Tapiolan Takamailla

Olen saanut aika paljon kysymyksiä Beavertail Stealth 1200 -sorsastusveneestä ja varsinkin sen käyttökelpoisuudesta kalastuksessa. Olen metsästänyt, kalastanut ja muuten veneillyt Stealthillani nyt kolmen vuoden aikana aika lailla paljon ja veneen suorityskyvystä alkaa olla ihan hyvä käsitys. Lyhyesti sanottuna: Stealth sopii pienimuotoiseen ja kevyeen vapakalastukseen merelläkin ihan erinomaisesti, mutta kovemmissa keleissä sen rajat tulevat aika nopeasti vastaan ja sen kanssa on varmasti syytä olla varovainen. Tässä kirjoituksessa kerron erityisesti Stealthin venepilkkivarustuksestani.

Taustatiedot:
Esittely Beavertail Stealth 1200 -sorsastusveneestä

Olen lisännyt perän tavaratilan kanteen pari knaapia ankkuriköyttä varten. Lyhyissä siirtymissä nostan ankkurin ja kehin köyden oikealle puolella olevaan tavarakoteloon. Autoillessa ankkuri ja köysi on perän tavaratilassa suojassa sotkeentumasta. Metsästys ja kalastustilanteessa tavaratilassa on äyskäri, pieni laatikko perustyökaluille (pihdit, meisseli yms.) ja eväslaatikko. Pitää muuten mainita Stealthin perän ja keulan tavaratiloista, että mainospuheista poiketen ne eivät ole vesitiiviitä. Oheisessa valokuvassa kannattaa huomioida myös erikseen jenkeistä hankkimani moottorikiinnike. Ilman sitä sähköperämoottorin kiinnitys Stealthiin olisi aikamoista värkkäämistä ja ilman sähköperämoottoria Stealth olisi paljon vähemmällä käytöllä.

Stealthin sisätilat ovat täynnä tavaraa. Pyrkimys on ollut, että kaikki keskeinen löytyisi käden ulottuvilta. Numeroin oheiseen kuvaan tärkeimmät kohdat:

1. 1. Lowrancen Elite 4X-HDI -kaikuluotain.
2. 2. Abun trendikäs vieheämpäri passaa Stealthin laitaan kiinni hyvin.
3. 3. Venepilkkivavat, vieherasiat ja kaikuluotaimen akku ovat ämpärissä.
4. 4. Keskellä lattiaa on Clas Ohlsonin kestokassi saalista varten. Kassi on kätevä, koska se muotoutuu tilaan ja jämäkkä materiaali toimii saaliskäytössä hyvin.
5. 5. Veneen keulassa on mela mustekaloilla kiinnitettynä. Olen kertaalleen joutunut melamieheksi, kun moottorin vaihdekytkin meni rikki.
6. 6. Sähköperämoottorin 90 ah akku on omassa suojalaatikossaan lattialla.
7. 7. Pienessä pilkkiboksissa on varavaatetta (varsinkin erilaisia kynsikkäitä ja muita hanskoja), erämiehen ensiapupakkausja muuta vedeltä suojattavaa tavaraa. Boksi on tuettu Stealthin asetelineeseen mustekalalla.
8. 8. Pilkkiboksin sivutaskussa on puukko ja isot pihdit saaliinkäsittelyä varten.
9. 9. Kaikuluotamen anturin kiinnike
10. 10. Pilkkiboksin etupuolella on mustekalalla tuettuna termospullo ja kahvikuppi.

Ja loppu lattiatilasta onkin varattu jaloilleni ja koirille!

Koirilla on keulassa lopulta oikein hyvin tilaa. Ne mahtuvat makaamaankin siellä melko mukavasti.

Ram Mounts - loistava kiinnikejärjestelmä

Ihmettelin pitkään parasta kiinnitystapaa kaikuluotaimelle, kunnes kaverini vinkkasi minulla Aditan edustamista Ram Mounts -kiinnikkeistä. Ram-kiinnitysjärjestelmän ytimessä on kuminen pallo, johon voidaan kiinnittää erilaisia jatkovarsia, lisäkiinnikkeitä tai muita vipstaakeja niin, että periaatteessa mitä tahansa voi kiinnittää mihin tahansa: matkapuhelimille, navigaattoreille, kameroille ja vaikkapa tietokoneille löytyy kiinnikkeet veneeseen, autoon, maastopyörään ja muualle. Lisäksi sarjasta löytyy tietysti vapatelineitä ja muita erikoisempiin käyttötarkoituksiin suunniteltuja kiinnikkeitä.

