niin, että jutussa pillit jaotellaan "kesäpilleihin" ja "talvipilleihin". Lisäksi tuulen merkityksestä ja sen hyödyntämisestä juttu antaa aivan uudenlaisia eväitä myös kokeneemmalle pillimiehelle.
Lopuksi:
Riista-lehden Houkuttelupyynti-sarjan ensimmäinen juttu "Rehupellon penikat" on parasta materiaalia, mitä suomalaisissa metsästyslehdissä on pitkään aikaan saanut lukea. Harmi kyllä, lehden muu tarjonta ei aivan vastaavaan yllä. Varsinkin sepelkyyhkyjahtitarina on kirjoitettu laiskasti vain vanhaa kierrättäen, eikä siitä saa irti oikein mitään uutta.
Tuukkaan ja muihin suomalaisen houkuttelupyyntikulttuurin eturivin kavereihin saa parhaiten yhteyden Facebookin Houkuttelupyynti-ryhmässä.
Osallistumisaika on 21.7.-13 - 26.7.-13. Arvonta sitten lauantaina 27. päivä heinäkuuta. Edellisessä arvonnassa oli erinäisiä mobiililaitteiden kanssa. Nämä ongelmat pitäisi olla nyt kuosissa. Onnea arvontaan kaikille!
Erityisintä tässä tuotteessa oli, että penkissä mahtui istumaan sivuttain - näin kokonaisuuden reppuosa on kätevästi sivussa. Reppuosan kangasmateriaali oli kahisematonta kangasta ja kehikkokin oli päällystetty säämiskällä täysin äänettömäksi. Lisäksi jakkarakehikko oli niin tukeva, että fiilis selässä oli lähinnä rinkkamainen. Tämä reppujakkara meni kyllä joulupukin toivelahjalistan kärkeen.
Lopuksi:
Toista kertaa järjestetyt Olkkosen Erämarkkinat olivat ainakin näin vieraan näkökulmasta mielenkiintoinen ja onnistunut kokonaisuus. Ajoitus heinäkuun puolessa välissä on erinomainen, kun lähestyvä metsästyskausi aktivoi ajatuksia erinäisiin hankintoihin. Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa ja siihen osallistuu jatkossa yhtä mukavasti erinäisiä yrityksiä ja muita toimijoita. Vielä kun mukaan tulee pari vaatepuolen edustajaa ja vaikkapa vähän uutuuskaaveita, saa tapahtumasta kaiken tarpeellisen.
Tästä voi vilkaista, minkälaista tunnelmaa elokuvalta on lupa odottaa...
Merihanhiprojekti on muutamien aktiivimetsästäjien liikkelle panema hanke, jossa merihanhia siirtoistutetaan Maaninkaan Pohjois-Savoon. Siirtoistutusten tarkoituksena on saada merihanhesta pesivä kanta myös sisämaahan. Projektissa ollaan jo niin pitkällä, että kuluneen viikon alkupuolella tehtiin ensimmäiset siirtoistutukset Oulun Hailuodosta Maaninkaan. Asiasta ovat kertoneet ainakin YLE ja Helsingin Sanomat. Löysin Facebookin Houkuttelupyynti-ryhmästä asiassa mukana olleita ja tämä tarina perustuu suurelta osin heiltä saatuihin tietoihin.
Aluksi taustaa: Rannikoiden merihanhikanta kasvaa ja sisämaan metsähanhikanta taantuu. Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan merkittävin tekijä vesilintujen kantavaihteluihin johtuu elinympäristöjen muutoksesta. Metsähanhen taantuma johtunee siis laulujoutsenen leviämisen ja pesintäsoiden häviämisen kaltaisista tekijöistä. Merihanhen menestystä selittävät puolestaan omat ympäristötekijänsä. Samalla Ruotsissa merihanhi pesii runsaslukuisena myös sisämaan suurilla järvillä. Näistä tausta-ajatuksista lähti liikkeelle Merihanhiprojekti.
