Tapiolan Takamailla

Kello soi aamulla klo 2:45. Mietin sängyssä ohimenevän hetken, miksi ihmisen pitää olla hullu. Mutta niin vaan ponkaisin ylös. Olin saanut eilisillalla vieraita, joiden kanssa oltiin sovittu varisjahdista tänne Koillismaan hangille.

Bilekansa valui vielä mökeilleen, kun starttasimme kolmen jälkeen autot ja pöllö viriteltiin neljän maissa paikoilleen. Aamun fiilis oli lupauksia täynnä. Eilisen ennakkotiedustelureissulta tuli tieto, että variksia olisi alueella runsaasti. Tunnelmaa nostivat ensimmäiset variksen raakunnat, jotka kantautuivat jostain kauempaa.

Vaikka kaverini pöllö oli hienoin, mitä olen ikuna nähnyt, eivät varikset tänä aamuna siitä olleet juuri kiinnostuneita. Ehkäpä kevät ei ole vielä riittävän pitkällä, jotta huuhkaja olisi riittävän provosoiva uhka. Aamun aikana näimmekin oikeastaan vain yhden isomman muuttoparven. Muutoin alueen varikset liikkuivat enimmäkseen yksin tai pareina.

Korppeja sen sijaan pöllö kiinnosti. Korpin pesimäaikainen rauhoitushan oli sopivasti alkanut juuri eilen, joten korpit saivat lennellä maisemassa rauhassa.

Päivän varisonnistumiset tulivat oikeastaan yksinomaan pillittämällä. Tällä reissulla pääsin ensi kertaa puhaltelemaan Nordikin uusiin "Barrborn" -varispilleihin. Sekä Basic Crow ja Pro Crow tuntuivat pelaavan vähäisellä harjoittelulla vähintäänkin hyvin. Varsinkin Pro-pillistä tuntui saavan omia korvia, passikavereita ja myös variksia miellyttäneitä ääniä. Näiden Barrbornien käyttö on muihin kokeilemiini varispilleihin verrattuna varsin mutkatonta: kielellä pitää tehdä pärisevää R-äännettä ja antaa pillin hoitaa loput. Ääni kuulosti heti paljon luonnollisemmalta, kuin parin vuoden takaisessa Nordik Crow-pillissä oli. Samalla molemmat Barrbornit olivat Faulksin ja Sam Neytin pillejä helpompia hallita. Barrborn-pillien esittelyvideo löytyy YouTubesta: https://www.youtube.com/watch?v=n4noWpy3eUQ

Oli kyllä kiva huomata, että molemmat koirat olivat melko mukavassa noutoterässä, vaikka alkuvuodesta emme ole ennättäneet juuri treenaamaan. Nalaa piti vähän herätellä alussa, mutta niin vain alkoivat varikset löytyä ja tulla käteen.

Nala pääsikin tekemään pari pitkähköä, noin 150 metristä linjanoutoa eli ohjaustehtävää.

Sissi puolestaan teki eri mittaisia markkeerauksia. Vaikka Sissi on riistalle menossa tulta ja tappuraa, tuntuu se silti olevan kaikissa tilanteissa hyvin pehmeäsuinen. Yksikin haavakkovaris nimittäin roikkui nokallaan Sissin poskessa ja raapi kynsillään koiran kaulaa. Niin vaan koira toi lempeällä otteella äkäisen linnun elävänä käteen.

Lopuksi: Aamupäivän variskytistely tuotti parisenkymmentä onnistumista. Saalista tärkeämpää oli saada metsästyshommat avattua myös täällä Koillismaalla. Ampuminen sujui kohtalaisesti ja uudet Barrborn-pillit olivat erittäin lupaavia. Mutta aamun kruunasi mukava porukka - Iso Kiitos kaikille jahtiin osallistuneille ja erityisesti Oskarille kutsusta.

Yksi taannoisen sorsajahtiretken eksoottisempia tapauksia oli, kun teimme variksesta ruokaa. Tilanne alkoi kehkeytyä, kun pudotin variksen sorsastuksen ohessa sattumasaaliina. Kerroin muille porukassa, että variksesta saa kuulemma hyvää syötävää ja ehdotin, että kokeiltaisiin syödä varis - eihän tukholmalainen hienostoravintola voisi tarjota mitään huonoa listoillaan. Yllättäen ehdotukseni sai huvittunutta ja epäilevää kannatusta, mutta kannatusta kuitenkin. Niinpä varissaalis päätyi pannulle.