Ensimmäiset poraukset Stealthin laitoihin piti miettiä tarkoin. Kiinnitin Ram-pallot ns. kumimuttereilla ja rosterisilla pulteilla. Kumimutteri tekee reiästä varmasti vesitiiviin.

Kaikuluotaimen taustalla oleva valmis kiinnikesysteemi näyttää tältä. Pallo on pultattu veneeseen, pallossa on 15-senttinen jatkovarsi ja sen päässä vielä Lowrancen kaikuun sopiva kiinnike.

Kaikuluotaimen anturin Ram-kiinnikkeessä on jatkovarren päässä tankokiinnike, jolla anturin tukikeppinä toimiva alumiiniputki pysyy paikallaan todella luotettavasti.

Ram-kiinnikkeiden käytössä on oikeastaan vain oma mielikuvitus rajana. Kaikuluotaimen voisi kiinnittää pilkkireppuun ja ensi syksyksi pitää askarrella aivan uudenlainen naamioverkkotelineistö Stealthiin. Kannattaa kyllä tutustua! Näitä Ram-kiinnikkeitä saa muualtakin, mutta Adita on erikoistunut kalastus- ja venekäyttötarkoituksiin.

Lopuksi:

Kaiken varustehärdellin jälkeen kalat ja niiden saaminen on edelleen se tärkein juttu. Tämmöisiä kaloja tuli viime sunnuntaina. Kiitos Markulle tämän jutun kuvausavuista.

Jouduin viime viikonloppuna pieneen "merihätään", kun kesken venepilkkireissun sähköperämoottorini Patriot Saltwater 34lbs heitti toimimasta. Siinä on ollut jo vähän pidempään vikaa, että vaihde ei mene päälle heti ensi yrittämällä. Nyt se sitten laukesi lopullisesti. Otin yhteyttä moottoria maahan tuovaan OPM International Oy:n asiakaspalveluun ja kyselin koneelle huoltoa. Asiakaspalvelu oli ohjannut pyyntöni edelleen OPM:n huoltoon ja sieltä vastattiin minulle nopeasti. Kuvaukseni perusteella päätyivät siihen, että vaihdekytkin olisi rikki. Samalla he lupasivat lähettää uuden osan, joka olisi kuulemma helppo vaihtaa itsekin...

Paketti saapui tänään postissa ovelle saakka tuotuna. Tartuimme poikani kanssa rohkeasti härkää sarvista ja kurkkasimme paketin sisälle.

Paketista löytyi pussillinen liittimiä, itse vaihdekytkin sekä moottorin osaluettelo/räjäytyskuva, johon oli kirjoitettu käsin lisäohjeita vaihdekytkimen vaihtamiseen.

Tehtävä vaikutti tosiaan sen verran helpolta, että ruuvasimme pojan kanssa kannen koneesta auki. Kansi oli kiinni yhteensä kuudella ristipääruuvilla, joiden paikat merkkasin oheiseen valokuvaan.

Viimeisen ruuvin irrottua kansi tipahti pois paikaltaan. Samoin kävi teleskooppiselle ohjausvarrelle, jonka päässä rikkinäinen osa killui. Vaihdekytkimeen tuli monimutkaisen näköinen nippu johtoja varsinaisesta moottorista, joka on rikin alapäässä potkurin etupuolella.

Seuraavaksi jokainen vaihdekytkimen liitin piti vaihtaa vanhasta uuteen. Tässä piti tietysti olla tarkkana, että liitin menee uudessa kytkimessä samaan paikkaan.

Vaihdekytkimestä menivät myös virtajohdot moottorin kannessa olevalle piirilevylle, jolla ohjataan ledinäytön toimintaa. Piirilevyn asentaminen takaisin olikin koko homman vaikein rasti: oheisessa valokuvassa näkyvät 14 lediä piti saada osumaan taustalla näkyvän kannen pieniin reikiin. Tässä kohdassa raaka voima ei olisi auttanut.

Vaihdekytkimen asentaminen takaisin ohjausvarren päähän ja paikoilleen oli helppo työvaihe.

Niinpä saatiin ruuvailla koppa kiinni.