Merihanhiprojekti ei ole aivan ensimmäinen laatuaan. Oulujärvelle tehtiin epäonnistunut siirtoistutusyritys jokunen vuosi sitten. Oulujärven oppina on ollut varsinkin poikkeuslupien ja rahoituksen varmistaminen pitkäjänteisyyttä vaativan hankkeen perustaksi. Maaningan hankkeen puuhamiehet ovat tehneet kotiläksynsä hyvin ja valmistelleet hankkeen vaatimat lupahakemukset tarkasti. Siten projektin lupapuoli on ollut, ehkä hieman yllättäenkin, lopulta ilmeisen kivuton prosessi. Poikkeuslupia on tarvittu ainakin varsinaisen siirtoistuttamisen tekemiseen ja rakettiverkon käyttöön.
Merihanhiprojekti kestää ainakin kolme vuotta. Tänä vuonna siirretyt 14 lintua ovat siis vasta alkua. Siirtoistutusten teho ja toiminta perustuu siihen, että nyt siirretyt poikaset palaavat pesimään poikasvaiheen tuttuihin maisemiin tulevina kesinä. Ensimmäisen sukupolven jo pesiessä tehdään lisäistutuksia, joten Maaningan merihanhikanta kasvaa yhtäaikaisesti kahdella tavalla. Kannan vahvistuessa hanhet vähitellen leviävät pesimään lähialueiden järville - ja niin on lumipalloilmiö valmis.
Luonnollisesti kestää vuosia, ennenkuin kanta kestää metsästystä. Tämän vuoksi maaninkalaiset metsästysseurat ovat jo viime vuonna kieltäneet merihanhen metsästyksen alueillaan. Ja aivan uunituoreena tietona laajempaa sisämaan kattavaa merihanhen metsästyskieltoa kaavailee myös Maa- ja Metsätalousministeriö Riistakeskuksen aloitteesta. Jää nähtäväksi, onko tämä alkusoittoa laajemmalle Riistakeskusvetoiselle siirtoistutusprojektille. Samassa esityksessä ovat muuten myös alustavat esitykset metsähanhen metsästysajoiksi.
Tämä projekti tuntuu ja näyttää kaikin puolin upealta. On mahtavaa, että metsästäjät ja metsästysseurat Savon ja Hailuodon suunnilla ovat vetäneet yhtä köyttä. On mahtavaa, että viranomaiset eivät ole lyöneet kapuloita tarpeettomasti hankkeen rattaisiin. Ja on mahtavaa, että myös muut luontoharrastajat saavat nauttia merihanhen kalkatuksesta kohta Savossakin. Tapiolan Takamailla arvostaa suuresti.
(Kiitos Janne Kuusistolle taustatiedoista ja valokuvista)
Pohjois-Suomen Erämessut -tapahtuma on alansa käsite ja menin käymään tämän vuoden messuilla pienen tauon jälkeen. Olin käynyt Oulun erämessuilla viimeksi kuusi vuotta sitten. Itselleni oli jäänyt vähän tuntuma, että Oulun erämessut olisivat vähän taantuva juttu, mutta tämän vuoden tapahtumassa tuntui olevan mukava meininki ja kauppakin tuntui käyvän.
Kävin erämessuilla peräti kahtena päivänä. Perjantaina tapahtumassa vierähti liki koko päivä jutustellessa vanhojen ja uusien tuttavuuksien kanssa ja sunnuntaina käväisin vielä pikaisesti pyörähtämässä alueella heti porttien avauduttua. Kuulin jostain, että kävijämäärätavoite 50000 olisi mennyt rikki. Hyvä niin - sunnuntaina aamusella tunnelma oli vielä aika rauhallinen.