Saalis käsiteltiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Suolistin linnun veneessä ja tukikohdassa nyljin sen. Variksen sisälmyksissä ei ollut mitään muuta erikoista, mutta erikoisen suuren keuhkot sillä oli. Tätä ihmeteltiin ja arveltiin kovaäänisen raakkumisen tarvinnevan kunnon palkeet.

Huomioiden variksen koon, varsinkin pään ja nokan massiivisuuden ja siipien kärkivälin, oli variksen "ruho" yllättävän pieni. Samoin lihan punaisuus yllätti.

Päädyimme siihen, että variskokeilu olisi syytä tehdä mahdollisimman luonnollisena. Lihaa ei siis laitettu marinoitumaan. Se sai tosin raakakypsyä jääkaapissa pari vuorokautta ennen pannulle pääsyä. Leikkasin linnulta rintalihat erilleen ja paistoin niitä pienen suolan ja pippurisekoituksen kanssa kuumalla pannulla noin minuutin molemmin puolin.

Oheisessa kuvassa kypsennetty variksen rintafile on paahtoleivän päällä osana aamupalakattausta. File vetäytyi paistaessa jonkin verran kasaan, joten lopputulos näyttää entistäkin pienemmältä. Kypsennys onnistui kohdilleen sikäli, että liha jäi sisältä kauniin punaiseksi.

Ja se maku: se oli hyvää! Liha oli mehukasta, tiivissyistä ja riistaisen aromikasta. Maku oli omaleimainen, eikä sitä voinut verrata mihinkään muuhun maistamaani pienriistasaaliiseen. Odotin jonkinlaisia voimakkaan pisteliäitä aromeja, mutta makukokonaisuus oli tasapainoinen ja hyvä. Jälkikäteen ajattelin, että maussa taisi olla jotain peuramaista.

Lopuksi:
Tämä varisateriakokeilu oli mielenkiintoinen hyppy kotimaisten ruokakulttuurirajojen ohi ja yli. Varis on kuulemma jonkinmoinen herkku ainakin Latviassa ja Norjassa. Täällä meillä varista pidetään haittalinttuna, raadonsyöjänä ja suorastaan paskalintuna. Maailmalta löytyy paljon esimerkkejä toisenlaisesta lähestymisestä ruokaan. Varsinkin aasialaisesta ja afrikkalaisesta keittiöstä ja monien alkuperäiskansojen ruokavalioista löytyy paljon ruoka-aineita, joita ei täällä pidettäisi syömäkelpoisina.

Itselleni tämä variskokeilu oli sen verran positiivinen, että aion jatkaa variksen syömistä jatkossakin. Netistä näyttää löytyvän erityisesti varikselle tarkoitettuja reseptejäkin.

Oletko sinä maistanut varista? Tai onko jotain ruoka-aineita, jota et suuhusi pistäisi ennakkoluulojen vuoksi? Kommentoi mieluusti tuohon alle.

Oma varisjahdin poikkeuslupani päättyi eiliseen, huhtikuun viimeiseen päivään. Mutta kaverini tiluksilla varisjahti jatkuu vielä viikon ja pääsin mukaan vapunpäivän varisjahtiin. Myös harmaalokkeja olisi lupa ampua. Jahtipaikkana oli erään turkistarhan reunamaat. Tarha vetää puoleensa riettalintuja rajunlaisesti ja tarhuri on välillä helisemässä haittalintujen kanssa.

Vapunpäivän sää oli aamulla viiden jälkeen hyvin kylmä ja auton ikkunat olivat jäässä. Päivän edetessä sää lämpeni, mutta samalla tuuli navakoitui. Puuhun viritetty itse tekemäni huuhkaja pysyi kuitenkin paikallaan luotettavasti ja houkutteli harvakseltaan paikalle osuneita variksia ja naakkoja tehokkaasti - lokkeja pöllö ei juuri kiinnostanut.

Siltä varalta, että huuhkaja ei olisi toiminut, viriteltiin viereen myös minikaatopaikka. Pöllön ja kaatopaikan yhdistelmä toimi varmuudella ainakin yhden variksen kanssa, joka oli osunut paikalle ruokataukomme aikana. Se oli selvästi hyvin huolestunut maassa olleiden kaverien hyvinvoinnista. Varisjahdissa kannattaa olla vaihtoehtosuunnitelmia - joskus toimii pöllö, joskus houkutuskuvat ja joskus pilli.