Lopuksi olikin se jännittävin vaihe - testaus. Ja vehjehän toimi aivan niin kuin pitikin! Kiitokset OPM International Oy:n huollolle nopeasta avusta ja hyvistä ohjeistuksista! Avoveden kalastuskausi ja erityisesti venepilkkihommat voivat jatkua siis vielä hetken.

Joulu se taas tulla jollottaa. Ja erälähimmäiselle on aina yhtä vaikeaa keksiä mukavaa, järkevää ja käytännöllistä lahjaa. Perinteisten kalsarien ostaminenkaan ei kovin persoonallinen lahja ole. Yritän listata tässä jutussa muutamia lahja-ajatuksia, joista uskon useimpien erämiesten ilahtuvan ja saavan hyötyä.

Varmoja valintoja

Näiden lahjaideoiden uskon sopiva useimmille erämiehille. Aloitetaan siitä helpoimmasta: Erästelykaupan lahjakortti on varma valinta. Sillä saa hankittua varmasti tarpeellista ja sopivaa tavaraa. Lahjakortti on varma valinta varsinkin silloin, kun lahjan ostaja ei ole aivan varma tuotteen sopivuudesta. Lahjakortti on ehkä vähän persoonaton valinta, mutta selvästi ruskeaa kirjekuorta ja paria seteliä parempi.

Termarit

Hyvä termari pitää kuuman kuumana ja kylmän kylmänä, muttei yhtäaikaisesti, kuten vanhassa blondivitsissä väännettiin. On kesä tai talvi, tai harrastus mikä tahansa, niin ulkoilmailminen käyttää termospulloa. Erilaisiin tapahtumiin tarvitaan tietysti vähän erilaisia pulloja. Siksi erästelijän kaappiin kertyy useita erikokoisia pulloja ja lahjana laadukas terästermospullo on varmasti mieluisa lahja.

Varavirtalähde

Moderni metsä- ja kalamies käyttää maastossa aika paljon monenlaista elektroniikkaa. On Gepsiä, koiratutkaa, action-kameraa, tablettia ja peflettiä. Näiden kaikkien laitteiden akku loppuu juuri silloin, kun ei pitäisi. Kätevä varavirtalähde pelastaa reissun ja palauttaa virrat puhelimeen tai vaikkapa käsigepsiin. Itse olen käyttänyt nyt muutamaa erilaista varavirtalähdettä parisen vuotta ja yhtä tai kahta ilman maastoon en mieluusti lähde. Tämä Virtapiikki.fi:n myymä virtalähde sopinee hyvin useimpiin tarpeisiin.

DVD-elokuvat

DVD-elokuvissa on nykyään aika paljon vaihtoehtoja tyylilajien ja kuvausmaiden osalta. Leffojen parissa on mukava haaveilla tulevan kauden jahdeista ja kalareissuista. Mm. Ulf Lindrothin leffat ovat takuuvarmasti toivottuja lahjoja. Vaikkapa Korpimetson valikoimista löytyy monta hyvää leffavaihtoehtoa.

Kirjallisuutta

Kirjat ovat aina mieluisia valintoja. Tässäpä pari tietokirjasuositusta.

Suuri pilkkikirja

Esittelin Suuren Pilkkikirjan blogissa muutama viikko sitten. Suuri Pilkkikirja on saanut erittäin hyvän vastaanoton ja sitä voi todella suositella kaikille ahvenen pilkkimisestä kiinnostuneille.

Ruodotonta Kalaa

Riistan ja kalan käsittely on kokenut valtavia kehitysharppauksia viime vuosien aikana. Oikeat työmenetelmät kiinnostavat yhä useampia, sillä hyvään ateriaan tarvitaan hyviä raaka-aineita. Jaakko Kolmosen muutaman vuoden takainen Ruodotonta Kalaa -kirja on alan perusteos, joka pitäisi löytyä jokaisen kalamiehen kirjahyllystä.