Jotkut kritisoivat, että Oulun erämessut olisivat nykyään enemmän yleisulkoilumessut, eivätkä keskity eräilyyn ja metsästykseen. Minusta erämessuille sopivat ulkoilmaharrastukset monipuolisesti. Esimerkiksi kullanhuuhdontaa olisi voinut seurata pidempäänkin. Siinä yhdistyvät hienolla tavalla rento puuhastelu, täysin tosimielellä tehty kullan etsintä ja jossain takaraivossa kurniva toivonkipinä isomuksesta. Isomuksesta, jolla kuitataan elatusmaksut ja eläkkeet.
Ja mitäpä olisivat erämessut ilman tiristettyjä muikkuja ja muuta terveellistä. Näitä muikkuja kaupitelleen nuoren naisen myyntistrategia jäi mieleen. Kävellessäni ulkoaluekäytävällä, hän huudahti takavasemmalta ystävällisellä äänellä "SYÖMÄÄN!" - yksi ainoa sana riitti siihen, että ajatukset vierähtivät lapsuuden kotiin ja äidin vellikellohuutoon. Kyllä maistui herkkulautanen nimensä mukaisesti herkulliselta. Loistavaa myyntityötä!
Toki messuilta lähti mukaan kaikenlaista isompaa ja pienempää varustetta. Ostin tyttärelleni pienen puukon Nakakka KY:n pöydältä. Laadukasta kotimaista käsityötä. Ja tuntui tytärkin arvostavan ensimmäistä puukkoaan. Otin myös itselleni pieniteräisen puukon lähinnä pienriistan käsittelyä varten.
Vaatepuolelta mukaan lähti Blaserin Bozen Boa -takki. Kaavailen tätä takkia erityisesti loppusyksyn fasaanikierroksille ja kyttäysjahteihin. Takki on kevyt, lämmin ja varmasti äänetön. Samalla takin ulkonäkö on sellainen, että sillä voi käväistä vaikkapa kantakaupungilla. Nämä Blaserin vaatteet tuntuvat olevan huippulaadukkaita ja näitä uskon ilmaantuvan vaatekaappiini jatkossa lisää.
Kesän kalastuksiin ja syksyn metsästyksiin tulee tietysti myös Saukko-kanootti, jonka hankinnasta olin sopinut jo etukäteen sitä valmistavan Wild Classicsin kanssa. Kanootin yksityiskohdista näkee, että sen kehittäjät ovat harrastaneet melontaa, ovat kokeneita metsästäjiä ja kalastajia. Negatiivinen köli antaa turvallisuutta ja köliin liitettävä selkänojallinen istuin tuo sorsapassiin aivan uudenlaista käyttömukavuutta. Olen kyllä etukäteen todella innoissani tästä kanootista.
Lopuksi: Oulun Erämessuilla oli tänä vuonna jotenkin poikkeuksellisen kiva fiilis. Toivottavasti Oulussa saadaan pidettyä hyvä tunnelma jatkossakin. Ja säätkin suosivat Erämessuja tänä vuonna. Ehkä juuri aurinkoinen ja lämmin sää toi useimpien kasvoille hymyn. Parin vuoden päästä uudelleen - ilman muuta!
Facebookin Sorsajahdin Aloitus -tapahtuma on ollut huikea menestys! Osallistujia on jo nyt 296! Tapahtuman osallistujat ovat jutustelleet jo nyt elokuun suunnitelmista, koirajutuista ja monesta muusta asiaan liittyvästä.
Palkinnoksi upeasta osallistujamäärästä pidin pienet arpajaiset ja Buck Gardnerin sorsapillin sai Joni Hausjärveltä. Katsotaan, mitä keksitään, mutta seuraava palkinto lähtee, kun tapahtumaan osallistuvia on 500 tai blogia "peukuttaa" 300 lukijaa.
Tule mukaan ja kutsu kaverisi - tehdään yhdessä Sorsajahdin aloituksen Facebook-tapahtumasta sorsastajien yhteinen juttu!
Päivitys 1.8.2014: Muutamia vinkkejä veneestä tuli, mutta eipä sitä lopulta koskaan löytynyt.