Vapunpäivän varisjahtiin osallistui lisäksemme pari muutakin porukkaa. Pauketta kuului parhaimmillaan siis useammalta suunnalta. Olipa mukava huomata, että varisjahti kiinnostaa myös nuorisoa.

Ampuminen oli aamusta vähän hakusessa. Varikset ja lokit lensivät pilvettömällä taivaalla korkealla ja navakan tuulen avustamana melko kovaa vauhtia. Yhdeksän maissa taivas meni pilveen ja silloin olikin aamun paras lento. Varisjahti alkoi tuottaa tulosta ja koirilla oli mukavasti töitä.

Variksia passiteltiin koko aamupäivä. Selvästi varikset ovat jo siirtymässä pesintähommiin, eikä varsinaisia muuttoparvia enää näkynyt. Harakoita ei aamupäivän aikana näkynyt lainkaan. Luvallisia lintuja lensi siis maisemassa ehkä odotettua vähemmän, mutta olin hyvin tyytyväinen varisjahtipäivään. Muutamia hyviä pudotuksia, mukavaa seuraa ja hyvää ruokaa - täydellinen vapunpäivä! Kiitos R:lle taas isännöinnistä.

Olen joskus lukenut jostain ajatuksen, että varisjahti onnistuisi lavastamalla pellolle "minikaatopaikka". Villakoiran ydin on, että pellolle viedään roskapusseja ja niitä tutkimaan asetetaan muutama variksen houkutuskuva. Tämän kevään varisjahdit huuhkajan kanssa ovat menneet vähän häneksi, joten päätin kokeilla tätä kaatopaikkalavastusta. Parin lyhyen illansuupassituksen perusteella voin kertoa, että tämä kikka toimii!

Passipaikan tunnelmaa. Nalan edellisestä passijahdista on reilu viisi kuukautta - mutta heti sillä oli ymmärrys, mitä nyt oli tarkoitus tehdä. Siinä se aistit valppaana istui taas vierellä oikein nätisti. Toinen huomio kuvasta: puhaltelen belgialaisen Sam Neytin käsin cocobolo-puusta tekemään FT2-varispilliin, jonka tilasin Samilta vuonna 2008. Olin kuulemma ensimmäinen suomalainen pillin hankkija tuolloin. Sittemmin tiedän Samin pillejä tulleen tänne enemmänkin.

Tässä vielä varispillin ääninäyte ja soittotekniikkaopastusta Sam Neytin itsensä esittelemänä. Aika monethan kehuvat Faulksin varispilliä, mutta minulla ei siitä kokemuksia ole.

Olen kokeillut nyt tätä lavastusjuttua kaksi kertaa illansuussa. Kokemukset ovat erittäin positiivisia. Lento on ollut todella heikkoa. Samalla kaikki kolme lintua, jotka ovat alueella lentäneet, ovat roskapusseille ja kuville kaartaneet. Tämä ensimmäinen saalis varsinkin osoitti aivan erityistä kiinnostusta lavastukseeni. Se tuli pillin vetämänä peltoaukolle ja nähtyään kuvat se alkoi raakkua todella aggressiivisesti ja suorastaan syöksyi maahan saaliinjaolle. Minikaatopaikka toimii siis hienosti!

Kun tätä roskapussiasiaa miettii vähän pidempään, ei sen toimiminen mikään iso ihme ole. Variksia on harvennettu kaatopaikoilta ja tunkioilta maailman sivu. Mutta kaatiksille saa nykyään vähän nihkeästi metsästyslupia. Siksi tämä minikaatopaikka kannattaa ottaa mukaan houkuttelupyynnin repertuaariin. En sitten tiedä, toimiiko roskapussien haju vielä ylimääräisenä houkuttimena.

Itse odotan erityisesti heinäkuun poikkeuslupa-aikaa. Kesällähän huuhkaja ei juurikaan toimi, joten tämä minikaatopaikkatekniikka voi olla silloin poikkeuksellisen tuottoisa.

Keväinen varisjahti on tärkeää riistanhoitotyötä. Varikset ja harakat ovat tehokkaita pesärosvoja, jotka putsaavat varsinkin sorsien pesät rannoilta. Riistalintujen munien lisäksi riettalintujen suihin katoaa helposti myös muiden lintujen jälkikasvu - varsinkin isokuovi ja töyhtöhyyppä kärsivät varislintujen tuhotöistä. Myöhäisen kevään varisjahti on tehokkainta huuhkajan avulla. Pöllö on varisten vihollinen ja ne haluavat ajaa pedon tiehensä. Siksi askartelin huuhkajan. Tässä kirjoituksessa vähän vinkkejä huuhkajan rakenteluun.