Viiden Tähden Vaellus

Metsäretkien ruokapuoli on kokenut viime vuosina aikamoisen myllerryksen. Hernekeittopurkit ja nötkötti eivät enää ole metsämiehen perussapuskaa, vaan nykyään maastossakin kokataan vähän monipuolisempia aterioita ja kuivataan raaka-aineet itse. Tämän liikkeen tunnetuimpia ilmiöitä on Piritta Kantojärven mainio kirja. Vilkaise pidempi esittely blogin aiemmasta tarinasta: Viiden Tähden Vaellus - ulkoilmaihmisen ruokakirja

Pienvalmistajien kalastustarvikkeet

Suomalaiseen vapaa-ajan kalastuksen kulttuuriin kuuluu kalastusvälineiden parantelu ja tuunaus. Osa varusteista on jopa niin laadukkaita, että kaupan valikoimasta mennään ohi kovaa ja korkealta.

Herkku-tasurit

Juho Mäki-Maunuksen Herkku-tasurit ovat perinteisiä lyijytasapainoja. Näillä on saatu hyviä saaliita pitkin Suomea. Juhon käden jälki on todella loistavaa. Juhon saa parhaiten kiinni Kalamies.comista tai sähköpostilla .

Jari Vartiaisen pilkkivavat

Jari "kirppu" Vartiaisen pilkkivavat alkavat olla jo käsite. Itse en enää juuri muilla vavoilla kalastakaan. Tälle kaudelle uutuutena Jarin vapavalikoimaan on tullut aiempaa pienempi lasikuitukärkinen Delfin-vavasta muokattu versio. Sillä on hyvä onkia matalissa vesissä. Jarin tuotoksiin pääsee parhaiten tutustumaan Facebookin Pilkkimarkkinat-ryhmässä ja häneen saa yhteyden suoraan sähköpostilla .

Tässäpä vähän vihjeitä hyvistä ja hyödyllisistä lahjoista. Jos näistä ei sopivaa löydy, vilkaise myös viime vuoden lahjavinkit. Ja jos mielestäsi joku hyvä idea jäi sanomatta, kerro ja kommentoi ihmeessä tuossa alla!

Kerroin pari viikkoa sitten uudesta kamerastani - Olympus TG-3 Tough:ista. Kamerassa on melkoisen hyvät makro-, eli lähikuvaustoiminnallisuudet. Makrokuvauksella päästään hyvin lähelle pientä kohdetta niin, että siitä avautuu aivan uudenlaisia yksityiskohtia. Ensimmäiset makrokokeilut hoksasin tehdä Lapin reissun yhteydessä, kun ampiaiset herkuttelivat terassin pöydälle unohtuneilla savukalan jätöksillä.

Amppareita kuhisi kalannahkan sisään useampia. Kovin lähelle en kamerani kanssa halunnut tuppautua.

Ampiaiset irrottivat melkoisia lihakimpaleita kalan selkäruodon vierestä. Enpä muuten aiemmin ollut tiennyt, että ampiaisen vartalo onkin noin karvainen!

Tänään sepelkyyhkyjahti epäonnistui saalistushommien osalta, joten vaihdoin aamun teemaa valokuvaamiseen. Sankka sumu toi maastoon kastehelmiä ja ne koristelivat kasveja ja hämähäkinseittejä. Ilman kastetta useimmat seitit jäisivätkin näkemättä.

Seittejä oli joka paikassa. Olympuksen kamerassa on muuten ns. focus stacking eli kuvien pinoamistoiminto. Makrokuvien tyypillinen ongelma monesti on syväterävyyden puute. Pinotussa kuvassa kamera ottaa yhdeksän kuvaa eri tarkennusetäisyyksillä ja leipoo niistä yhden kuvan. Siten eri etäisyyksillä olevat kohteet näkyvät kuvassa terävinä. Pinoamiskuvauksessa kameran pitäisi kyllä olla vakaalla jalustalla.

Mikähän on ollut tämän paketin tekemisessä tarkoituksena?

Hämähäkkejä oli verkoissa paljon. Niistä vain tämä suostui olemaan paikoillaan niin, että ennätin kuvata sitä.

Peltosaunio ei ole vielä lakastunut! Sen terälehdillä kimmelsivät kastehelmet.

Aiemmin tänään esittelin tämän kuvan jo Facebookissa. Siinä juolavehnän lehdellä oli kastehelmiä melko paljon. Kannattaa klikata tämä valokuva isommaksi. Isommassa kuvassa näkyy kastehelmissä oleva linssiefekti jännästi.