Kaverini Beavertail Stealth 1200 -sorsastusvene on varastettu. Varkaus on tapahtunut Vaasassa muutaman viime viikon aikana. Voro iski kyntensä paskaan sikäli, että nämä veneet ovat Suomessa melko harvinaisia kapistuksia. Tietääkseni näitä sorsastusveneitä ei tuoda maahan juuri nyt lainkaan. Jokunen vuosi sitten Suomeen näitä sorsastusveneitä toi Kartanokuva, mutta tuontimäärät eivät varmasti ole olleet kovin suuria - näitä sorsastusveneitä on Suomessa siis korkeintaan muutamia kymmeniä. Asiasta on tietysti ilmoitettu poliisille.
Kyseinen vene oli ja on edelleen varsin kallis, joten myyntipalstoilla kannattaa pitää silmät auki. Varsinkin, jos tarjous on epäilyttävän edullinen. Harmi kyllä, kaverini sorsastusveneessä ei ollut mitään erityisiä tuntomerkkejä - se oli hyvässä kunnossa, ei kiinteitä lisävarusteita, ei reikiä tai lommoja, pohjassa naarmuja käytön jäljiltä. Lisää kuvia löytyy vanhasta tarinastani, jossa esittelin oman Beavertail-sorsastusveneeni. Varastettu vene on minun veneeni kanssa täysin samanlainen.
Jos tiedät tapauksesta, tai näet tämmöisen erikoisveneen jossain epäilyttävässä paikassa, ilmoita asiasta poliisille tai ota yhteyttä minuun sähköpostilla tai lomakkeella. Sorsastusveneen löytymiseen johtaneesta vinkistä on luvassa palkkiö.
"Riistalihaa säännöllisesti syövien veren lyijypitoisuus merkittävästi koholla!" - näin kertoo tuore Ruotsin Elintarvikeviraston teettämä tutkimus. Riistalihaan yhdistetään tavallisesti hyvin positiivisia mielleyhtymiä: Riistaliha on vähärasvaista, siinä ei ole lääkejäämiä ja lihakarjatuotantoon liittyviä eettisiä ongelmia ei ole. Silti kauniin ruusun varressa on vakava ja salakavala piikki. Näin siis ainakin, jos uskomme ruotsalaistutkimusta - ja miksi emme uskoisi.
Mitä tutkittiin?
Ruotsin Elintarvikeviraston ruokailutottumustutkimuksessa seurattiin 273 ihmisen raskasmetallipitoisuuksia veressä ja virtsassa. Riistalihaa usein, eli useammin kuin kerran kuussa, syövillä todettiin merkittävä kohouma veren lyijypitoisuudessa. Lyijy on hermostolle ja sisäelimille erittäin vaarallinen raskasmetalli, joten asian kanssa ei ole leikkimistä.
Miten lyijy päätyy riistalihaan?
Lyijyä kertyy riistalihaan erityisesti lyijyluodeista. Tätä on tutkittu jo aiemmin ja Suomen Eläinlääkärilehti on kertonut norjalaistutkimuksen tuloksista kattavasti. Teemaa on käsitelty myös Terveiset Ravintoketjun Huipulta.comin patruunajutussa. Näyttää siltä, että ilmiö koskettaa erityisesti kiväärillä kaadettua riistaa ja laajalti käytössä olevia lyijykärkisiä puolivaippapatruunoita. Ruotsalaistutkimuksessa ei asiaa tosin rajata näin - jäämiä voi siis kertyä myös haulikolla kellistetystä riistalihasta.
Miten lyijyjäämiltä voisi suojautua?
Eläinlääkärilehden artikkelin mukaan riistalihan "käyttämättä jättäminen noin 30 senttimetrin säteellä haavakanavasta eläimissä vähentäisi lyijyaltistumisen riskiä." Tämä taitaa käytännön mahdottomuus kaikissa olosuhteissa. Siksi myrkyttömät luoti- ja haulimateriaalit ovat paras keino estää lyijyn kertymistä elimistöön.