Huuhkajan teko alkaa routaeristelevyjen liimailulla. Routaeristelevy on tavallista styroksia kestävämpää, eikä lopputulos ole liian painava. Levyjen mitat olivat 60x50 ja levyjä liimailin yhteensä 12 kappaletta. Liimaksi sopii monenlaiset aineet, mutta Sikaflex on varmasti myös veden ja iskunkestävää tavaraa.

Liimauksen jälkeen aloitin jo sahailemaan hyypiän muotoja, kunnes hoksasin, että kiinnityssalko oli unohtunut. Levypaali piti siis ratkoa keskeltä auki ja upottaa alumiiniputki paikoilleen. Alumiiniputki on sähkötarvikkeena myytävää 40 millistä Japp-putkea. Tästä kohtalaisen edullista materiaalista on kätevä tehdä kestävä, kevyt ja helposti kuljetettava salko. Putken jatkaminen on kätevää erillisillä jatkosmuhveilla. Itselleni tuli yhdeksän metrinen salko. Sen luulisi riittävän alkajaisiksi.

Kun putki oli liimattu paikalleen, jatkoin sahaamista. Toimivimmat työkalut olivat selkäsaha ja taipuisateräinen avaimenreikäsaha.

Kun muodot alkoi olla kohdillaan, päällystin pöllön vaaleanruskealla teddykankaalla. Pyöreiden muotojen ja siitä seuranneen asettelu- ja leikkauspähkylöinnin vuoksi tässä työvaiheessa vierähti aika monta tuntia. Kiinnitin kankaankin Sikaflexillä.

Lopulta teddykangas asettui paikoilleen ja alkoi yksityiskohtien viilaus. Olin tilannut "oikeat" huuhkajan lasisilmät englantilaisesta verkkokaupasta, jossa oli myynnissä erilaisia eläinten täyttämiseen tarkoitettuja värkkejä. Mustalla ja tumman ruskealla spriiliukoisella tussilla huuhkajan väritys alkoi saada lopullisen ulkoasun.

Pitäähän huuhkaimella nokkakin olla. Vuolaisin sen pikaisesti koivuhalosta ja tussasin mustaksi. Kulmakarvoiksi liimasin viimesyksyisen rusakon korvat, joita värjäsin tussilla tummemmiksi. Korvien sisälle laitoin paksun rautalangan tueksi, mutta en ole kovin tyytyväinen lopputulokseen. Pitää miettiä myöhemmin parempaa kiinitystapaa. Löytyisikö lukijoilta ideoita?

Tältä se valmis lopputulos sitten näyttää. Olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Päästä tuli vähän turhan iso ja muutenkin pöllö on ehkä vähän turhan leveä. En osannut huomioida teddykankaan paksuntavaa vaikutusta. Mutta eiköhän tämä toimi kuitenkin.

Sivuprofiili on minusta aika onnistunut.

Samoin selkäpuolelta pölvästi näyttää hyvältä.

Askarteluprojektin kustannuksista vähäsen:
- Routaeristelevyt oli ilmaisia, sain ne naapurista.
- Teddykangas maksoi 5,50€
- Silmät 13,90€ postikuluineen
- Tussit euron pari kappaleelta
- Sikaflex 221 10€/tuubi. Tuubeja meni projektissa vajaa kolme.
- 9 metriä alumiiniputkea ja muhvit maksoivat yhteensä 60€
Eli mikään kovin halpa kokonaisuus tästä ei tullut. Toivottavasti härveli kuitenkin kestää käyttöä vuositolkulla. Alumiinisalkoa voin hyödyntää syksyllä myös kyyhkyjahdissa, joten sille tulee vähän muutakin käyttöä.

Päivitys 20.7.2013
Huuhkaja toimii käytännössä oikein hyvin. Silti minun pitää tehdä uusi kehitysversio talvella. Huuhkajan kyljet ja rinta ovat liian tasaisia ja pöllö on siksi hyvin herkkä tuulelle. Pienillä tasaisten pintojen pyöristämisillä uskon huuhkajan pysyvät puun latvassa vielä paremmin. Samoin päätä voisi pienentää vähän.