Olen käyttänyt kuulevia kuulosuojaimia eli ns. aktiivisuojaimia metsästyksessä jo kymmenkunta vuotta. Tavalliset kuulonsuojaimet vaimentavat kaikki äänet, mutta aktiivisuojaimissa olevat mikrofonit päästävät tavalliset äänet suojainten läpi. Aktiivisuojaimen elektroniikka estää liian kovien meluäänten kuulemisen. Samalla aktiivisuojaimilla saadaan korostettua hiljaisia ääniä. Esimerkiksi lähestyvän heinäsorsan lentoäänet kuuluvat aktiivisuojaimilla sekuntia paria aiemmin, kuin ilman niitä. Olen kokeillut myös erilaisia passiivikorvatulppia, mutta elektoniset kuulevat kuulosuojaimet ovat olleet metsästyskäytössä ehdottomasti parhaita.

Aikoinaan ensimmäiset hankkimani aktiivisuojaimet olivat Peltorin Tactical 6-5:t (oheisessa valokuvassa oikealla), sittemmin hankin MSA Sordin Supreme Pro-X:t (keskellä) ja viimeisimpänä tälle kaudelle tulivat Peltor WS SportTac Light:it (vasemmalla). Vanhojen Peltorien elektroniikka on jo rikki ja Sordinien muovinen sanka alkaa olla melko väsynyt, joten uudet ykkössuojaimet oli hankittava. Näissä kolmessa suojainmallissa näkyy kymmenen vuoden tuotekehitys monella tavalla.

Kuulevilla kuulosuojaimilla pitää tietysti kuulla joka tilanteessa häiriöittä. Tuuliset olosuhteet ovat olleet Sordinien heikoin kohta (kuvassa oikealla). Melko heikkokin vastatuuli riittää siihen, että korvissa suhisee vain tuuli. Jo vanhemmissa Peltoreissa tuulisuojaus oli paljon parempi. Uusissa Peltor ws sporttac lighteissa tuulisuojaus tuntuu olevan vielä paremmalla tasolla. Samalla mikrofoni on osittain myös kupin sivulla ja tämä tarkentaa äänen suuntaa merkittävästi.

Viileässä syyskelissä kuppien sisälle syntyy kastepiste eli vettä kondensoituu suojainten sisään. Kosteutta pääsee suojainten sisälle tietysti myös hikoiltaessa. Vanhempien Peltorien elektroniikka (kuvassa oikealla) ei ollut kosteussuojattua, joten suojainten pehmusteet piti irrottaa joka reissun jälkeen ja antaa elektroniikan kuivahtaa. Kun kuivaamisen unohti kerran, alkoivat suojaimet suhista tympeästi. Sordineissa elektroniikka oli jo kosteussuojattua, joten niiden käytön helppous oli aivan toisella tasolla. Nyt uusimmissa Peltoreissa elektroniikka on myös kosteussuojattu. Mutta mikä tärkeintä, pattereiden vaihtoon ja muihin huoltotöihin pääsee suojaimen ulkokuoren kautta. Tiivisterenkaita ja vaahtomuovityynyjä ei siis tarvi enää repiä irti.

Mutta aktiivisuojainten ensisijainen tehtävä on suojata sitä kuuloa. Muutaman vuoden aktiivinen käyttö on löysyttänyt Sordinin muovista sankaa niin, että suojauksen taso tuntuu korvissa melko heikolta. Peltoreissa on puolestaan jousiterässanka, joka antaa ainakin lupauksen pidempään kestävästä rakenteesta. Rakenne on sama myös vanhemmissa Peltoreissani ja niissä sanka on edelleen jämäkkä.

Moderneissa aktiivisuojaimissa pitää tietysti olla liitännät radiopuhelinta ja muita ulkoisia äänilähteitä varten. Uusissa Peltor ws sporttac lighteissa on tavallisten 3,5 millin tuloliitosten lisäksi myös langaton Bluetooth-liitäntä. Sen avulla suojaimen voi liittää myös puhelimeen!

Tämä puhelimen käyttö suoraan kuulosuojainten kautta on aivan huippukätevä ominaisuus. Vasemmassa suojaimessa on painike, jolla puheluun vastataan ja oikeassa suojaimessa on puolestaan erinomaisesti melu- ja tuulisuojattu mikrofoni. Puheluiden lisäksi luurin kautta voi kuunnella vaikkapa musiikkiakin - tosin tätä en itse ole kokenut tarpeelliseksi.