Jatko?
Erikoista, mutta totta on, että tutkijat eivät varmuudella tiedä kaikkia lyijyn vaikutuksia kehossa. Siksi Ruotsin Elintarvikevirasto on aloittanut jatkotutkimuksen, johon etsitään metsästäviä perheitä.
Itselleni tämä tieto tuli vähän puun takaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ruokariistan metsästyksessä vähennän lyijypatruunoiden käyttöä jatkossa merkittävästi. Syön perheeni kanssa riistalihaa viikottain, enkä halua altistaa itseäni enkä varsinkaan jälkikasvuani jatkuvalle lyijyaltistumalle. Riistalihan kulutukseen tällä kaikella ei perheessämme varsinaisesti ole merkitykstä - riistaliha on edelleen vähärasvaista, terveellistä ja aivan varmasti eettisintä lihaa, mitä syödä voi.
Euroopan Komissio on järjestänyt nettikyselyn eurooppalaisten näkemyksistä aseasioissa. Jokaisen suomalaisen aseharrastajan on syytä käydä vastaamassa kyselyyn! Uhkana on, että mielipidekyselyn tuloksista puhutaan "kansan tukena" tai "äänenä" ja tavallisten metsästäjien ja aseharrastajien toimintaa vaikeutetaan jälleen. Kysely on alkanut jo 25. päivä maaliskuuta ja mielipiteitä kerätään kesäkuun 17. päivään saakka.
Vastaa kyselyyn klikkaamalla tästä.
Kyselyn taustamateriaali näyttää olevan saatavilla vain englanniksi - mutta onneksi itse kysely on saatavilla myös suomeksi. Nettikysely on otsikoitu hienosti: "Ampuma-aseiden rikollisen käytön aiheuttamien haittojen vähentäminen EU:ssa" ja sen tarkoitusperät näyttävät pintapuolisesti kannatettavilta - rikollisen toiminnan kitkeminen on kiistattoman tärkeää. Kysymykset on asetettu kuitenkin hyvin asenteellisesti asevastaisiksi, eivätkä monet kysymykset kosketa aseiden rikollista käyttöä, maahantuontia ja hallussapitoa juuri lainkaan. Jokaisen olisi syytä muistaa, että lailliset metsästys- tai harrasteaseet ovat lopulta vain harvoin rikollisessa toiminnassa.
Itse vastasin jokaiseen valintatehtävään "1". Tee sinäkin samoin.
Suomen Riistakeskus on järjestänyt kevään mittaan koulutuksia koirien kouluttamisesta ja koetoiminnasta koirien kiinnipitoaikana (1.3 - 19.8). Vyyhti vaatiikiin kouluttamista, sillä hallintokokonaisuus on rakennettu suomalaiseen tyyliin varsin byrokraattiseksi - on kieltoja ja poikkeuksia, poikkeuslupia ja poikkeuksien poikkeustapauksia, jolloin lupia ei tarvita... Voivoi.
Kiinnipitoajan koulutuksia ja kokeita varten pitää anoa lähtökohtaisesti aina poikkeuslupa Riistakeskukselta. Nykyään näyttää olevan vallalla ihan fiksu malli, että Kennelpiiri hakee keskitetysti toiminta-alueensa koiraseurojen kaikki poikkeusluvat. Samalla kannattaa muistaa, että muinakaan aikoina koirien kanssa ei saa liikkua noin vain missä vain - lupa metsästysoikeuden haltijalta tarvitaan joka tapauksessa.
Noutajien metsästyskokeiden kouluttamisen osalta esitys jätti lopulta kysymysmerkkejä. Toisaalta lintukoirien kouluttaminen ei poikkeuslupia tarvitse, mutta samalla riistan häiritseminen on kiellettyä. Hakualueella koira työskentelee itsenäisesti ja monesti ohjaajan näkymättömissä, joten riski eläinten häirintään on olemassa. Siksi poikkeuslupahakemus on viisainta tehdä aina.