Lopuksi

Aktviivisuojaimet ovat olleet minulle jo kymmenkunta vuotta aivan välttämätön varuste kaikissa metsästysmuodoissani. Jos unohdan suojaimet kotiin, palaan hakemaan ne kauempaakin. Aktiivisuojaimilla kuulee lintujen lentoäänet tarkemmin ja aiemmin ja niillä kuulee myös nisäkkäiden rapistelut maassa helpommin.

Tietysti alussa suojainten käyttö vaati vähän totuttelua. Jos äänen vahvistus on täysillä, kuulostaa viereisestä puusta lentoon lehahtava talitiainen teereltä. Samalla pitää huomioida, että suojainten käyttö estää muutamien päähinetyyppien käytön kokonaan: lierihattuja ja paksuja karvalakkeja suojainten kanssa ei voi käyttää. Myös "baseball" lippiksen päälaella oleva nappi voi painaa sangan alla tympeästi. Joka tapauksessa kuulon suojaaminen on minulle sen verran tärkeä juttu, jotta olen jättänyt lierihatut suosiolla käyttämättä.

En ole vielä löytänyt olosuhteita, joissa kuulosuojainten käyttö ei onnistuisi. Meren kovatuulisilla ulkoluodoilla Sordinien onneton tuulisuojaus haittaa niiden käyttöä, mutta muuten rajoituksia ei ole vastaan tullut. Suojaimet toimivat pakkaskelissäkin hienosti. Laadukkaat aktiivisuojaimet ovat tietysti hinnakkaat vekottimet. Lopulta kyse taitaa olla siitä, millä hinnalla omaa kuuloaan on valmis suojaamaan tai miten korvia huumaavan tinnituksen arvottaa.

Eilisen Sorsajahdin aloitus 2014 -jutun jälkeen sain muutamia yhteydenottoja ja kysymyksiä jutussa mainitusta Thermacell -hyttyskarkottimesta. Ajattelin vastata kysymyksiin tällä tarinalla. Olen käyttänyt laitetta nyt jo reilun vuoden verran ja kokemukset laitteen tehosta ovat olleet todella positiivisia. Se poistaa lähialueilta hyttyset, mäkäräiset ja hirvikärpäsetkin. "Termis" on siis passimetsästäjälle mukavuutta antava apuväline.

Karkotinta myydään myös ilman ensimmäisen kuvan suojapussia. Suojapussin itu on siinä, että sen sivutaskuissa voi kuljettaa termiksen kuluvat tarvikkeet, butaanikaasupullon ja karkoteainetyynyt, kätevästi mukana.

Laite toimii siis polttamalla butaanikaasua pienellä liekillä. Liekin palamisen voi varmistaa vekottimen päässä olevasta tarkistusikkunasta. Kun sieltä näkyy pieni oranssi kajo, on liekki päällä. Liekin lämpö puolestaan polttaa mustan ritilään alla olevasta sinisestä karkotintyynystä lähes hajutonta savua.

Kaasupatruuna vaihdetaan laitteen alapäästä. Termiksen suunnittelussa on huoltohommat otettu huomioon hienosti - patruunan ja tyynyn vaihto on helppoa ja kätevää.

Vuosi sitten kokeilin Thermacelliä ensimmäistä kertaa Lapin sorsareissulla, jolloin maastossa oli todella paljon pieniä mäkäräisiä. Tuulettomassa kelissä termis toimi mainiosti. Valmistajan mainostekstien mukaan ötökkävapaa alue olisi jopa 20 neliömetriä. Itse en ole aluetta sen kummmemmin mittaillut - sen vaan tiedän, että laitteen vieressä ei huitoa tarvi.

Mikä tärkeintä, Thermacell helpottaa myös passissa odottavien koirien elämää. Varsinkin äkäisten Lapin mäkäräisten kanssa koirat olisivat helisemässä. Kotimaisemissa alkukauden suurin ongelma on puolestaan hirvikärpänen. Ne kiusaavat varsinkin sepelkyyhkypasseissa. Thermacell tepsii onneksi niihinkin.

Itse hyttyskarkotin ei ole kovin kallis laite - vain kolmisen kymppiä. Mutta tarvikkeet ovat verrattain kalliita . Varsinkin kaasupatruunat ovat kuluvaa tavaraa. Onneksi netistä löytyy patruunoiden täyttöön toimivat tee-se-itse -ohjeet.