Poikkeusluvan hakeminen pitää tehdä Riistakeskuksen sivuilta löytyvällä lomakkeella. Lomake on lopulta aika yksinkertainen kokonaisuus ja anomusprosessi vaikuttaa helpolta. Tympeän sivumaun tähän kaikkeen tuo kuitenkin se, että kuulopuheiden mukaan Riistakeskuksen paikallistoimistot myöntävät koulutuslupia toisistaan poikkeavin perustein ja vaatimukset lomakkeen liitteisiin tuntuvat vaihtelevan. Hakijankin kannattaa siis tuntea lain vaatimukset hyvin.
Alla vielä Riistakeskuksen koulutusmateriaali, joka on vapaasti levitettävissä.
Sorsajahdin aloitukseen on tänään tasan neljä kuukautta! Perustin tuonne Facebookin puolelle tapahtuman (eli eventin) nostamaan vähän odotusta. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan fb-tapahtumaan, kirjoittelemaan suunnitelmista ja lähettämään kuvia itse aloituksesta. Sorsastuskauden aloitusta ei kannata kuitenkaan odotella vaan rannalla loikoillen, vaan valmistautumalla linnustuskauteen suunnitelmallisesti.
Tällä viikolla keskiviikkona ja torstaina Vasabladet on uutisoinut saaristojen mökkiläisiä, rannikoiden asukkaita ja varmasti kaikkia luontoihmisiä kiinnostavan tiedon Euroopan Unionin linjamuutoksesta merimetsokysymyksessä. EU:n kalatalousvaliokunnan teettämässä raportissa todetaan, että Suomen rantoja valtavalla nopeudella asuttava merimetso on väärää lajia! Tilanne voi kuulostaa jopa vähän koomiselta, mutta tällä päätöksellä on merkittävä vaikutus rantojamme asuttavan lintulajin suojelustatukseen.
Väärä laji? Miten niin?
Merimetsoja on kahta alalajia Phalacrocorax carbo carbo ja Phalacrocorax carbo sinensis. Näistä carbo carbo on Suomen kotoperäinen, alkuperäinen ja täältä kadonnut laji. Carbo sinensis on puolestaan merimetson ns. aasialainen alalaji ja samalla tänne kuulumaton. Sinensis tarkoittaakin sanana "kiinalaista". Näitä alalajeja ei ole nimetty suomeksi - molemmat ovat vaan merimetsoja. Ruotsiksi aasialaista sinensis-alajia kutsutaan nimellä mellanskarv ja kotoperäistä carbo-alalajia nimellä storskarv. (Viereinen kuva lainattu luvallisesti Wikimediasta.)
Mitä sitten jos lintulaji onkin väärä?
Tällä asialla on merkittävä vaikutus merimetson suojelutilanteeseen Suomessa. Merimetso on ollut hyvin tiukassa suojelussa, koska lajin on otaksuttu olevan kotoperäistä carbo-alalajia. Tiukka suojelu on aiheuttanut närää monissa tahoissa, erityisesti kalastajissa ja mökkiläisissä. Samalla maltilliset pesinnän häirintäyritykset ovat epäonnistuneet. Mutta kyseessä ei siis olekaan se "vanha tuttu" merimetso, vaan noin 1,5 kiloa kaloja päivässä ahmiva, mökkisaaret sotkeva vieraslaji.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että merimetson jaktuvaan leviämiseen ja kannan kasvuun päästään nyt vaikuttamaan. ELY-keskusten kuuluisi myöntää huomattavasti nykytilannetta herkemmin merimetsojen pesintöjen häirintälupia. Häirintä tarkoittaa käytännössä munien puhkomista. Myös suojelumetsästykseen pitäisi olla luvassa poikkeuslupia silloin, kun muut menetelmät eivät syystä tai toisesta toimi. Vasabladet toteaa, ettei carbo-alalaji pesi Suomessa - siksi lajisekaannuksia ei synny ja metsästyspoikkeuslupia voidaan myöntää turvallisin mielin.
Mistä tämä väärä merimetso on tänne sitten tullut?
Väitetään, että sinensis-alalaji tuotiin Keski-Eurooppaan keskiajalla Kiinasta. Siellä tätä lintua on käytetty ja käytetään edelleen kalastuksessa. Kalastajalla on elätteintä parvi merimetsoja, jotka pääsetetään sukeltamaan kalojen perään. Lintujen kaulassa oleva panta estää kalojen nielemisen. Lopulta koulutetut linnut palaavat veneeseen ja oksentavat saaliinsa kalastajalle. Saalis myydään sitten paikallisella torilla. Viereisellä BBC:n laatuvideolla linnut nappaavat hämmästyttävän isoja kaloja!
Lopuksi:
Euroopan Unionin kalastusvaliokunnan Between fisheries and bird conservation: the cormorant conflict -raportti on merkittävä askel kohti merimetson hallittua kannanhoitoa Suomessa. Täytyy toivoa, että ELY-keskukset muuttavat linjaansa nopeasti ja sopeutuvat kalastusvaliokunnan linjaukseen. Metsästyslain mukaista merimetson metsästysaikaa saamme varmasti odotella vielä pitkään.
Suomen Metsästäjäliitto ja Gummerus ovat tuottaneet yhdessä Suomen ensimmäisen älypuhelinsovelluksen erityisesti metsästäjille. Sovellus on saanut nimekseen ytimekkäästi ja kuvaavasti "Jahtiopas". Tätä tarinaa kirjoittaessa sovellus on saatavilla vain iPhonelle, mutta Android ja Windows Phone -versiot ovat tuloillaan. Tässä kirjoituksessa pikavilkaisu sovelluksen keskeisiin ominaisuuksiin ja sisältöihin.
Sovelluksessa on neljä pääosiota:
Vastaavasti koko sovelluksen heikoin osio on kaatopäiväkirja. Minulle metsästys on paljon muutakin kuin sitä "kaatamista". Päiväkirja olisi voinut olla merkittävästi monipuolisempi ja kattaa erilaiset luontohavainnot, koiran kouluttamisen tapahtumat, riistapeltomuistiinpanot jne. Kaikkein suurin miinus tulee kuitenkin siitä, että päiväkirjaan tallennettuja tietoja ei saa tallennettua puhelimesta nettiin. Eli kun puhelin menee rikki, häviää huonolla tuurilla päiväkirjakin. Toisekseen päiväkirjaan kirjatut huippuhetket olisi mahtava jakaa kavereiden kanssa - Facebook tms. sosiaalisen median jakomahdollisuutta päiväkirjassa ei ole.
Lopuksi:
Jahtiopas-sovelluksesta on saatavilla ilmaisversio, jonka ominaisuudet olivat hyvin riisuttuja, eikä sillä pääse oikein puusta pitkälle. Täysversio maksaa 4,49€. Tässä tarinassa esitellyt kuvat on otettu täysversiosta.
Jahtiopas on ensimmäinen suomalainen älypuhelinsovellus. On onniteltava Metsästäjäliittoa rohkeudesta ja ajassa elämisestä. Tämä sovellus on hyvä yritys, mutta harmi kyllä sellaiseksi jää. Sovelluksesta jää mieleen kysymys, että kenelle tämä kokonaisuus on lopulta tarkoitettu? Kokenut metsästäjä ei saa tästä uutta ja uudelle metsästäjälle kokonaisuus ei ole tarpeeksi seikkaperäinen. Riistalajiesittelyt eivät ole riittävän syvällisiä ja päiväkirja nykyisillä ominaisuuksillaan melko vaatimaton. Tosin, kuusivuotias tyttäreni koki riistaeläinesittelyt hyvinkin kiinnostaviksi - ehkäpä tästä sovelluksesta on erityisesti iloa lasten ja nuorten kanssa metsästäjäleireillä.
Toivottavasti Metsästäjäliitto saa tästä kuitenkin intoa jatkokehittää Jahtiopas-sovellusta eteenpäin. Jahtiopas on hyvä avaus, eikä siinä ole rakenteellisia tai teknisiä merkittävä ongelmia.
Eräkontin ja Suomen Metsästäjäliiton tiloissa Riihimäellä järjestettiin lauantaina Riistapeltopäivä, josta kerroin ennakkoon alkuviikolla. Kokonaisuutena päivä oli mielenkiintoinen ja uskon, että muutkin paikalle tulleet olivat samaa mieltä. Itse luennot oli järjestetetty SML:n kokoustilaan, jonka ovella vieraita tervehti komea karhu.
Päivän avasi Aki S. Perälän esittely ketun ja kauriin pillityksen perusteisiin. Paikalle oli tullut vajaa nelisenkymmentä kuulijaa. Akin alustus käytettävissä olleeseen aikaan nähden oli hyvä ja kattava.
Esityksessään Aki painotti sitä, että ketun ja kauriin elintavat on syytä tuntea paikallisesti ja tietää, missä kettu elelee eri vuodenaikoina. Samalla käsiteltiin eri kausien hyviä ja huonoja puolia pillityksen näkökulmasta. Omalta osaltani allekirjoitan Akin ajatukset - minulle paikallistuntemus on hyvin tärkeä osa oikeastaan kaikessa metsästyksessä.
Aki heltyi esittämään myös pientä taukomusiikkia, eli hän antoi mallisuorituksia eri pilleillä tehtävistä äänistä ja pillien äänialoista. Uskon, että tämä osio oli varsinkin aloittelijoille hyvin mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa.
Riistasiemen Oy:n Markus von Weissenberg keskittyi riistapeltoesityksessään riistapellon perustamisen peruselementteihin. Esitys oli kaltaiselleni riistapeltoaloittelijalle hyvä paketti: mitä peltoon olisi hyvä istuttaa, milloin se olisi tehtävä, millä välineistöllä se olisi hyvä tehdä ja mitä tavallisia ongelmia voi olla odotettavissa.
Markus esitteli yleisölle ensimmäistä kertaa julkisesti Seedex 2000 -kylvölaitteen, jota Markus luonnehti 2000-luvun kylvökepiksi. Uutuuslaite on pitkän kehittelyn lopputulos ja siitä on pyritty tekemään mahdollisimman yksinkertainen, tukkeutumaton kokonaisuus. Kylvölaitetta voi käyttää kuvan mukaisesti yksittäin ohjaussarvien kanssa. Toisaalta kylvölaitteen voi ketjuttaa rinnakkain niin, että mönkijän tai traktorin perässä käytetään yhtäaikaisesti vaikkapa neljä kylvölaitetta.
Luonnon- ja riistanhoitosäätiön Kimmo Härjämäki kertoili riistaelinympäristöjen parantamisesta peltoalueilla. Täytyy myöntää, että tämä esitys jäi minulle vähän etäiseksi, koska itselläni ei viljelymaita ole. Yleisössä näytti olevan kuitenkin runsaasti esityksestä kiinnostuneita ja esityksesta kehkeytyi ajoittain hyvää keskustelua.
Lopuksi: Eräkontin ja SML:n järjestämä Riistapeltopäivä oli kaikin puolin hyvä tilaisuus, jonne kannatti ajella kauempaakin. Järjestelyt toimivat hyvin ja esiintyjät lunastivat odotukset osaamisellaan - ehkäpä seuraavalle kerralle saadaan tarjolle sämpylöitä tai muuta syötävää meille pitkämatkalaisille. Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa.
